Simone de Beauvoirin ”Toinen sukupuoli” on toisen aallon feminismin merkkiteos, josta on lähtenyt koko idea, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio.
Kun tartuin kirjaan niin huomasin, että kirjaa ei turhaan kutsuta ”feminismin Raamatuksi” kun siinä on yli 800-sivua! Vaivalloisesti ja äärimmäisen hitaasti aloin kahltata tätä hirviötä, koska haluan lukea, miten valkoisia heteromiehiä on orjuutettava ja biologia on vain mielikuvituksen tuotetta. Kuitenkin ”Toinen sukupolvi” oli yllättävän loogionen ja järkevä kirja, jossa tutkittiin jokaista aspektia ”naiseudesta” niin kulttuurin, psykologian kuin biologian saralta, jotta kirjan loppuväite saisi vankkaa tukea.
Kirjassa analysoidaan, miten naisen ja miehen erilaiset biologiat muovaavat sukupuolien ajattelutavan eri suuntiin ja miten kulttuuri vahvistaa näitä suuntauksia miehen eduksi ja naisen hidasteeksi.
Beauvoir ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä ja analysoi turhankin tarkkaan, jokaista mikroskooppista yksityiskohtaa naiseudesta ja miehisyydestä, mikä tekeekin kirjasta äärimmäisen raskasta luettavaa. Ehkä, jos olisin nainen, niin edessäni vyöryvä data herättäisi suurempia tunteita, koskisivat henkilökohtaisesti, koska nyt se vain väsytti, erityisesti kun jokaisen kappaleen pääpointti oli ilmeinen jo heti alussa ja se siitä eteenpäin vasaroittiin päähän lukuisilla esimerkeillä. Tietenkin voi olla, että Beauvoir halusi varmistaa, että kukaan ei haukkuisi häntä ”todisteitten puutteesta” ja varmasti haukkuisin häntä siitä, jos niitä ei olisi, joten ihan ymmärettävä ratkaisu.
Raskauden lisäksi ainoat kritiikit kirjaa kohtaan, ovat sen nojautuminen psykoanalyysin, joka ei ole aivan aukoton tiede ja oletus, että kaikki tuntevat marxilaisia teorioita, joten niitä ei tarvitse selittää lukijalle. Mutta nämä ovat aika pieniä kritiikkejä, koska kirja ei ajaakkaan valkoisen heteromiehen sortoa tai kiellä biologiaa, oikeastaan se korostaa biologiaa.
Nainen ei ole samanlainen kuin mies, eikä tämän pitäisi edes pyrkiä siihen, vaan miehen on annettava nainen olla nainen, luonnollinen nainen, eikä antaa kulttuuristen normien vangita naisia, koska vain sukupuolituneitten normien purku voi tuoda tasa-arvoa ja tuoda uuden ajan, jossa perspektiivien rikkautta arvostetaan.
Kirja, jopa puolustaa miehiä, joita samat asenteet vangitsevat, sekä arvostelee ankarasti etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa, mikä oli yllättävää, koska feministeja haukutaan liiallisesta naiskeskeisyydestä. Henkilökohtaisesti panin merkille kirjan ankara uskontokritiikki. Jokaikinen abrahaaninen uskonto saa kovia moitteita sekä niitten sovinistisista doktriineista ja miten ne vahvistaa uskovaisten naisvihamielistä kulttuuria.
Arvostan kun kirja arvostelee uskontoja tasapuolisesti.
”Toinen sukupuoli” pääväite on pähkiänkuoressa ”annetaan ihmisten olla oma itsensä”, eikä yrittää pakottaa ketään normeihin, jotka ehkä toimivat keskiajalla, mutta jotka nykyään vain aiheuttavat turhan paljon psyykkisiä ongelmia ja sosiaalista eriarvoisuutta. Ikävä kyllä yhä ajankohtainen kirja nykyäänkin kun niin monella rintamalla halutan palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 