Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ”Kommunistisen puolueen manifesti” ei ollut lukulistani prioriteetissa, mutta vaikeaselkoisen ”Pääoma” luettani, joku suositteli manifestia, koska se on selkeämpi ja siinä on ne oikeasti jännittävät kommunistijutut.
Otin sitten kommunistimanifestin luettavaksi.
Olin hieman pettynyt, ei mitään uutta, mitä en olisi jo lukenut muitten kirjojen kautta, mutta ainakin manifesti vahvisti käsitykseni siitä, että teoriassa oikeistolaiset ja kommunistit ovat suurimmaksi osaksi pihalla Marxin ajatuksista.
Manifestissa ei ole mitään diktatuurista, henkilökultista, keskitysleireistä, valtion vallan kasvattamisesta, korkeista veroista tai massamurhista, joita yleensä ajatellaan olevan kommunisti ydin. Käytännössä kommunistit ovat historian aikana tehneet juuri edellämainittuja asioita ja näin oikeiston kritiikki on asiallista, mutta ei teoriassa.
Kommunistinen manifesti on lähempänä anarkismia kuin kommunistien, mikä on vähän hullunkurista, koska monet eivät pida anarkisteja kommunisteina tai edes vasemmistolaisina, vaan joukkona punkkareita, jotka välillä hakkaavat poliiseja, uus-natseja ja kauppojen ikkunoita.
Kommunistisen puolueen manifesti on niin lyhyt, että ihmettelen miksi kaikki eivät ole sitä lukeneet ja näin tehneet väärinkäsitykset olemattomiksi? Kommunistinen manifesti keskittyy enemmänkin porvareitten haukkumiseen, vaurauden keskitymiseen pienelle eliitille, pankkirien suuhteettomaan valtaan, työläisten tuotantolaitteitten hallintaan ja muitten vasemmistolaisten haukkumiseen. Kannattaa lukea, jos haluaa lyhyesti tietää miten ideaalit voidaan jopa selkäsanaisessa kirjasessa vääristää niin paljon, että ne ovat suoraan ristiriidassa sen kanssa.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 