Miehen tie

Matkustellessa internetin syövereissä törmäsin antifeministiseen liikkeeseen, joka jo itsessään on mielenkiintoinen tutkimuskohde, mutta se oli vasta portti, josta pääsi pimeyden sydämmeen, jota kutsutaan ”manosphereksi”.
Manosphere on internetyhteisö, jossa erilaiset uusmaskuliiniset ääriryhmät lymyävät. Koska haluan kiduttaa itseäni lukeamlla ääriryhmien kirjallisuutta, niin päätin kahlata läpi uusmaskuliinista kirjallisuutta. Ehkä olen väärässä ja sukupuolten tasa-arvo on paha asia.

Jack Donovanin ”Miehen tie” (oma suomennos) on uusmaskuliinisuuden merkittävin teos. ”Miehen tie” on manifesti, joka ajaa ”miehisyyden kunnian palauttamista” sen teesi on, että miehet ovat evoluution muovaama selviytymiskoneita, jolla on loputon tarve laajentaa ja turvata reviiriä ja nykyinen yhteiskunta on tehnyt tämän primitiivisen tarpeen turhaksi, jolloin nämä tarpeet pakkautuvat ja etsivät purkautumiskeinoja, jolloin erilaisia psyykkisiä ongelmia syntyy.

Tähän asti olin samaa mieltä, koska se selittäisi miksi osa nuorisosta pelaa väkivaltapelejä ja toinen osa lahtaa viattiomia ihmisiä kotitekoisilla pommeilla ja tuliaseilla.
Mutta alkuteesin jälkeen, lähdetäänkin todella villeihin johtopäätöksiin, joissa esimerkiksi syytetään sosialismia, kapitalismia, feminismiä, teknologiaa ja globalisaatiota ”maskuliinisuuden tuhoamisesta”

Jack Donovanin mukaan miehet rakensivat maailman, jossa kaikki edellämainitut ”riesat” saivat itää vapaasti ja ajan mittaan feminismi liittoutu globalistisen raha-eliitin kanssa ja on pikkuhiljaa muuttamassa meidät mielettömiksi kuluttajiksi, jotka masturboivat suuryrityksen tuottaman internetpornoon edessä, pienessä asunnossa, jonka kommunistinen valtio tarjoaa meille. Kuulostaako ristiriitaiselta?
”Miehen tie” johtopäätökset ja ”filosofia” ovat niin ristiriitaisia ja samaan aikaan tavanomaisen yksinekrtaisia, että se kuulosti Fight club-elokuvan katsoneen 15-vuotiaan pojan keksimältä.

Kirjassa otetaan valikoivasti tieteellisiä faktoja, vahvistaakseen sen väitteitä ja arvokonservatiivista maailmankuvaa, jonka päälle on kyhätty filosofia, joka on sekoitus anarkismia ja äärioikeistolaisuutta.

Jotkut teistä varmaan tulevat kirjoittamaan, että on mahdoton olla anarkisti ja äärioikeistolainen samaan aikaan, että minä käytän näitä termejä liian vapaasi ja en ymmärrä mitä nämä tarkoittavat. Olette väärässä. Älkää koskaan aliarvioiko ääriryhmien kykyä yhdistellä loogisesti sopimattomia ajatusrakennelmia yhteen!
”Miehen tiessä” esimerkiksi ”kritisoidaan” naisia, feministejä, homoja ja sosialismia. Mutta seuraavassa kappaleessa käytetään useita sivuja kapitalismin ja globalisaation arvosteluun, jonka jälkeen ylistetään vahvoja miesjohtajia ja valtiota, jotka kykenevät turvaamaan kaikkien turvallisuuden ja hyvinvoinnin, jonka jälkeen perustellaan, miksi nykyisen Länsimaisen sivilisaation tuho olisi ”siunaus” miehelle, joka oikeasti haluaa elää pienissä kyläyhteisöissä, välittämästä mistään laista tai johtajista.
Kirjassa on myöskin hipaus rasismia sekä antiikin Roomaa, spartalaisia ja militarismia ylistävää retoriikkaa ja kaiken kukkuraksi sosialidarwinismia läheneviä johtopäätöksiä evoluutiosta ja erityisesti antropologiasta.
Mutta, jos en olisi lukenut tätä kirjaa, niin en olisi lukenut lausetta ”Bonobojen itsetyydytysyhteiskunta” josta kirjailija on varmasti hyvin ylpeä, koska hän toistaa sen useita kertoja kirjassaan.
Loppujen lopuksi ”Miehen tie” on uskomatonta roskaa, jota lukiessani, teki mieli repiä kirja kappaleiksi.

En suosittele kirjaa kuin niille, jotka haluavat ymmärtää, mistä kansanedustaja Olli Immonen on saanut ajatuksen, että lihaa syövä, valkoinen heteromies on ”uhattu vähemmistö”