Dali & minä – Surrealistinen tarina

Stan Lauryssensin “Dali & minä – Surrealistinen tarina” on Lauryssensin muistelmat ajasta, kun hän oli väärennettyjen Dali-taulujen myyjä.

20170415_130731

Olin sattumalta nähnyt tämän kirjan kirjakaupan hyllyssä ja koska olen modernin taiteen ystävä, niin laiton sen lukulistaan. Tiesin vain, että tämä oli jonkun Dalin tutun muistelmat taitelijasta. Ajattelin saavani perinteisen muistalmateoksen, mutta sainkin taideteoksen!

Stan Lauryssens ei kuulunut Dalin sisäpiiriin, vaan hän oli 70-80-luvulla toimiva taidevälittäjä, joka erikoistui Dalin tauluihin. Hän oli sitä ennen sensaatiolehden toimittaja, joka teeskenteli kuuluvansa Holywoodin sisäpiiriin ja kirjoitteli feikkiartikkeleita olemattomista julkkishaastatteluista. Tämä kyky sepittää yksityiskohtaisia tarinoita julkisuudenhenkilöistä auttoi Lauryssensia pääsemään taidevälittäjien maailmaan, missä hyvillä myyntipuheilla sai myytyä miljoonien voitoilla suurten taiteilijoitten tauluja.

Stan Lauryssens ei ymmärtänyt mitään taiteesta, mutta tiesi hyvin paljon Dalin elämästä, koska hänen piti tutkia julkkisten elämää kirjallisista lähteistä, ennen kuin alkoi kirjoittaa feikkihaastatteluja. Mies oli kerännyt huiman varaston anekdootteja Dalista ja hänen tauluistaan. Sillä ei ollut väliä olivatko ne totta vai ei, mutta niillä saatiin rakennettua hienoja tarinoita, joilla saatiin myytyä Dalin tauluja, joitten aitoudesta ei ollut varmuutta.

Tästä Dalin tarinoista ja kyseenalaisista tauluista alkaa suuremmoinen tarina, jossa huumeet, seksi ja absurdiuksiin menevä moderni taide sekoittuvat. Dali oli täydellinen sekopää, mutta sitä en tiennyt, että hän itse halusi rahastaa taiteellaan niin paljon, että hän alkoi massatuottaa tyhjiä tauluja ja julisteita, joissa oli vain hänen allekirjoituksensa. Koska Dali teki jokaiseen tauluun erilaisen allekirjoituksen, niin kukaan ei voinut 100% taata, että kauppoihin ei sekoittunut väärennöksiä. Mutta pahempaa oli tulossa, koska Dali allekirjoitti mekaaniseti tyhjiä kangas ja paperiarkkeja, sitten hänen avustajansa maalasivat taulut täyteen Dali-tyypillistä kuvastoa ja välittivät ne eteenpäin. Tähän astuu kirjan kirjoittaja, joka ajatteli silloin vain rahaa ja hän tiesi että markkinoilla oli ”aitoja Dalita”, ”aitoja väärennöksiä” (eli vain allekirjoitus oli Dalin tekemä) , ”väärennettyjä väärennöksiä” (joka oli kolmannen osapuolen tekemiä tauluja, jotka yrittivät teeskennellä, että kuuluivat edellämainittuun huijauskuviion) ja lopulta ”väärennöksiä”. Ainoa asia, mikä ratkaisi taulujen kohtalon oli taidevälittäjän moraali ja hyvä tarina. Stan Lauryssensilla ei ollut moraalia, mutta hyviä tarinoita. Eli tämä kirja on samaan aikaan omaelämäkerta ja huijaus, koska et tiedä puhuuko nytkin kirjoittaja täyttä paskaa ja kuinka paljon hänen kertomastaa oikeasti on totta, mutta hei! Sehän on surrealismia!

“Dali & minä – Surrealistinen tarina” on sekoitus mafiatarinaa, jossa eri epärehelliset yrittäjät pesevät rahansa Dali-tauluilla, ahneita liikemiehiä, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä uskomaan, että kun Dali kuolee, niin juuri heidän ”aito” Dalista myyntihinta nousee pilviin, sekä lukuisia anekdootteja Dalin sekoiluista, jotka ovat niin pähkähulluja ja pelottavan uskottavia, että nauroin ääneen. Seksiorgioita kääpiöitten kanssa, huimia taideperformansseja, joihin kuuluu henkilökohtainen dildo-kokoelma, jonka päät on maalattu 1900-luvun kuuluisten päämiesten kasvoilla ja pakonomaisia piereskelu ja masturbaatiokohtauksia. Kaikkeen tähän sekoittu luksusautoja, kauniita naisia, rikollisia, huumeita, Katalonian idylli ja hyperkaupallistunut modernin taiteen maailma.  Joskus kirjailija kertoo, että edellämainittu tarina ei ollut totta, vaan huhu, toisiaan hän ei kerro, mikä panee lukijan miettimään mitä hän uskoo Dalista tai ei? Se tekee tästä kirjasta jännittävän. Jos tietää edes jotain Dalin elämästä, niin tietää että hän ei ollut ihan normaali jätkä, joten on hyvinkin uskottavaa, että hän täytti kesämökkinsä seinät kuivilla leivänpalasilla tai myi Katoliselle kirkolle huorien perseen painaumia savikiekoissa, jotka symbolisoivat Pyhä Mariaa.

Tästä kirjasta tulee mieleen Stewart Homen tarinat, joissa hipsterit ja nykytaitelijat sekoilevat seksiorgioissa, jotka vievät lukijan mielikuvat mutalammikoiden primitiivisiin rämeisiin. Tässä kirjassa kulminoituu modernin taiteen suurin ristiriitaisuus. Yksi syy, miksi Dali alkoi väärentää omia taulujaan ja tehdä aitouden varmistamisesta lähes mahdotonta oli se, että mies vihasi taidemarkkinoita. Hän halusi osoittaa, miten epärehellinen ja itse taiteesta välinpitämätön kapitalistinen taidemarkkinat olivat. Mutta loppujen lopuksi hän itse kääri huikeat voitot huijaamalla rikkaita liikemiehiä ja taidemarkkinat eivät kaatuneet. Tietenkin lopulta huijaus paljastui ja kirjan kirjailija joutui vankilaan monen muun kanssa. Nyt tästä suuresta huijauksesta on kirjoitettu kirja, jonka oikeudet on myyty Holywoodille, jotta siitä tehdään elokuva. Näin kapitalistikriittisestä huijauksesta muuttui itsekin tuotteeksi, jota voimme kuluttaa!

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kulttuuri, Mitä tällä kertaa luin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s