Flash boys : kapina Wall Streetillä

Michael Lewisin ”Flash boys : kapina Wall Streetillä” kertoo pörssikaupan sekoilusta ja miten se edesauttoi talouskriisiä.

20170210_081033

Tiesin vain tämän kirjasta, mutta en mitä ”salamapojat” tarkoitti. Luulin, että se oli joku uusi epetiteetti epärehelliselle pörssikauppiaalle, mutta olin iloisesti väärässä. En lukenut kirjan takakantta, koska olin varma, että mikä tahansa kirja, jossa lukee ”kapina Wall Streetillä” on varmasti viihdyttävä talouskirja.
Kirjassa kerrotaankin kokokaan minulle tuntemattomasta pörssikaupan alasta, jonka nimi on ”ultranopea automatisoitu kaupankäynti” (HFT) jossa huippunsa viritetut tietokoneet käyvät millisekunnin ja, jopa mikrosekunnin nopeudella arvopaperikauppaa. Miljoonia osakkeita ostetaan ja myydän silmänräpäyksessä ja voitot ovat mittakaavaltaan kosmisia.

Kirja alkaa selittämällä, että ihmisten kuva arvopaperikaupasta on vanhentunutta. Kukaan fyysinen ihminen ei enää osta ja myy osakkeita Wall Streetillä, vaan sen tekevät lähes tekoalyyn hipoavat supertietokoneet. Mutta vanha mielikuva ihmiskeskeisestä kaupasta jatkui todellisuudesta huolimatta, kunnesn monet pankit alkoivat ihmetellä, miten arvopapereitten hinnat muuttuivat niin salamannopeasti? kirjaimellisesti joku painoi Entteriä myydäkseen osakkeita ja saman tien osakkeet oli jo 5 kertaa ostettu ja myyty eri osapuolille ja alkuperäinen myyjä ei saanut läheskään samoja voittoja, kuin joku 5 osapuolesta, joka keräsi silmänräpäyksessä miljardeja dollareita siirto- ja käsittelymaksuissa.

Tästä alkaa mielenkiintoinen tutkimusmatka, jossa kanadalainen pankki alkaa tutkia, mikä ongelma tietokoneissa on? ja saakin selville, että USA:n poikki oli rakennettu salassa yksityisomisteinen valokuitukaapeli, jonka sai vuokrattua parilla miljoonalla, jotta sen käyttäjä saisi milli- ja jopa mikrosekunnin kauppaedun pörssikaupassa. Tähän projektiin oli osallisena lukuisia pankkeja ja arvopaperiyhtöitä, joista tunnetuin oli Goldman Sachs. Koko huippunopea kauppa oli salainen ja näitä millisekunnin nopeuta puolivirtuaalisia kauppiaita kutsuttiin ”salamapojiksi”. He olivat uudentyyppisiä kyberneettisiä pörssihaita, jotka millisekunnin nopeudella ostivat ja myivät osakkeita muitten edellä. Kukaan ei pystynyt myymään ja ostamaan osakkeita, ilman että salamapojat tulivat väliin ja tekivät kaupan kahden osapuolen välillä, saaden huikeita komissioita, johon kumpikaan osapuolista ei ollut suostunut.

Koska salamapojat eivät oikeasti tehneet kauppaa, vaan huipputietokoneet, niin nämä kykenivät menemään lähes jokaisen pörssikaupan väliin ja saada huikeita voittoja. Mikään heidän toiminnassaan ei ollut laitonta, mutta monet pankit, jotka olivat kaupan ulkopuolella alkoivat tuntea, että heitä ryöstetään, joten alkoi oikeusistunnoissa ja pankkien sisällä taistelu tämän huipputeknologisen kaupan kukistamiseen tai sen hallintaan. Ongelma tässä huippunopeassa kaupassa oli, että kaikki  pörssikaupan tunnetut sisäpiirikaupat ja muut korruption muodot tapahtuivat millisekunnin sisällä, joten ihmisiä ryöstettiin ja koko maailman taloutta vaarannettiin miljoonia kertoja yhden silmänräpäyksen aikana. Kuitenkin monet pankit, kuten rehellisyydestään tunnettu Goldman Sachs eivät halunneet päästä irti omasta etulyöntioasemastaan, mutta vuoden 2008 talousromahdus pani monia miettimään prioriteettejään uudellen.

Osasyy talouden romahtamiseen oli huippunopean pörssikaupan sisällä tapahtuva sekoilu. Mutta ikävintä tässä tarinassa on, että ketään salamapojista ei pidätetty, vaan ainoastaan yksi tietotekniikkainsinööri pidätettiin. Tämä insinööri oli yksi niistä, jotka kehittivät ohjelmiston, jolla voitiin käydä huippunopeaa pörssikauppaa. Insinööri oli irtisanoutunut ja vei mukanaan muutaman koodinpätkän tästä ohjelmasta ja Goldman Sachs huomasi tämän ja käski FBI:n pidättää insinöörin. Mikä tekee tästä pidätyksesytä irvokkaan oli, että koodipätkät, mitä insinööri oli vienyt mukanaan olivat avointa koodia, jota tämä oli imuroinut netistä ja käyttänyt huippunopean kaupan mahdollistavan ohjelmoinnin kehittämisessä. Tämä ohjelmisto ja sen koodinpätkät olivat Goldman Sachsin patenttoimia, jopa ne, jotka olivat avointa lähdekoodia. Eli koko talousromahduksen ainoa pidätetty, oli insinööri, joka oli vienyt kotiin ohjelmistopätkiä, joita muutenkin sai ladattua netistä ilmaiseksi.

Kirjassa selostetaan hyvin, miksi Wall Street on täynä korruptiota ja yllättävä kyllä kirjan teesi myötäilee Björn Wahlroosin teesiä, että kaupparajoitteet mahdollistavat korruptiota. Kirjassa selostetaan, että aina, kun joku uusi laki luodaan rajoittamaan tiettyä talousrikosta, niin joku keksii, miten kiertää se ja luo kokonaan uuden talousrikosmuodon, jota kukistetaan uudella lailla ja noidankehä toistuu. Ainoa ero Nalleen, on johtopäätös. Kirjassa kerrotaan, miten ohjelmistoinsinöörit yrittävät luoda kauppaympäristön netissä, jota ei yksinerktaisesti voi kiertää ja, joka on mahdollisimman avoin ja tasa-arvoinen. Kirjan ja insinöörien teesi on, että pörssikauppa kannustaa osapuolia kilpailuun, jossa yksi voittaa ja toinen häviää. Jos kaupassa on osapuolia, joilla on korkeampi taloudellinen asema, kuin toisilla, niin tämä kannustaa yhtä luomaan rajoituksia ensimmäiselle ja toinen kiertämään ne. Jotta pörssikauppa ei jatkossakin vaaranna ihmiskunnan hyvinvointia, niin kaupasta on tehtävä mahdollisimman tasa-arvoinen.

Todella hyvä tietokirja modernista pörssikaupasta ja minkälainen peto ihminen on, kun kaikki mielikuvitus ja kekseliäisyys käytetään toisten ryöstämiseen.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Talous

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s