yotr Kropotkinin ”Leivän valloitus” on anarkomommunistinen esittelyteos, joka kertoo miten kommunismin voisi tehdä vielä mukavammaksi, jos koko ”hallitus” osaa vältettäisiin.
Toisin kuin Marxin ”Pääomassa” Kropotkin välttää esittelemästä vaikeaselkoista talouskieltä ja menee suoraan asiaan, kertomalla miten anarkokommunistinen yhteiskunta järjestesään.
Sinänsä miehen visioissa ei ollut kovin paljon uutta, vaan sitä samaa lakien ja valtion hävittämistä ja näpertelylogistiikkaa, missä kaikki järjestetään niin improvisaatiomaisesti, että anarkokommunistiyhteiskunta muistuttaisi aboriginaalien kyläyhteisöjä, missä tietenkin olisi yhteisomisteiset tehtaat ja maatilat.
Uutta kirjassa oli selvennys, että ”tuotantolaitosten kollektivisointi” ei tarkoita, että posliinikokoelmasi laitetaan yhteiskeittiön käyttöön, vaan että tehtaan koneet ja vasarat jaetaan työläisten kesken. Tämä on muuten tärkeää, koska aika moni oikeistolainen oikeasti kuvittelee, että kommunismissa Batman-aktion figuurikokoelmasi tullaan riistämään sinulta ja jakaamaan kaikkien kesken. Uutta oli myöskin, että talot tai kerrostalojen huoneistot ovat anarkokommunismissa yksityiskäyttöisiä eikä niitä jaeta koko kylän kesken.
Lukiessaan Kropotkin teosta, sain vaikutelman, että mies oikeasti mietti asioita loppuun asti ja yritti tasapainoilla yksityisyyden ja kollektiivin välillä. Kuitenkin ilmeni, että miehen tulevaisuuden ennustukset menivät päin helvettiä. Kropotkin ennustaa esimerkiksi, että ”vain” anarkokommunismissa tullaan saamaan koko kansan käyttöön sähkökäyttöisiä uuneja ja, että teknologia tulee vapauttamaan naisen kotiaskareista, että kapitalismi ei koskaan voisi vapauttaa naista patriarkaarin ikeestä.
Näin jälkiviisaana voimme todeta, että kapitalismi toi ainakin länsimaissa sähköuunit ja kodinkoneet koko kansan käyttöön ja, että naiset vapautuivat ja yhä vapautuvat eniten kapitalistisissa maissa. Tietenkin naisten vapautusta tekevät eniten vasemmistolaiset feministit, mutta he tekevät sen onnistuneesti kapitalismin alla, eikä kommunismin.
Kirja on aika puuduttavaa luettavaa ja todella vanhentunut, joten on aika ymmärrettävää, että sitä ei myydä suomennettuna kuin antikvariaateissa ja ladattavana ilmaiseksi PDF:änä erilaisten sosialistista materiaalia jakaavien nettiosoitteitten kautta.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 