Rasistinen Suomi

Vesa Puurosen ”Rasistinen Suomi” on akateemisen tason tietokirja rasismista ja miten se ilmenee suomalaisessa yhteiskunnassa. Puuronen tekee kaiken sen, mitä toivoisin muittenkin tietokirjojen tekevän, eli se selittää kaikki konseptit, olettaen, että et ole koskaan kuullut niistä, käyttää runsaasti viitteitä ja lähteitä todistaakseen, että argumentit ei ole vedetty omasta perseestä ja kirjoitettu sellaiseen asuun, että jopa elämänkoululainen pystyy ymmärtämään, mitä kirjassa oikein selitetään.

20161226_114455
”Rasistisessa Suomessa” määritellään rasismi ja sen eri ilmenemismuodot, viitaten runsaasti vuosikymmeniä pitkin tehtyihin akateemisiin tutkimuksiin ja debatteihin, jotka ovat nykyisessa poliittisessa ilmapiirissä äärimmäisen ajankohtaisia. Kirjassa selitetään hyvinkin perusteellisesti miksi rasismi ei rajoitu vain kaduilla uhoaviin uusnatseihin, jotka potkivat somaleita kuoliaaksi, vaan on paljon laajempi käsite, johon sisältyy joukko erilaisia tiedostamattomia taustaoletuksia ja ennakkoasenteita, jotka heijastuvat ihmisten retoriikkaan ja käytökseen. Monet kirjassa esitetyt asiat olivat minulle itsestään selvyyksiä, kuten uusrasismi ja arkipäivän rasismi, mutta se ehkä, johtuu siitä, että vietin nuoruuteni Brasiliassa, missä on pitkä etnisten jännitteitten ja antirasismin historia, mutta en tiennyt, että näitä kysymyksiä, jotka tuntuivat niin luonnollisilta minusta, on pohdiskeltu vuosikymmeniä yliopistoissa. Eli, jos haluaa ymmärtää, miksi joitakin maahanmuuttokriitikkoja kutsutaan rasisteiksi, vaikka he eivät ole maininneet halua kaasuttaa ”alempia rotuja”, niin tässä kirjassa se saadaan niin estensiivisesti selväksi kuin olla ja voi.

Sen lisäksi, että kaikki rasismiin relevantit käsitteet selitetään perusteellisesti, niin kirjassa käydään eri suomalaisessa yhteiskunnassa olevia tapauksia, missä nämä eri rasismin muodot ilmenevät, niin afrikkalaisiin, muslimeihin, venäläisiin kuin saamelaisiin kohdistuvaa rasismia.
Lukiessani esimerkkitapauksia, niin huomasin, miten hemmetin keskiluokkaisen espoolaisessa kuplassa oikein elin, kun en tiennyt, että saamelaiset kärsivät niin paljon rasismista. Tunsin häpeää, että en tiennyt kaikesta paskasta, mitä suomalainen alkuperäiskansa joutuu kärsimään joka ikinen päivä. Ei mikään ihme, että he suuttuvat, kun joku käyttää heidän kansallispukunsa halpaa versiota missikikoissa tai kuvaa tverkkausvideota ne päällä taideprojektia varten.

Sen jälkeen kun kaikki mahdolliset rasismin ilmenemismuodot suomalaisessa yhteiskunnassa on käyty läpi, niin kirjailija käy läpi rasistisen retoriikan kimppuun, joka Suomessa ilmenee pääosin maahanmuuttokriittisissä puheenvuoroissa, erityisesti ”mestari” Halla-Ahon tekstejä käydään läpi.
Puuronen osoittaa yhtä perusteelliseksi miksi punaposkinen europarlamentaarikko on rasisti ja vielä tyhmä.  Lukiessani Puurosen Halla-Ahon retoriikan purkua, niin ihmettelin, miten ”mestari” on ylipäätänsä valmistunut yliopistosta?

Viimeiseksi kirja käy läpi, mitä ”monikulttuurisuus” tarkoittaa ja miten se ilmenee Suomessa ja muualla maailmassa. Paljastuu, että monikulttuurisuus tarkoittaa eri konteksteissa eri asioita, niin luonnollista tilaa, jossa eri kulttuurit elävät rinnakkain, kuin sosiopoliittista projektia. Määrittelemisen jälkeen Puuronen käy läpi erilaisia argumentteja ja vasta-argumentteja monikulttuurisuudesta läpi ja päätyy siihen johtopäätökseen, että nykyinen käsityksemme monikulttuurisuudesta perustuu täysin vääriin olettamuksiin, joita tulisi purkaa ja muuttaa poliittista linjaamme, mikä oli jopa minulle yllättävää ja oivaltavaa, eikä siinä tarvinnut kesksiä salaliittoa kulttuurimarxilaisista juutalaisista!

Puurosen kirja on todella hyvä, vaikkakin hän ei mene suoraan asiaan, vaan kuluttaa aika paljon aikaa määrittelemiseen ja analyysiin, ennen kuin kertoo johtopäätöksen. Oma kärsivällisyys herpaantui muutaman kerran, kun luulin, että joissakin kohtaan kirjailija toimi taustaoletusten voimin, mutta lopulta tämä selitti, mitä hän oikein tarkoitti ja miksi, jokin retoorinen keino on rasistinem ja miten ollakseen rasisti, niin ei tarvitse olla ”paha” tai tietoisesti ilkeä, vaan voi vahingossakin sortua omiin ennakko-oletuksiin ja proagoida haitallisia asenteita, jotka voivat myöhemmin purkautua vähemmistöjen konkreettisena syrjintänä.

Suosittelen kaikkien lukevan tätä, erityisesti kaikkien, jotka eivät pidä itseään rasisteina, koska juuri ne, jotka ovat niin varmoja itsestään, huomaavat, että ehkä heidän asenteitaan on päivitettävä. Ainakin itse huomasin, että minulla on ennakkoluuloisia asenteita, joita en ole koskaan ennen tajunnut kyseenalaistaa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kulttuuri, Politiikka ja yhteiskunta, Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s