Issa Raen ”Kömpelön mustan tytön epäseikkailut” (oma suomennos) on puoliomaelämäkerrallinen esseekokoelma, jossa Rae kertoo omasta nuoruudestaan ja miten hänestä kasvoi blogaava toimittaja. Eli kuuluu suunnilleen samaan genreen, kuin Gayn kirja ”Bad feminist” mutta vähemmän ideologinen.
Otin tämän kirjan lukulistaan, koska kaksi vuotta sitten halusin lukea kaikkea erilaista ja mikä on erilaisempaa, kuin afromamerikkalaisen nörttitytön epäseikkailut? Sitähän jatkuvasti valitetaan, että luetaan miesten kirjoittamia kirjoja, joten otin haasteen vastaan! Onneksi otin, koska tähän asti olen lukenut hyvinkin mukavuusalueeni ulkopuolisia kirjoja, jotka ovat antaneet täysin vieraita perspektiivejä itselleni.
Rae esimerkiksi kertoo, miten esiteininä tämä käytti tietokonetta aktiivisesti ja löysi oman seksuaalisuutensa anomyymien keskustelupalstojen seassa. Kirjailija tunnustaa, että todennäköisesti tämä otti suuren riskin ja keskusteli lukuisten valeprofiilien takana olevien pedofiilien kanssa, mutta mitään ei onneksi hänelle tapahtunut. Silti vanhempien tietämättömyys internetistä voi altiistaa nuoria tyttöjä todellisiin vaaroihin.
Rae oli fiksu tyttö, mutta seksuaalisesti niin kokematon, että ei tajunnut, mitä anonyymit profiilit ehdottivat hänelle, vaan hän vain alkoi toistaa asioita, mitä ei ymmärtänyt. Tietenkin keskustelupalstan tekstikentissä Rae havaitsi, että tietyt vastaukset tekivät keskustelijan iloiseksi. Rae siis keskusteli seksistä, ilman että tajusi mitä sanoi! Tämä kappale oli samaan aikaan kiehtova ja iljettävä, joten pisteet siitä, koska en tiedä missä lukisin naisen varhaisteinimuistelmat, joihin liittyy keskustelupalstoja, jotka eivät päädy tragediaan?
Kirjassa Rae kertoo lisäksi koulukiusaamisestaan, senegalilaisesta muslimiperheestään ja korkeakoulun amatööri-rap-urasta. Kaikista kiinnostavin, kappale oli erilaisten afromamerikkalaisen nykykulttuurin yksityiskohtien läpikäyminen. Kaikki kirjoitukset ovat todella sujuvaa luettavaa ja huumorilla höistettyinä.
Kertomukset tytön kasvusta naiseksi ja minkälaista on olla nörtti afroamarikklaisessa yhteisössä olivat avartavia. Kirjassa esimerkiksi käsitellään eri ihmistyyppejä afroamaerikkalaisessa yhteisössä, jotka omalla tavallaan vahvistavat stereotypioita tai yrittävät estää nuoren tytön itseilmaisua. Vaikka näinkin rankkoja aiheita käsitellään, niin Rae välttää olemasta liian poliittinen ja vain sivumennen keroo olevasa feministi ja antirasisti (ihan kuin afromaerikkalainen voisi valita toisin), mutta enemmänkin hän korostaa omaa yksilöllisyyttä. Hän ei suostu olemaan se, mitä valkoiset tai muut afromaerikkalaiset yrittävät hänet määritellä, vaan oma itsensä.
Mutta suomalaisena miehenä, jotkut kertomukset olivat niin naisille tarkoitettuja, että en pystynyt samaistumaan, muuten kuin kliinisen etäisesti, joten tämä kirja resonoi varmasti vahvemmin henkilökohtaisella tasolla naislukijalle.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 