Ryan Gattisin ”Vihan kadut” kertoo 90-luvun Los Angelesin kaupungin monipäiväisestä hupsuttelusta, minkä aikana eritaustaiset ihmiset päättivät uudelleenjakaa kaupungin resursseja ja valaista sen uusiutuvilla luonnonvaroilla.
Romaanissa seurataan niin jengiläisiä, poliiseja kuin tavallisia ihmisiä, jotka eri syistä päättävät hyödyntää mellakoiden kaaoksen selventääkseen erimielisyyksiään. Kirjassa käsitellään poliisi- ja jengiväkivaltaa, sekä erilaisia etnisiä jännitteitä, erityisesti valkoisten ja mustien välillä. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan erilaisista sosioekonomisista olosuhteista, jotka loivat syrjäytyneitä alueita Los Angelesin kaupungissa ja miksi poliisiväkivalta afromaerikkalaista väestöä kohtaan puhkeaa välillä mellakoihin.
Kerronta oli todella sujuvaa, vaikka siihen oli sekoitettu slangia ja espanjankielisiä sanoja ja ilmauksia. Vaikka kirja oli pitkä, melkein 500-sivua, ahmin sen parissa päivässä, koska niin jännittävää ja persoonallista kerrontaa siinä siinä oli.
Esimerkiksi, jotkut hahmot ilmestyvät vain yhden kappaleen ajaksi ja kykenet vain muutamassa sivussa samaistumaan heihin ja välittämään siitä, mitä heille tapahtuu, vaikka kuinka moraalisesti arvelluttavia he olivat. Mutta koska kirja pyrkii raakaan realismiin, niin kaikki eivät selviä ja kasautuvat kuolemat ja kärsimykset tekevät sinut välittämään vielä enemmän elonjääneistä hahmoista ja pelkäämään heidän puolesta. Kirjan loppuosa oli niin jännittävä, että luin yli tavallisen tunnin ennen nukkumista, koska halusin varmistaa, että hahmo ei kuolisi, mikä on aika absurdi tunne, kun puhutaan fiktiosta. Eli todella vaikuttava kirja, jossa tapahtumat ovat äärimmäisen ennalta-arvaamattomia ja sekaan on laitettu rankaa, mutta sujuvaa sosiaalista sanomaa institutionaalisesta rasismista ja taloudellisesta epätasa-arvosta.
Henkilökohtaisesti kirja tuntui vielä mahtavammalta, kun kuuntelen Länsirannikon gansta-rappiä, joten tunnistin monia kirjassa mainittuja paikkoja, kulttuuria ja jengejä, mutta silti opin uutta. Esierkiksi moni kirjassa käytetty slangi merkitsi jotain aivan muuta, kuin mitä olin ymmärtänyt kuunnellessani Ice Cuben tuotantoa. Yksi ainoa slangisana sisälsi niin paljon tietoa, mitä en osannut arvata.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 