Kristiina Koivusen ”Suuruudenhullu Turkki” on tietokirja, joka kertoo Turkin suurvaltapyrkimyksistä koko Lähi-idän historian ja geopolitiikan perspektiivistä, jossa jihadistit, nationalistit, kommunistit, tiedustelupalvelut, kuolemanpartiot, korruptoituneet virkamiehet, kuninkaat, toimittajat, kansalaisoikeusaktivistit, suuryritykset ja uskonoppineet taistelevat ja liittoutuvat vähän välillä keskenään saadakseen Lähi-idän kokonaan haltuunsa saadakseen joko öljy-yhtiöille suotuisia hallituksia pystytettyä tai kolmannen kalifaatin perustettua.
Kirja keskittyy Turkkiin ja presidentti Recep Tayyip Erdoǧanin pyrkimyksiin tehdä itsesään uuden Turkki-johtoisen kalifaatin sulttaaniksi käyttäen ja sekaantuen edellämainituilla ryhmittymillä, jotka paljastavat minkälaisen geopoliittinen hämähäkinseitti Lähi-Itä on. Mutta mikä enemmän kiinnosti kirjassa kuin geopoliittiset sotkut, jotka muistuttavat Jackson Pollockin tauluja, oli kuvaus islamilaisista tulkintahaaroista ja niistä kumpuavat islamistiset ryhmittymät ja niitten pitkä kehityshistoria Muhamedin päivistä 70-luvun anti-imperialistisiin islamisteihin, joilla on vahva näkemys, että heidän Islamin tulkinta on juuri oikea ja kaikkien muitten on kuoltava tai alistuttava.
Kirja murtaa sen ennakkoluulon, että Islam on yksimielinen uskonto ja osoittaa, että tämä näkemys on kaukana totuudesta, vaan islam ja sen tulkinnat ovat riippuvaisia maantieteen, aikakauden ja vallitsevien sosioekonomisten olosuhteiden muutoksista kuten kaikki uskonnot, mutta samalla se vahvistaa sen käsityksen, että Islam ei ole samanlainen uskonto kuin kristinusko, koska kasvu-ympäristö Lähi-idässä oli kokonaan toinen, mikä tekee Islamista vähän samanlaisen uskonnon kuin keskiajan Paavi-johtoisen katolilaisuuden, joka oli yhtä kuin itse valtio.
Islamistiset ryhmittymät ovat kukin vuorollaan jonkun arabi- ja länsimaiitten pelinappuloita, joitten kautta käydään kaukosotaa vihollista vastaan vähän samalla tavalla kuin kylmässä sodassa USA ja Neuvostoliitto tappelivat keskenään kehitysmaitten armeijoilla, erona vaan, että islamistit eivät usko kommunismiin tai liberalismiin, vaan omaan islamintulkintaansa, jotka vaihtelevat maltillisesta länsimaalais- ja tiedemyönteisestä äärimmäisen barbaariseen fundamentalistiseen totalitarismiin ja kaikkea näitten välistä.
Kirja on lyhyt, mutta täynä jännittävää ja pelottavaa tietoa Lähi-idästä ja Islamista, joten kannattaa lukea, jos haluaa tietää alueesta ja uskonnosta sekä historiallisen, että nykyisen kehityksen. Ainoa asia mistä en pitänyt oli kirjan loppu, jossa toimittaja kertoi, että alueen tilanne on niin toivoton, että todennäköisin lopputulos on massiivinen sota ja kansanmurha, mutta meidän ei pitäisi tuomita, koska länsimaat aiheuttavat kasvihuonepäästöillä globaalin mittakaavan tuhoa, jonka perspektiivistä Lähi-Idän eskaloituva verilöyly on aika mitätön meidän markkinavetoisen sekoiluun nähden. Mielestäni Koivunen yritti säälittävästi antaa anteeksi, että on esitellyt Lähi-idän ja sen vallitsevan uskonnon niin negatiiviseen sävyyn.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 