Richard C. Carrierin ”Jeesuksen historiallisuudesta. Miksi meillä olisi syy epäillä.” on histograafinen tietokirja, jossa pyritään pesutelemaan, miksi Kristinuskon pääprofeetta Jeesus Kristusta Nasaretilainen ei ollut koskaan olemassakaan.
Kirkailija myöntää, että Jeesuksen olemassaolo/olemattomuuden todistaminen on aika irrelevanttia siihen uskooko Jumalaan vai ei, mutta uskontotieteellisestä ja historiallisesta näkökulmasta yhden maailman suurimpien uskontojen profeetan olemattomuuden todistaminen voisi avata kokonaan näkökulmia kristinuskon tutkimiseen.
Ensiksi kirja alkaa määrittelemällä käsitteet ja käytettävät tutkimuskehykset sekä muutamia vasta-argumentteja, joita on käytetty puolustaakseen Jeesuksen olemassaoloa tukevien aineistojen niukkuutta. Merkittävin argumentti, jota käytettään puolustaakseen Jeesuksesta kertovien Raamatun ulkopuolisten aineistojen vähyyttä on. Esimerkiksi. se, että Aleksanteri Suuresta on hyvin vähän historiallista aineistoa, joten hänenkin olemassaoloa voitaisiin epäillä, joten turha edes vaivautua todistamaan Jeesuksen olemattomuutta. Carier käy läpi Aleksanteri suuren todistusaineiston läpi ja määrittelee, miksi hänestä on enemmän ja luotettavempia todistusaineistoja, kuin Jeesuksella ja osoittaa, että tämä vastaväite on perusteeton. Olen itsekkin kuullut teologitutultani tämän perustelun, mutta en koskaan ole viitsinyt tarkistamaan oliko se validi vasta-argumentt vai ei. Nyt tiedän, että ei ole.
Carrier käy läpi Jeesuksen todistusaineiston. Niin Raamatun ulkopuolisia, kuten vuosisatoja Jeesuksen kuoleman jälkeen olevia roomalaisten historioitsijoitten teokisa, joissa mainitaan ”Jeesus” tai ”Krestos” niminen kapinaallinen. Sekä monia juutalaisten ja ”harhaoppisten” kristillisten lahkojen tekstejä, joissa ”Jeesus” niminen henkilö mainitaan tai viittataan raamatullisen Jeesuken elämään. Mutta myöskin itse Raamatun sisällä olevia kirjoja, joissa Jeesuksesta kerrotaan.
Carrier käyttää tutkimusmenetelmissään histograaffista, kielitieteellistä, myyttianalyysi- ja muita historian ja folkloristiikan käyttämiä tutkimusmenetelmiä, sekä alan muita tutkimuksia, sekä puolesta, että vastaan. Näillä aineistoilla kirja käy jatkuvasti kahden osapuolen välistä dialogia, joissa kirjoittaja pisteyttää ”historiallisen todennäköisyyden” pisteytysjärjestelmän mukaan, miten todennäköistä on Jeesuksen olemassaolo. Tulokisa käydään, jokaisen kappaleen jälkeen läpi ja katsotaan, mikä todistusaineisto on todennäköisesti epäaito tai epäluotettava. Kirjassa käyttetty aineisto ja tutkimusmenetelmät olivat niin runsaita, että oli välillä vaikea pysyä perässä ja keskittyä. Välillä tuntui, kuin lukisin koko kristillistä ja juutalaista teologiaa, pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Onneksi jokaisen kappaleen lopussa oli tiivistelmä johtopäätöksistä ja aineistojen laadusta.
Kirjassa tietenkin jatkuvasti yritetään todistaa, että Jeesusta ei ollut olemassa, mutta miksi? Carrier samalla kehittää teorian, jonka mukaan Jeesus oikeasti oli vain yksi myytittyyppi, joka oli jo olemassa Vanhassa Testamentissa ja monien muitten aikalaisuskontojen seurassa. Esimerkiksi. roomalaisten Romulus- ja syyrialaisten Ištar-kultteissa, jotka jakoivat samoja myyttielementtejä. Nämä myyttityypit sisälsivät sankarihahmon, joka on pääjumalan lapsi/puoli-ihminen, joka on ennustettu tekemään suuria tekoja Tämä sankari jouttuu aikalaisten pettämäksi, teloittamaksi ja syntyy uudelleen, pelastaen koko ihmiskunnan ja muuttuen jumalan rinnalle tai osaksi sen persoonaa eläväksi hengeksi. Juutalaiset kollektiivisesti alkoivat roomalaisen miehityksen aikana odottaa tämän myyttisen sankarijumalan paluutta ja alkoivat kehittää kultteja sen ympärille, joista yksi oli krsitinusko. Kristinusko oli yksi kulteista, joka menestyi, koska toisin kuin muut juutalaiskultit, se ei uskonut, että tämä sankarijumala palaa tähän todellisuuteen ja nostattaa juutalaiset kapinoimaan roomalaisia vastaan, vaan tämä palaa astraaliin maailmaan, jossa demonit ristinaulitsevat tämän ja näin hän urhautuu ihmiskunnan puolesta, solmiten uuden liiton, jossa ihmiset käyvät sisäistä vastarintaa itsensä kanssa, taaten taivaallisen pelastuksen. Sillä aikaa, kun Rooman miehitysjoukot kukistivat väkivaltaisemmat juutlaiskultit, niin pasifistinen kristinusko alkoi menestyä ja lopulta valloitti itse Rooman, muuttuen uskonnoksi, joka ajan mittaan muotoitui kristinuskoksi, minkä tunnemme.
Mutta Carrier ei tyydy vain tähän syntyteoriaan, vaan mene varhaiskrsistillisen teologian syvyyksiin ja nostattaa näkemyksen, jonka mukaan oikeastaan ensimmäiset krsitillisen kultin johtajat eivät uskoneet edes, että Jeesus oli todellinen toisesessa ulottuvuudessa elävä puolijumala, vaan vertauskua ihmiskunnan sisäiselle kamppailulle ja avain metafyysisen perimmäisen totuuden löydölle. Ainoa syy ylläpitää vertauskuvallista kertomusta 13 opetuslapsesta ja ristinnaulitsemisesta, oli houkutella rahvaat massat liittymään uskontoon, koska nämä eivät olleet henkisesti ”valmiita” vastaannottomaan monimutkaisia esoteerisia pohdintoja olemassaolon perimmäisestä tarkoituksesta.
Kirjan teesi myötäilee aika paljon Karen Armstrongin kirjaa Jaumalan perimmäisestä merkityksestä, sekä lukemaani pyhä Augustinuksen ”tunnustuksen” kirjaa, missä samankaltainen teoria esiintyy. Carrier painottaa, että Jeesusmyytin rakentuminen ei ollut tietoinen prosessi, missä pyrittiin huijaamaan ihmisiä tai mikään Katolisen kirkon salaliitto, vaan se oli aikalaisille tavallista sekoittaa historiallisia faktoja myytteihin ja uskontoihin. Folklorsitiikassa on samanlainen käsitys, jopa suomalaisessa kansanperinteessä, missä haltijahavaintoja ei kutsuta ”yliluonnollisiksi” vaan ”supranormaaleiksi”, koska ennen vanhaa ei erotettu luonnollinen/historiallinen henkisestä/mielikuvituksellisesta, vaan ne olivat yhtä ja samaa.
Todella hyvä kirja, jos jaksaa lukea läpi kaikkia tutkimuskehysselostuksia ja todennäköisyyslaskentoja, koska krsitillinen teologia on todella mielenkiintoista, erityisesti nämä metafyysiet konseptit, joita harvoin kuulee. Tietenkin lukulistassa on kirja, joka pyrkii todistamaan, että Jeesus oli olemassa ja hän oli oikeasti Jumalan poika.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 