2016 vuodessa maailmassa kaikki meni niin perseelleen kuin voi mennä, mutta henkilökohtaisesti oli aika mahtava vuosi, pääsin töihin ja yliopistoon opiskelemaan sitä, mitä halusin ja löin uuden lukuennätyksen! (208 kirjaa)
Koko kevään ja kesän opiskelin pääsykokeissa samaan aikaan kun olin työharjoittelussa ja sen jälkeen töissä ja silti löytyi aikaa lukea edes tunti ennen nukkumista. Sitten tietenkin äänikirjoja kului melkein yksi päivässä, koska olin töissä tehtaassa, missä ei voinut muutenkaan sosialisoida työtuntien aikana, joten siinä vaan kokosin muuntajia ja kuuntelin Kommunistista manifestia tai Viisikkojen seikkailuja. Mutta lukutahti ei hidastunut, vaikka pääsin yliopistoon ja melkein koko valveillaoloaika meni opiskeluun, koska yhä se arvokas tunti ennen nukkumista, bussimatkat äänikirjojen kanssa ja ne välitunnit, joissa oli tilaisuus lukea kirjaa, olivat todella arvokkaita. Tietenkin riitti vielä aikaa kirjoittaa lähes jokaisesta kiinnostavasta kirjasta arvion, jonka julkaisin tänne.
Mutta mitä luin vuonna 2016? No, 2015 kastelin nilkkaani äärikirjallisuuden pimeään järveen, mutta vuonna sukelsin niin syvälle kuin henki ja itseinho kestivät, jotta voisin tuoda valoon, mitä kaikkea hämärää kamaa on kirjoitettu erilaisista poliittista filosofioita ja maailmankuvista.
Luin merkittävien kommunistien, anarkistien, anarkokapitalistien, uusliberaalien ja arvokonservatiivien manifestit, sekä niinkin radikaaleja teoksia, kuin terroristi Kaczynskin ”Teknologinen orjuus” uusmaskulinismin pääteoreetikko Jack Donovanin ”Miehen tie”, joka oli vuoden typerin manifesti, jonka olen koskaan lukenut ja joka monesti teki mieli heittää päin seinää, koska sen verran suurta epätieteellistä 15-vuotiaan saamattoman kaappihomoteinin filosofista tekstiripulia se sisälsi. Mutta tieteen nimissä hengitin syvään ja laskeuduin vielä pimeisiin luoliin, joissa paljastui Andrew MacDonaldin ”Turnerin päiväkirjat” joka oli uusnatsin kirjoittama rasistinen väkivaltafantasia ja manifesti, jossa todelliset pimeyden kasvot paljastuivat. En ole koskaan lukenut niin sairasta ja täynnä todella tiheää ihmisvihaa sisältävän kirjan, joka ei ole edes kirjallisesti ansiokas työ, vaan täyttä roskaa, josta tuli vain paha olo lukiessani, mutta haluni lukea äärimmäistä roskaa ei loppunut, vaan piti kaivaa verta nenästä ja lukea niinkin rasistista kirjallisuutta, kuin Ann Coulterin maahanmuuttokriittistä oksennusta ja Donald Trumpin presidenttikisan manifesti. Ainoa asia, mitä opin lukiessa näitä kirjoja, on se, että kuka tahansa hörhö voi kirjoittaa paskaisen maailmankuvansa ja ladata se nettiin ja se saa fanaattisia kannattajia taakseen. Sekä sen, että on syy, miksi tunnetuimmat ideologiat, kuten sosialismi ja liberalismi ovat suosituimpia, niissä on ihan kelpo argumentteja, mutta nekin sortuvat hyvin nopeasti ehdottomaan dogmatismiin, sisäisiin ristiriitoihin ja lopulta hajoavat pienempiin ja radikaaleimpiin ideologioihin, joissa muumit ovat useimmiten poistuneet laaksoistaan.
Mutta näistä ääripäistä luin ihan fiksujakin manifesteja, kuten toisen aallon feministisen Simone de Beauvoirin ”Toinen sukupuoli” jonka ideat vaikuttavat nykyiseen sukupuolikeskusteluun, sekä hyvinkin tieteellisiin ja kauaskatseisiin teknologisiin manifesteihin, kuten Jaron Lanierin ”Et ole koje” jossa ajetaan ohjelmointilogiikan uudistamista.
Luin toki muutakin kuin ideologisesti värittynyttä tekstiä, luin tietokirjoja kryptosodista, Jihadisteista, siitä miten tekoäly tulee tappamaan meidät kaikki, ateismista, jumalan olemassaolosta, kristillisestä teologiasta, Islamista ja sen profeetasta, Lähi-idän kriisistä, antiikin, Afrikan ja USA:n historiasta, feminismistä ja antifeminismistä, siitä, miten RPG-pelit konvertoivat lapsia satanismiin, miten palvoa Saatanaa ja manata demoneja, miten räpätä, pelifirmojen historiikkeja, astrofysiikasta, kulttuuriperinnöstä, uskonnollisesta fundamentalismista, Pohjois-Korean elokuvateollisuudesta, kolonisaation kauhuista, miten elää ilman rahaa, huligaaneista, erilaisia talousteorioita, Kreikan kriisistä, Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten puoluehistoriasta, scifi-kirjallisuudesta, kannabiksen ja oopiumin käytöstä, erilaisista uskonnollisista kulteista, buddhalaisuudesta, maahanmuutosta, kehitysavusta, merirosvoista, teosofiasta, orjuudesta, black- grind- ja punk-bändeistä, kokaiinikeisareista, kristillisestä ja islamilaisesta rockista, Krimin miehityksestä, ihmisten jaosta vasemmistoon ja oikeistoon, ihmisluonnon biologisesta perustasta, huumeidenvastaisesta sodasta, anarkismista, uusnatseista, muinaisista avaruusolioista, sotatraumoista, 1800-luvun englantilaisen työläisen arjesta ja valtiopäämiesten omaelämänkertoja.
Eli taas monipuolista tietokirjallisuutta
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 