Uuden vapauden puolesta: Libertaarinen manifesti

”Uuden vapauden puolesta: Libertaarinen manifesti” on taloustieteilijä Murray Rothbardin kirjoittama anarkokapitalistinen manifesti

”Uuden vapauden puolesta” lähtee tutuista oikeistolaisista lähtökohdista, jonka mukaan valtio on kaiken pahan alku ja juuri, kapitalismi on paras varallisuuden hankinta ja jakoväline ja köyhyys on köyhien omaa syytä. Mutta tässä yhtäläisyydet loppuvat.
Rothbard esittää manifestissaan liberalismin historiaa ja esittää sen ”vasemmistolaisena” liikkeenä, joka oli vastavoimana ”oikeistolaiselle” konservativismille, joka oli aatelisten ja teokraattien rintama, joka yritti jarruuttaa sosioekonomista kehitystä, joka oli syömässä senaikaisen eliitin valtaa. Tämän taistelun välissä sitten tulee Marx, joka ”kaappaa” vasemmiston ja perinteinen poliittinen rintama muuttuu täysin, jolloin liberalismi pirstaloitui eri koulukuntiin, joista radikaalein on libertarismi, eli anarkokapitalismi. Tämä poliittisten spektrien analyysi selitääkin aika hyvin USA:n poliittisten puolueitten hämmentävät nimitykset.
Valaisevan historiantunnin jälkeen päästään itse manifestin teeseihin, jotka on rakennettu eri aiheisiin, joissa ensin pyritään osoittamaan nykyjärjestelmän instituution virheet ja tarjoamaan vaihtoehtoisen mallin, joka perustuisi täydelliseen vapaehtoisuuteen ja orgainoisudin hallituksen puutteeseen.
Rothbardin libertarismi on aikalailla samanlaista kuin perinteinen anarkismi, jopa niin samanlainen, että kirjassa haukutaan koko valtion konseptia, suuryrityksiä, neo-imperialismia, poliisia, armeijaa, sotateollisuutta ja mikä sokeraavinta Ayn Randia ja Milton Friedmania, joista ensimmäinen on harhainen hullu, joka pitää suuryrityksiä ”syrjittyinä vähemmistöinä” ja jälkimmäinen on liberaaliksi naamioitunut statisti.
Ainoat merkittävät erot anarkismiin ovat rajoittamattoman kapitalismin ylistys ja ”hyökkäämättömyysperiaate” jonka mukaan ketään ei saa pakottaa mihinkään mitä tämä itse ei vapaehtoisesti suostu. Vaikka kuinka ylevä tämä periaate on, niin manifesti kumoaa sen pari kertaa, koska ei voi olla ääri-ideologiaa ilman epäjohdonmukaisuuksia.
Mutta jotkut kohdat ovat äärimmäisen hämmentäviä kuten yleisen terveydenhuollon arvostelu, jonka mukaan 1700-1800-luvuilla USA:ssa köyhät elivät paremmin, koska he järjestivät omissa yhteisöissä sairaaloita, jotka toimivat paremmin kuin nykyiset verovaroin rakennetut. Yleisestikin kirjassa pidetään mennyttä aikaa köyhille parempana, mutta tämä on aika yleistä oikeistolaisessa kirjalisuudessa.
Mutta kauttaaltaan manifesti oli oikein mukavaa luettavaa, eikä niin raivostuttavaa aivokuollutta paskaa kuten eräitten ääriliikkeiden manifestit. Kirjan kieli oli sekä intelektuaalisesti nokkelaa, että äärimmäisen tunteikasta ja täynä vallankumousretoriikkaa, mikä oli raikasta oikeistolaisessa kirjallisuudessa.
Vaikka ”Uuden vapauden puolesta: Libertaarinen manifesti” ei ihan tehnyt minusta anarkokapitalstia, niin eräät siinä esitetyt yksitäiset ideat olivat tuoreita kuten valtamerien ja oikeuslaitosten yksityistämiset tai uskottavia kuten teollisuussaasteiden täydellinen kieltäminen, koska ne rikkovat ihmisten kehollista integriteettiä, joka libertarismissa on ihmisen yksityisomaisuutta ja näin sen loukkaus on jyrkästi tuomittavaa.