Martin Lingsin ”Muhammad – Hänen elämänsä, varhaisimmista lähteistä” on Islamin profeetta Muhammadin elämänkerta, joka otsikon mukaan perustuu varhaisempiin lähteisiin.
Wikipedian mukaan Muhammadin elämämänkulusta ei ole Islamissa täydellistä yksimielisyyttä, vaikka mies on ollut olemassa. Hadithit, jotka ovat Muhammadin elämään perustuvia lakikirjoja on tuhansia ja monet ovat toistensa kanssa ristiriidassa ja se selittää lukuisat Islamin tulkinnat. Tämän takia tämä on ensimmäinen Muhammadin elämänkerta, jonka luen ja luettuani pari, uskon että saan jonkun ”oikean” kuvan Islamin perustajasta. Martin Lings kirjoitti kirjan uskonnolliseen ulkoasuun, jotta hänen oma ääni ei kuuluisi ja näin ”alkuperäisempi” tunnelma säilyisi. Muhammadin elämä on todella mielenkiintoinen ja se seuraa perinteistä sankarikaavaa, jossa kauppias saa vision paremmasta yhteiskunnasta, mikä on suorassa ristiriidassa vallitsevien olojen kanssa. Paikallinen eliitti alkaa vainota Muhammadin seuraajia, joita aletaan kutsua ”muslimeiksi” ja Muhammad nousee vastarintaan, jolloin hän kukistaa viholliset, levittäen uutta uskontoaan ympäri Arabiaa.
Vaikka kirja on uskonnollissävytteinen, niin Muhammad esitetään paljon inhimmilisemmin kuin esimerkiksi kristittyjen profeetta Jeesus. Muhammad tekee jatkuvasti virheitä, katuu, itkee ja rakastuu. Lukiessaan kirjaa aloin sympatisoida Muhammadia, mikä oli jotain uutta, koska yleensä uskonnolliset tekstit ovat niin etäisiä ja kuivia, että niistä ei saa mitään tarttumapintaa, mutta tässä versiossa mies oli inhimmillinen, vaika hän saa jatkuvasti viestejä jumalalta ja enkelit auttavat häntä taistelussa.
Tutkiessaan uskontoja, ei saisi tutkia toista uskontoa, käyttäen omaa uskontoa lähtökohtana ja vaikka olen ateisti, niin auttamatta vertasin Muhammadia Jeesukseen ja Muhammad on päinvastainen profeetta kuin Jeesus. Siinä missä Jeesus on kompromissiton idealisti, Muhammad on pragmatisti, joka ei käännä toista poskea, vaan lyö takaisin ja voimalla.
Kirjassa esitetään profeetta, joka miettii jatkuvasti miten levittää uskontoaan paremmin, jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa ja jokaiseen tilanteeseen hän soveltaa eri taktiikoita. Ehkä pragmatismin ja realismin takia Muhammad eli vanhuuteen saakka kuin Jeesu taas teloitettiin.
Ling antaa välillä kirjassan Muhammadin elinajan sosioekonomiset taustat, jotka selittävät paljon miksi Islam muotoutui miksi muotoitui tuohon aikaan ja jos taas sallitte verrata kristinuskoon, niin Jeesuksella oli todella helpot oltavat, verrattuna Muhammadiin.
Vaikka samaistuin profeettaan, niin hän ei vakuuttanut minua, hänen ”pyhyydestään” mies vaikutti saavan ”visioita” aina sen jälkeen kun hän halusi jotain ja monesti tilanteet, joitten ratkaisemiseen hän sai ”visioitaan”, eivät maallistuneelle länsimaalaiselle, joka elää vuonna 2016, vaikuttaneet kovin ”korkeilta”
Kirjan avoin antisemitismi pistivät silmään. Silti, ei saisi verrata menneisyyden tapahtumia tai henkilöitä, nykyisillä standardeilla. Muuten kirja oli hyvä ja tässä Muhammad ei ole mikään sotahullu massamurhaaja, kuten islamofobikot esittävät.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 