Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta

Frederick Douglassin ” Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta” on aika juuri mitä suomennettu otsikko kertoo.

Kirjassa Douglass kertoo elämästään Marylandin osavaltiossa, jota monet 1800-luvulla sanoivat olevan ”tolkun orjuuden” osavaltio, jossa orjia ei tapettu huonosta käyttäytymisestä ja laki suojeli heitä silmittömältä väkivallasta. Douglas kuitenkin kertoo, että vaikka lainsäädäntö oli olemassa, niin sitä ei valvottu, joten silmitöntä väkivaltaa, raiskauksia ja kidutusta tapahtui orjanomistajien ja orjien valvojien toimesta, rikoksia ei koskaan raportoitu ja orjanomistajat katsoivat läpi sormien tai uskoivat mielummin valkoista miestä kuin mustaa orjaa riitatapauksissa, joten lainsäädännön olemassaolo ei vielä tarkoiottanut, että orjilla oli parempi asema. Tämä auttamatta pani miettimään, miten vielä nykyäänkin jotkut perustelevat feminismin ja antirasismin tarpeettomana, koska ei ole olemassa läinsäädäntöä, joka sortaa näitä ryhmiä.

Douglas kertoo miten hän kasvoi ilman äitiä, koska äidit erotettiin lapsitsta, jotka kasvatti joki vanha orjatar muitten orjien lapsien kanssa ja miten hän ensimmäisen kerran tajusi, että hän oli erilainen kuin muut ja vähempiarvoinen. Se tapahtui kun eräs kaunis ja nuoeri orjatar ruoskittiin, koska tämä oli maannut orjanomistajan kanssa ja tämän vaimo oli saanut selville ja vaati ruoskimista. Tapahtuma jätti Douglasiin syvät jäljet ja hän päätti, että häntä ei halua olla orja ikuisesti. Tästä alkaa matka kohti itseopiskelua, itsetunnon korottamisesta, itsemääräyksestä ja itsemäärittelystä taistelemista, petoksilla, nyrkeillä ja puheilla.

Kirjassa Douglas kertoo miten tekopyhiä orjanomistajat olivat, miten kristinuskoa ja Raamattua käytettiin perustellakseen orjuutta ja miten paikallinen pappi kehotti orjanomistajia ruoskimaan orjia ainakin kerran kuukaudessa ilman mitään syytä, jotta nämä muistavat, että ovat alempiarvoisia eläimiä, eikä tasavertaisia valkoisten omistajien kanssa. Kirja on todella koskettava ja esittelee rasismin eri vihahteita sekä vielä lopussa kirjailija vakuuttaa, että hän vaikka hän kritisoi Marylandin kristinuskon tulkintaa, niin hän ei vastusta kristinuskoa sinänsä, vaan juuri Marylandin perverssiä tulkintaa, jonkam ukaan eräät ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Uskomaton mies, joka äärimmäisen puutteellisista oloita nousi Pohjoisvaltioissa sivistyneeksi kansalaisoikeusaktivistiksi, joka lähti kumoamaan rohkeitten yksityisyrittäjien vapautta riistää muitten vapauden.