Tulevaisuuden valtio?

Noam Chomskyn ”Tulevaisuuden valtio?” on nojatuolianarkistin ja kieliteitelijän 70-luvulla pitämän luennon pohjalta tehty lyhyt manifesti, jossa hän kuvailee erilaisten liberalismiin perustuvia valtiomalleja ja miten voitaisiin kehittää opituista virheistä paremman yhteiskunnan?
20170713_133554
 
Tämä on ehkä paras Chomskyn kirja, koska se keskittyy enemmänkin teoriaan historiaan, eikä vittuilemaan kapitalismille ja imperialismille. Vaikkakin vittuilu on ihan oikeutettua, niin Chomskylla on tapana toistaa itseään uuvuksiin saakka ja hänen liian yksinkertaistava ja latautunut ilmaisutapa voi vieraannuttaa joitakin lukijoita, jotka eivät ole jo vakuuttuneet hänen asiastaan. Mutta tässä Chomsky onnistuu tasapainoilevaan tarkan tieteellisen, mutta selkeän ja kansantajuisen ilmaisun välillä.
 
”Tulevaisuuden valtiossa?” Chomsky kuvaa liberalismin, kommunismin ja anarkismin historiaa ja niitten täyttöönpanoa erilaisissa valtioissa. Chomsky valottaa, että valistusajan ajatuksista syntyi useita vapautta maksimoivia aatteita, joista dominoivampi on nykyään liberalismi, mutta tämän ohella syntyivät kommunismi ja anarkismi. Kaikki kolmen aatteen pääteoreetitkot juontavat ajattelun juuret samoista valistusajan ajattelijoista ja joskus toisistaan, päättyen eri johtopäätöksiin siitä, miten täydellinen yhteiskunta olisi ilman tyranniaa.
 
Chomsky kertoo marxilaisuudesta syntyneen sosialismin ja kommunismin aatekehitystä ja miten se ajautui monissa maissa pahemmaksi diktatuuriksi kuin se, mitä se yritti korvata. Kirjan mukaan jo 1800-luvulla anarkistit ennustivat, että vaikka kuinka hyväsydämminen kommunistijohtaja olisi, niin absoluuttinen valta tulee muuttamaan hänet pahemmaksi sortajaksi kuin mikään keisari. Kuten me nykyään tiedämme, niin juuri niin tapahtui melkein joka ikisessä kommunistivaltiossa. Juurikin massiivisten epäonnistumisten takia kommunismin Marxismi-Leninististä tulkintaa ei oteta enää tosissaan. Moni onkin tyytynyt ripottelemaan sosialismia kapitalistisen järjestelmän valuvikojen korjaamiseen, kuten Suomessa.
 
Krjailijan mukaan liberalismi on kaikista kolmesta aatteesta menestynein. Valitettavasti liberalismin omaksuma kapitalistinen talousmalli on ajan mittaan vääristänyt aatteen kannattamaan eriarvoisuuden kasvua ja yksilönvapauksien kaventumista. Chomsky palaa historiaan ja kaivaa esiin jo 1700-luvun liberaalifilosofeja, jotka olivät päättyneet siihen ilmiselvään johtopäätökseen, että vapaa markkinatalous ei lisää loppujen lopuksi vapautta, vaan karsii sitä. Kirjailijan mukaan, kun valtion avustuksella pieni rahaeliitti nousee lähes Jumalan asemaan, niin he alkavat suurella pääomalla vaikuttaa politiikkaan, ilman että kukaan voi heitä oikeastaan estää, vääristäen näin demokratian ihanteet. Chomsky muistuttaa, että vaikka kuinka äänestäisimme liberaalidemokratian periaatteitten mukaan ”hyväsydämmisiä” politiikkoja valtaan, niin todellista valtaa pitävät suurpääoman omistajat pysyvät vallassa ja se selittääkin, miksi mikään ei vaikuta muuttuvan.
 
Tietenkin varmaan olette huomanneet, että ainoa aate, joka on jäänyt Chomskylta kritisoimatta on anarkismi. Sen sijaan, että professori alkaa huutamaan ja rikkomaan autojen ikkunoita, osoittaakseen ideologisen erinomaisuutensa, niin hän käykin läpi erilaisia anarkistisia ajattelijoita ja yrityksiä luoda anarkistisia valtioita kautta historian. Tietenkin anarkismin valtiollinen historia ei ihan mennyt niin kuin piti, vaan jokainen anarkistien luoma yhteiskunta joko tuhoutui sisäisiin erimielisyyksiin tai vastapuoli tuhosi sen brutaalilla väkivallalla, kuten Espanjassa ja Ukraniassa.
 
Chomsky käy läpi, miten marxilaiset anarkistit ja anarkistit keskustelivat aikoinaan, miten ehkäistä yhteiskuntien hajoamisen? Yksimielisyyttä ei koskaan saatu aikaan ja tämän vuoksi anarkistisia liikkeitä on niin paljon ja tunnemme ne enemmänkin ikkunoitten rikkomisesta kuin positiivisista yhteiskunnallisista projekteista. Kirjassa valotetaan näitä positiivisia aspekteja, ilman että vähätellään aatteen epäonnistumista. Anarkistina tietenkin Chomsky lyö vetoa, että jonkinmuotoinen anarkismi voisi vielä menestyä, koska toisin kuin liberalismi ja kommunismi, niin anarkisteille ei ole annettu tilaisuutta ylläpitää laajoja teollostuneita alueita hallussaan kovin pitkään.
 
Juuri nämä eri aatteitten kannattajien aikalaiskeskustelujen lukeminen oli mielenkiintoista, koska ne ovat nykyään niin vähän tunnettuja. Tunnemme vain yksitäisten liberaalifilosofien mielipiteitä ja vielä vähemmän anarkistien ja kommunistifilosofien analyyseja menneistä vuosisadoista. Tämäkin johtuu siitä, että kun jokin ideologia saa yliotteen jostain yhteiskunnasta, niin se lakkaa olemasta ideologia ja muuttuukin valtavirraksi, logiikaksi, perinteiseksi ajatteluksi ja tolkuksi. Chomsky pyrkiikin repimään liberalismin esiin yhteiskunnamme seinästä ja esittämään sen jälleen vain yhdeksi ideologiaksi muitten joukossa, joten tämä oli todella informatiivinen ja virkistävä kirja.
 
Vaikka kirja on lyhyt, niin se sisältää runsaasti historiallista ja filosofista tietoa länsimaisesta aatekehityksestä, erityisesti niistä perspektiiveistä, joita nykyään ei enää kuule muualla kuin kalliolaisessa vegeravintolassa.
Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kommunismi ja anarkismi

One response to “Tulevaisuuden valtio?

  1. Paluuviite: Juha Sipilän manifesti? | Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s