Al-Khanssa-prikaatin verkkopropagandatoimiston tuottama “Naiset Islamilaisessa valtiossa” manifesti kertoo, miten musliminaiset elävät Isiksen hallitsemassa “Islamilaisessa valtiossa”.
Täällä kertaa kaikki uutistoimistot raportoivat manifestista, vasemmistolaisista valtavirtatabloideihin kirjoittivat julkaisun hupsutteluista, joten on varmuutta, että tämä on Isiksen julkaisu. Kuitenkin versio, jonka hankin on käännös alkuperäisestä. Käännöksen teki Quilliam-säätiö, joka tekee aktiivista työtä islamismia vastaan ja näki tarpeelliseksi kääntää manifestin ja antaa ensimmäisillä sivuilla vähän kontekstualisointia, mikä oli mukavaa.
“Naiset Islamilaisessa valtiossa” julkaistiin alun perin arabiaksi ja sen tarkoitus oli levitä vain Lähi-Idän maissa, eikä länsimaihin, jonne levitetään erilaista propagandaa. Quilliamin kontekstualisoinnissa kerrotiin, että sen vuoksi manifestissa esitetyt säännöt naisille ovatti tiukempia kuin, mitä rekrytoijat levittävät länsimaissa, missä he kertovat naisille, että he pääsevät ”seikkailemaan” Isiksen riveissä.
Manifestissa sanotaan jo heti alussa, että naisen paikka on kotona ja tämä pääsee taistelemaan, vain jos miehiä on liian vähän puolustaakseen valtakuntaa.
Kuitenkin manifestin tuotti Isiksen naissiipi, eli Al-Khanssa prikaati, jolla on todella söötti pinkki tunnus, jossa on AK47-kivääri. Pähkinänkuoressa nämä burkayksiköt partioivat Isiksen hallitsemissa alueissa varmistamassa, että naiset elävät ”sivellisesti” ja jos ei, niin nainen saa tutustuttaa poskensa AK47-kiväärin perään. Kuitenkin manifestissa ei kerrota prikaatin arjesta, vaan tavallisen Isiksen naispuolisen kansalaisen elämästä.
Kirjassa tietenkin perustellaan hadith ja koraanisäkeillä, miksi naisen paikka on kotona ja missä tilanteissa tämä voi lähteä kotoa yksin, sekä miten ”ihanaa” on elää Isiksen hallitsemassa alueessa, missä esimerkiksi kansalaispalkka on implementoitu, vanhuksia ja lapsia hoidetaan ja vihitään keskenään, sekä rikollisuus on vähäistä, koska kun tarpeeksi brutaaleja rangaistuksia käyttää, niin ei kukaan uskalla varastaa. Tietenkin koska tämä on Isiksen manifesti, niin sen kertomiin asioihin, pitää suhtautua varauksellisesti, onhan tämä terroristin propagandaa.
Mutta itselleni yllättäävää ja samaan aikaan ei niin yllättävää, oli kirjan tieteitten ja oppimisen korostaminen. Manifestissa korostetaan, miten islamilaisen naisen on opiskeltava tieteittä ja hän voikin lähteä yksin kotoa opettamaan tai opiskelemaan, mutta tyyppillisesti ääri-ideologioille, niin samaan hengenvetoon kielletään ”länsimainen” tiede, erityisesti, jos sen tavoitteena on paljastaa universumin salat. Manifestissa sanotaan, että naisen on keskittyttävä opiskelemaan ”hyödyllisiä” asioita, erityisesti uskontoa. Kirjassa kulutetaan aika paljon aikaa perustellakseen, miten länsimaissa elävät naiset joutuvat opiskelemaan kaikenlaista, joka murtaa heidän uskontoaan ja johtaa heitä viettämään aikaa kodin ulkopuolella ”tarpeettomasti aikaa”. Oikeastaan kirjassa haukutaan länsimaista elämäntapaa, jota kirjassa koetaan todella perverssinä ja oikeastaan saatanallisena.
Ristiriitaisuuksien lisäksi ja niitä on monta, niin mielenkiintoisinta oli kirjan antifeministinen retoriikka, joka kaikessa postmodernistisessa loistossaan, oli tismalleen samanlaista, kuin länsimaalaisten miesasiamiesten (lapsellisia antifeministejä) retoriikka. Tämä kirja sentään oli naisten kirjoittama, mutta silti oli hämmästyttävää, että heidänkin mukaansa feminismi on ”alistanut miehen” ja tehnyt tästä ”heikon” korottamalla naisen tasa-arvoiseksi. Kirjassa kehotetaankin naiset palaaman ”oikeaan Islamiin” ja tekemään miehistä taas virillejä taistelijoita, joita he ”Jumalan määräyksen” mukaan olivat.
Mutta kuten aiemminkin on havaittu, niin tässäkään uskontoa ei korosteta niin paljon, kuin voisi luulla. Muutama asia korostetaan pyhillä teksteillä, mutta suurin osa manifestin argumenteista keskittyy globaalin kapitalismin ja länsimaisen imperialismin arvostelemiseen. Kirjoittaja lupaa, että ISIS tulee tuomaan Islamilaisen valtion mahdin, suojelun ja ”oikeanlaisen” tasa-arvon maailmalle, jossa kaikki maailman kansat uskovat samaan asiaan ja noudattavat samoja sääntöjä, jolloin kaikki kapitalismin, imperialismin ja turanoan aiheuttamat sosiaaliset ongelmat katoaisivat.
Vaikka ”Naiset Islamilaisessa valtiossa” oli pari huvittavaa kohtaa, niin se on aika suppea ja tylsä kirja. Ei tarpeeksi naurettava tai raivostuttava, että tekisi mieli paiskaa se seinään. Ääriokeistolaiset manifestit ovat raivostuttavampia ja typerämpi, tai sitten olen vain lukenut niin paljon sekopäistä kamaa, että olen turtunut.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 