Luke Hardingin ”Snowden – Maailman halutuin mies” ei kerro erotiikkamallin elämäkerrasta, vaan USA:n tiedustelupalvelu NSA:n urakoitsijasta, joka vuosi tuhansia salaisia asiakirjoja lehdistölle. Tiedän, että varmaan moni oli pettynyt kun huomasi, että kirja ei osoittanut, että kalpea rillipääkin voi olla seksisymboli, vaan sen sijaan, että joskus valtion työntekijälläkin voi olla omatunto.
Harding kuvaa todella selkeästi ja jännittävästi Snowdenin elämänvaiheet ja miten hän päätti paljastaa maailmalle, että internetkäyttäjien henkilötietoja oltiin salaisesti imuroimassa valtaviin NSA:n palvelimiin, koska terrorismin vastainen sota. Onneksi kirja ei keskity niin paljon Edward Snowdein elämään ja persoonaan, vaan mitä itse vuodetut asiakirjat sisälsivät, mitkä olivat asiakirjojen tietojen kontekstit ja mitkä vaikutukset niitten paljastuminen aiheutti geopolitikassa? Mutta tietenkin kirjassa puhutaan Snowdenin elämänvaiheista ja maailmankuvasta.
Silloin, kun Snowden vuosi asiakirjat, niin en jaksanut lukea kaikki, mitä mies vuosi, vaan kuulin sivumennen joitan valittuja paloja. Mikään ei oikein yllättynyt, koska olen lukenut muitakin kirjoja, jotka käsittelevät kryptosotia. Silti yksityiskohtaisempi selostus vuotojen sisällöstä oli kiinnostavaa lukea rauhassa. Erityisesti pidin siitä, että kirja oli tasapuolinen ja vertasi Kiinan, Venäjän, Itäsaksan ja USA:n tiedustelukäytäntöjä keskenään.
USA ei ole niin ilmiselvän totalitaristinen kuin Venäjä ja Kiina, mutta sen teknologinen ylivoimaisuus tekee sen salaisista palveluista tehokkaimmat, kuin Hitlerin ja Stalinin kosteimmissa unissa. Samalla tietenkin kerrottiin Iso-Britannian omasta salaisesta palvelusta GCHQ:sta, joka teki yhteistyötä NSA:n kanssa. GCHQ ei ollut teknoligisesti yhtä edistynyt kuin NSA, mutta käytännön toiminta oli brutaalimpi ja ihmisoikeuksista välinpitämättömämpi. Kun luin tätä kirjaa, niin mietin, miten Noam Chomsky on varmaan itsekin joutunut vaihtamaan housunsa useaan kertaan, kun on huomannut, miten oikeassa hän olikaan, kun kirjoitteli USA:n imperialismista ja tekopyhyydestä.
”Snowden – Maailman halutuin mies” kertoo juuri sen, mitä moni jo tisesi: USA:ssa on totalitaristinen ydin, jonka ainoa tehtävä on jatkaa hallituksen globaalia hegemoniaa maailmalla keinolla millä hyvänsä. Presidentit ja hallitukset voivat vaihtua, mutta armeija, sotateollisuus ja sen lukuisat haarat jatkavat toimintaansa. Kirjassa esimerkiksi osoittettiin, että monet suuryritykset oikein tyrkkyttivät asiakkaittensa henkilötietoja NSA:lle WTC-terrori-iskujen jälkeen. Syy ei ollut isänmaallisuus, vaan se, että NSA maksoi miljoonia yrityksille, jotka tarjosivat takaportteja tietojärjestelmiin. Oikeastaan NSA itse toimi yrityksenä, jolla on lähes monopoli moniin kaupallisiin tietojärjestelmien salausmenetelmiin. Valitettavasti nämä salausjärjestelmät on rakennettu niin, että NSA voi avata ne ja kerätä kaikki läpikulkevat tiedot.
Syy miksi Snowden vuosi asiakirjat oli hänen ideologinen johdonmukaisuus. Snowden on yllättävä kyllä libertaari, joka uskoi tosissaan perustuslakiin, isänmaan puolustamiseen ja minimaalivaltioon. Mutta kun hän huomasi, että USA:n hallitus oli suorastaan rikkomassa perustuslakia, jota hän vannoi puolustavansa, hänen piti valita: joko olla uskollinen omalle maailmankuvalle tai hallitukselle? Snowden valitsi maailmankuvansa. Eli Snowden on ehkä niitä harvoja oikeistolaisia, jotka oikeasti elävät omien periaatteiden mukaisesti ja ovat valmiita rikkomaan lakia, jos ne ovat hänen vakaumusta ja omatuntoa vastaan.
Tietenkin viime aikojen Wikileaks-vuotojen jälkeen tämä kirja on entistä ajankohtaisempi. On paljastunut, että CIA:lla on vielä laajemmat valtuudet kerätä ihmisten henkilötiedot. Mutta, mitä nyt tapahtuu näille tiedustelupalveluille ja sotateollisuudelle, kun USA:n presidenttinä on totaalinen sekopää? Tulevaisuus on epävarma ja ääriryhmät, joita nämä tiedustelupalvelut pitäisi estää, kasvavat ja ovat entistä väkivaltaisempia.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 