Jostein Gaarderin ”Sofian maailma” on Lego-lelun mainos, joka on naamioitunut ihastuttavaksi filosofiseksi romaaniksi.
Ennen kuin alan kertoa enempää tästä kirjasta, niin on pakko paljastaa, että ihastuin todella paljon tähän 80-luvun e s t e t i i k k a n, jota kirjan kannessa käytettiin Kirjan kansi sopii hyvin vaporwave-musiikkialbumin kansitaiteeksi.
Kirjan keskiössä ovat siis Lego-palikat, jotka kehystetään romaanissa atomien kaltaisiksi todellisuuden rakennusaineiksi, jotta tyttö nimeltä Sofia voisi ymmärtää filosofiaa. Vaikka en pidä kaupallisten yhtiöitten rakentamista tarinoista, joilla pyritään myymään lisää lelula, niin ”Sofian maailma” on todella taitavasti rakennettu taideteos, joka valistaa ja täyttää sydämmen ilolla.
”Sofian maailma” kertoo siis Sofia-tytöstä, joka eräänä päivänä saa tuntemattomalta henkilötä kirjeen, jonka kirjoittaja selvästi tietää kaiken Sofian elämästä. Tietenkin aluksi ajattelin, että tämä on tarina jostain pedofiiliskalkkerista, mutta kirjeen kirjoittaja haluaakin, että Sofia oppii filosofiaa. Kuitenkin päähenkilö on sen verran fiksu, että itsekin epäilee, tämän olevan jonkun sekopään ansa.
Kirja on kirjoitettu monessa eri tasoissa, joissa joko Sofia lukee kirjeessä ilmenevää filosofiaa ja kommentoi niitä tai sitten hän keskustelee mystisen hahmon kanssa lähettämällä kirjeitten lähettäjälle kirjoitettuja vastauksia ja kommentteja. Näitten tasojen lisäksi on muitakin metatasoja, mikä tekee tästä todella yksityiskohtaisen ja monimutkaisen tarinan, jonka ainoa tarkoitus on myydä Lego-palikoita, joita esiintyy useita kertoja kirjassa.
Koko länsimainen filosofia on valjastettu Lego-palikoitten myyntiin, mutta onneksi kirja on sentään hyvä. Jäin ekasta sivusta koukkuun ja ahmin kirjan, missä oikeastaan ei ollut minulle kovinkaan paljon uutta filosofian tasolla, mutta juoni etenee todella mielenkiintoisiin sfääreihin, joissa kvantifysikaaliset ilmiöt luovat erilaisia todellisuuksia, joissa hahmot seikkailevat.
Sen verran uutta minulle oli, että tämä 90-luvun alussa julkaistu kirja käsittelee naisten representaatiota tieteissä ja filosofioissa ja Karl Marx lasketaan merkittäväksi filosofiksi. (en pahastu yhtään) Kun muistaa, että Lego-yhtiön perustaja oli sosiaalidemokraatti, niin asia ei yllätä enää. Silti todella hieno ja ihastuttava kirja, joka kuvaa monimutkaisemmat filosofiset konseptit yksinkertaisella, mutta viihdyttävällä tavalla ja joka ei pelkää kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa, todellisuuden luonnetta, sukupuolikysymyksiä, dialektiikkaa ja jopa postmodernistista konstuktivismia tai Lego-palikoitten monipuolista köyttötapaa. Ainakin nyt tiedän, mitä haluan joululahjaksi!
Oikeasti tämä kirja ei ole Lego-palikoitten mainos, vaan legoja esiintyy liian paljon, jotta siitä ei voisi repiä vitsiä.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 