On Al-Berryn omaelämäkerta, jossa hän kertoo hämmentävästä nuoruudesta, jossa sekoiltiin ilman alkoholia kohti jihadistijäjestöä, kunnes vankila ja kidutus panevat hänen päähänsä järkeä.
Kirjassa käy ilmi Egyptin maallinen kulttuuri, joka on konfliktissa muslimiveljeskunnan ja Jama’a Islamiya-järjestön puritaanisen ja valikoivan islamilaisen historian kanssa. Al-Berry liittyy Jama’a Islamiya-järjestöön, koska se vaikuttaa edustavan radikaalia ja oikeudenmukaisempaa maailmaa kuin Muslimiveljeskunta.
Mutta nopeasti seksuaalinen repression paineet, älykkyys ja turvallisuusjoukot panevat Al-Berryn huomaamaan, että islamistien käsitys historiasta, Islamista ja melkein kaikesta muusta ovat äärimmäisen valikoivia ja epäjohdonmukaisia, erityisesti kun hänen järjestönsä sekoittaa marxilaisia ja islamistisia vallankumoustekstejä yhteen.
Kirja antaa hyvin yksityskohtaisen kuvauksen Egyptin kulttuurista ja sen eri visioista Islamista sekä sen mielenkiintoisen havainnon, että Al-Berryn kokemukset äärijärjestössä ovat kutakuinkin samanlaisia kuin Esa Henrik Holappaisen kokemuksia SVL:ässä, mutta ilman alkoholia, mikä kertoo siitä vanhasta teoriasta, että ääripäät ruokkivat toisiaan.
Kirja loppuu positiiviseen ja melkein runolliseen kuvaukseen valistuksesta ja toteamuksesta, että elämänsisältöä voi saada muualtakin kuin Koraanista ja rynnäkkökivääristä.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 