Gary Webbin ”Pimeä liitto: CIA, contrat ja kokaiiniräjähdys” (Oma suomennos) on 90-luvulla julkaistu kirja USA:n merkittävästä tutkivan jornalismin artikkelikokoelmasta, joka paljasti, että CIA rahoitti nicaragualaista vastavallankumouksellista sissijärjestöä kokaiinikaupalla.
Webb kirjoitti todella hienon, selkeän ja jännittävän selotuksen siitä, miten presidentti Gerald Ford lähtien CIA oli tukemassa Nicaraguan oikeistodiktatuuria, mutta kun tämä kaatui vasemmistolaisessa vallankumouksessa, CIA pantiin rahoittamaan verorahoilla ”contriksi” (kirjaimellisesti vastavallankumoukselliset espanjaksi) kutsuttuja oikeistodiktatuuria kannattavien vastavallankumousryhmittymiä.
Ongelmaksi tuli, että Nicaraguan uudella sosialistihallituksella oli merkittävää kansansuosiota ja entisen hallituksen tukijoita vihattiin, joten vastavallankumouksia piti rahoittaa enemmän, jotta heillä olisi jotain mahdollisuutta palata vallan kahvaan. USA:n hallitus vaihtui ja Jimmy Carterin hallitus halusi korostaa ihmisoikeuksia, joten se pani lukuisia rajoituksia CIA:n contrien rahoitukseen, koska ei näyttänyt hyvältä, että USA:n hallitus tuki ihmisiä, jotka olivat tunnettuja siitä, että massamurhasivat köyhiä siviilejä palopommeilla. Onneksi CIA:ssa oli hyvin älykästä porukkaa, joka keksi, että valjastamalla huumekarttellit rahoittamaan contria oli loistava tapa helpottaa amerikkalaisten verotaakkaa!
Reaganin päästyä valtaan, CIA:n vastavallankumouksellinen huumeringi sai valtavasti tukea, joka aiheutti odottamattomia seurauksia, kuten sen että kokaiinia tulvi USA:n niin vitusti, että sen hinta halpeni ja suuret määrät köyhiä, erityisesti afromamerikkalaisia ihmisiä sai sitä käsiinsä. Reaganin neoliberalismin innoittamana jotkut edistykselliset kemistit kehittivät crackin, joka sitten räjäytti huumemyynnit astronomisiin lukuihin. Syntyi USA:n historian suurin huumeongelma, joka tuhosi miljoonien elämän. Jotkut, kuten Webb ovat todenneet, että tämä huume-epidemia ja sen seurauksena syntynyt sota huumeita vastaan on lisännyt USA:n afromamerikkalaisen väestön syrjäytymistä kaikilla mittareilla ja sen vaikutukset ulottuvat tähänkin päivään saakka. Samaan aikaan, kun Reagan kävi urheasti sotaa huumeita vastaan, CIA, DIA ja muut USA:n sisäisen turvallisuuden elimet katsoivat läpi sormien, kun huumetta virtasi USA:n sisään ja rahaa ulos, koska pitihän se sosialismi kitkeä USA:n takapihasta! Ei siis ihme, että kun Iran/Contra skandaali paljastui moni afroamerikkalainen tunsi itsensä petetyksi ja sen vuoksi yhä tämä etninen vähemmistö vihaa Reagania.
Ongelma kirjassa onkin, että se rönsyilee moniin paikkoihin, kuten huumekulttuuriin, populaarikulttuuriiin, yksittäisten huumediilereitten elämäkertoihin ja lukuisiin tapauksiin, jotka liittyivät joko contriin tai CIA:han, jotka tapahtuivat rahoitusoperaation yhteydessä. Eli kirja olisi voinyt keskittyä vain USA:n kapitalistisen hegemonian ylläpitämiseen Keski-Amerikassa oman kansansa terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella, mutta se lähteekin kertomaasn melkein koko 70- ja 80-luvun Pohjois- ja Keski-Amerikkalaisista yhteiskunnista ja politiikasta. Kuitenkin todella hyvä kirja, joka kertoo minkälainen sotarikollinen presidentti Reagan oli ja miten CIA on tukenut äärimmäisen perverssejä sissijoukkoja jo viimeisellä vuosisadalla, sekä ollut välillisesti osallisena maailmanhistorian suurimman huumeongelman puhkeamisella.
Pelottavinta tietenkin on se, että kirjan lopussa kerrotaan, miten kaiken paljastaneen toimittajan elämä tuhoutui artikkelien julkaisemisen jälkeen. Luettuani kirjan loppuun kävin googlaamassa, miten toimittaja voi, mutta sainkin selville, että hänet löydettiin kuoleena asunnossaan, rikostutkijoitten mukaan itseaiheutetusta ampumahaavasta.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 