Kyborgimanifesti: Tiede, teknologia ja sosialistien feminismi

Donna J. Harawayin ”Kyborgimanifesti: Tiede, teknologia ja sosialistien feminismi” (oma suomennos) on harhaanjohtava manifesti, joka ei aja kyborgifeministejä, kuten Shulamith Firestonen, vaan monimutkaisen filosofisen teesin teknologian ja sukupuolen välisestä linkistä.

16830727_10212266573286457_6715074946387757764_n

Petyin ja samaan aikaan ilahduin tästä manifestista. ”Kyborgi” on vain vertauskuva, jonka kautta kirja käsittelee uutta dialektisen materialismin teesiä.  Harawayn mukaan tietotekniikka vaikuttaa merkittävästi sukupuolten epätasa-arvoon modernissa yhteiskunnassa. Tietenkin joku voi nyt kuulla sanan ”dialektinen materialismi” ja ajatella, että kirjassa on marxilaista hourailua, mutta oikeastaan kirjailija kritisoi marxilaista teoriaa vanhentuneeksi ja yrittää tällä kirjalla päivittää sen. Toki jos ei pidä marxismista, ei edes akateemisen teorian muodossa, niin tämä on vain todella pelottava kirja.

”Kyborgimanifesti” lähtee siitä oivalluksesa, että vaikka olemme keksineet internetin ja sitä hyödyntäviä kevyitä tietoteknisiä laitteita, jotka mahdollistavat nopean viestinnän ja kaupankäynnin ympäri maailmaa, tasa-arvo ei ole lisääntynyt, vaan päinvastoin se on jyrkentynyt entisestään. Esimerkiksi samaan aikaan kun länsimaissa pätkätyöntekijällä on kämmeneen kokoinen laite, jossa on koko ihmiskunnan tuottama tieto sormien tuntumassa, Aasian hikipajoissa joukko kouluttamattomia naisia ja lapsia tuottaa näitä laitteita käsin. Erityisesti naiset, eikä miehet. Kirjassa pohditaan, miksi naiset ovat suurin työvoima kehittyvien maitten elektroniikkatehtaissa ja miksi elektroniikkaan liittyvä työ on länsimaissa pätkätyötä?

Kirjassa kritisoidaan dialektrista materialismia siitä, että se vain käsittelee kahta tasoa, eli työntekijää ja pääoman omistajaa tai työntekijää ja tuotantoa. Nykyään toisiinsa linkittyviä tasoja on enemmän kuin kaksi. On esimerkiksi rotu, sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, taloudellinen asema, tyotanto-olosuhteet, ympäristö ja tuotettu laitteisto, jotka kaikki tuottavat yksilöissä erilaisia ongelmia. Näitä risteäviä ominaisuuksia ei voida analysoida yhdellä kaikenkattavalla teorialla tai edes käsitellä dualistisella maailmankuvalla. Kirjan mukaan yksilö on muuttunut ”kyborgiksi”, eli yksilöksi, joka on monien identiteettien ja ominaisuuksien hybridi. Hybridi, jonka kehossa voi olla elektronisia laitteita tai elektroniikasta on muodostunut kehon, identieetin tai koko olemassaolon jatke. Tällainen ”kyborgisuus” luo uusia sosiaalisia ongelmia, joita olisi käsiteltävä kokonaan uusilla teorioilla. Nyt vanhat 1800-luvulla tuotetut ideologiset kehykset eivät tällaisia linkkejä edes tunnusta, joten moni syrjäytynyt yksilö on jäänyt näkymättömäksi.

Haraway argumentoikin, että sukupuolta pitäisi käsitellä tietokonekoodin tavoin. Tämä muistuttaa Yuval Noah Hararin “Homo Deus” kirjassaan popularisoimaa teesiä, että kaikki biologiset olennot ovat vain joukko koodeja. Kun koodit osataan kartoittaa, niitä voidaan muokata mielin määrin.   

Haraway  esittää, että globaalin etelän kansat ja vähemmistöt hallitsevat kirjoituksen ja englanninkielinen taidon, jolla he pärjäävät globaalissa kapitalismissa, mutta nämä ominaisuudet ovat myöskin vastarinnan väline. Kirja esittääkin kyborgikirjoituksen ratkaisuksi sen esittämiin ongelmiin. Kyborgikirjoituksen tarkoitus olisi muuttaa maailmaa, eikä velloa menneisyydessä. Kyborgikirjallisuudessa englannin ylivaltaa vastaan taistellaan, koska yhden kielen hegemonia supistaa vastarinnan ja ilmaisun tapoja vain vallanpitäjien näkökulmaan.

Kirjailija pyrkii pohtimaan, miten näitä ominaisuuksia voitaisiin käsitellä uudella kyborgikehyksellä, jonka ydinteesi on, että me olemme asettaneet keinotekoisen rajan ihmisen, eläimen ja materian väliin. Nykytietämyksemme osoittaa, että ihmisellä ja luonnolla ei ole selkeää rajaa. Esimerkiksi. Suolistosamme elää joukko bakteereja ja elektroniset laitteet muuttavat käyttäytymistämme merkittävästi. Mitä me ihmiset luomme, vaikuttaa luontoon ja meihin. Eli meidän luomamme järjestelmät eivät ole olemassa eristyksissä luonnosta. Esimerkiksi. eläimet, ihmiset ja itse materia (johon esimerkiksi saastuva luonto ja sulavat jäätiköt kuuluvat) ovat globaalien järjestelmien aiheuttamia. Koska kirja on vasemmistolainen, niin syypää on tietenkin kapitalismi.

Vaikka kirjan kommunistinen ja radikaalifeministinen paatos on vähän häiritsevä, niin ei kukaan voi kieltää kirjan teesiä, siitä että ei auta enää asettaa vain ihmiset tasa-arvoiseen asemaan toistensa kanssa, vaan jos haluamme edes elää tässä planeetassa, luonto ja sen eliöstöä on otettava huomioon.

Ainoa ongelma tässä manifestissa on sen oletus, että olet yliopistoa käynyt akateemikko, joka tuntee feministisiä, marxilaisia ja psykoanalyyttisia käsitteitä, joita kirjassa heitellään sen enempää selittämättä niitä. Eli ei ole niitä helpompia kirjoja luettava. Muuten todella kiinnostava ja oivaltava filosofinen teos.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Feminismi, Kommunismi ja anarkismi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s