Peter J. Richersonin ja Robert Boydin ”Ei ainoastaan geeneistä: miten kulttuuri muunsi ihmisen evoluution” On tietokirja, joka pyrkii selittämään teesiä, jonka mukaan kulttuuri vaikuttaa ihmislajin evoluutioon ja evoluutio ihmislajin kulttuuriin.
Olin skeptinen ottaessa tämän kirjan luettavaksi, koska ainoat ihmiset, jotka olen nähnyt edes väittävän, että kulttuuri voi vaikuttaa ihmisen biologiaan ovat olleet kommunistjea. Koska en itse ole mikään antropologi, vaan folkloristiikan opiskelija, niin en voi sanoa, että tiedän enemmän ihmisbiologiassta, kuin Marxia ihannoiva sosiologi. Kuitenkin tämä kirja ei vakuuttanut kovin paljon. En tiedä johtuuko suomennoksesta, mutta aika sekava ja tylsä kirja, jota piti oikein väkisin kahlata läpi.
Mitä ymmärsin kirjasta on se, että ”ehkä” kulttuuri vaikuttaa ihmisen geeneihin. Onneksi teoriaa selitetään aika perusteellisesti evoluutioteoriaa soveltaen. Kirjoittajien mukaan luonnonvalinta vaikuttaa siihen minkälaisia yksilöitä selviää tietyssä ympäristössä ja näin, minkälaisia mentaalisia malleja selviää tietyssä ympäristössä jälkipolville. Luonnonvalinta varmistaa sen, että tietynlaiset mentaaliset mallit muodostavat ajan mittaan populaatioenemmistön, jonka pohjalta kulttuuri muodostuisi. Kun tietynlainen kulttuuri on vakiintunut tietyssä ympäristössä, niin siinä elävät yksilöt alkavat käyttäytyä kulttuurin asettamalla tavalla ja kaikki, jotka eivät kykene käyttäytymään samoin, joko karkotetaan, tapetaan tai he eivät pysty lisääntymään (kukaan ei halua paritella ”oudosti” käyttäytyvän kanssa) Edellämainitulla tavalla kulttuuri alkaa vaikuttamaan ihmispopulaation geeneihin luonnonvalinnan tavoin. Ihan uskottava teesi, eikä niin hullu, kuin eräs kommunisti, jonka mukaan ihminen oli ”vapautunut evoluutiosta” kulttuurin avulla.
Mutta esiin tuodut todisteet ja niitten analyysit olivat aika sekaavaa luettavaa, enkä jaksanut pysyä perässä, mikä oli suuri pettynys. Hyvä tietokirja on innostava ja sen lukeminen tuntuu mahtavalta ja mieltä avartavalta. Tämä oli aika tylsä teos, joka onneksi on epävarma itsestään ja sanookin lopussa, että lisää todisteita ja tutkimuksia on tehtävä, jotta teoria olisi täydellisesti uskottava ja lajan tiedeyhteisön omaksuttavissa. Ehkä ainoa mielenkiintoinen juttu kirjassa oli sen käyttämä aika Dawkinsin haukkumiseen, erityisesti tämän meemiteoriaa, joka ei ota huomioon kirjan kirjoittajien havaintoja kulttuurin luonnonvalinnasta. Nyt ainakin ymmärrän, miksi folkloristiikan opiskelussani en ole kertaakaan kuullut Dawkinsin meemiteoriasta. Se ei olekkaan kulttuuritutkimuksessa niin uskottava, kuin ajattelin.
Loppujen lopuksi ”Ei ainoastaan geeneistä” on huono kirja hyvästä ideasta, joka sinänsä on kiinnostava aihe.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 