Virstanpylväät

Sayyid Qutbin ”Virstanpylväät” (oma suomennos) on Muslimiveljeskunnan entisen johtavan teoreetikon vuonna 1964 kirjoittama jihadistinen manifesti.

20170621_095004

Quitbin ”Virstanpylväät” on kutsuttu jihadismin ”Mein Kampfiksi”. Ennen tätä kirjaa Egyptin Muslimiveljeskunta oli vain ruohojuuritason aktivistiryhmä, joka harjoitti hyväntekeväisyyttä ja pyrki vaaleilla muuttamaan Egyptin maallisen hallituksen teokratiaksi. Kuitenkin silloinen hallitus ei suvainnut fundamentalistimuslimeita, joten Quitbin ja moni muu veljeskunnan jäsen joutui vankilaan, jossa he radikalioituivat. Quitbille riitti pulinat ja hän julisti kirjassaan aseellisen jihadin Egyptin hallitusta vastaan. Manifesti inspiroi myöhemmin Egyptin presidentti Anwar Sadatin (1981) murhan ja nykyään se inspiroi ihmisiä puukottamaan viattomia naisia, esimerkiksi Turun keskustassa.

Tämä on ensimmäinen jihadistinen manifesti, jonka lukiessani olen suuttunut. (olen lukenut muutaman 1,2,3) Sen lisäksi, että tämä kirja on puuduttavan tylsää luettavaa, se on täysin pähkähullu ja retoriikka on liian lähellä suomalaisten fundamentalistikristittyjen ja oikeistopopulistien retoriikkaa, että sattui. Sitten tietenkin viime viikon tapahtumat Turussa ovat tehneet tämän manifestin vihasaarnan ahdistavan todelliseksi.

Quitb pyrkii kirjassaan perustelemaan, miksi islamilainen teokratia on parempi kuin maallinen hallitus ja miksi pienellä jihadilla, eli pyhällä sodalla, se voidaan saavuttaa. Quitb ensin kertoo hyvin tyypillisen uskonnollisten fundamentalistien tarinan siitä, miten moderni maailma on moraaliton ja ajautunut kauas ”esi-isien tavoista”. Ainoa tapa pelastaa nykymaailma on palattava ”perustuksiin”.

Mielenkiintoisesti Quitbin retoriikka ei ole täynä vihaa tai agressiota, vaan se on hyvin rauhallista, mutta todella kylmää. Hänen mukaansa muslimit ovat unohtaneet ”todellisen” islamin ja alkaneet menettää ”henkistä itsetuntoaan” länsimaisten vaikutteitten takia. Quitbin mukaan muslimien ei pitäisi matkia tai omaksua yhtään mitään länsimaista, koska hänen mukaansa se tekee muslimit unohtamaan oman kulttuurinsa ja itsetuntonsa, mikä taas rappeuttaa hänen mukaansa sivilisaation perustat. Eli hyvin samanlaista retorikkkaa, mikä eurooppalaiset fundamentalistikritityt, oikeistopopulistit ja äärioikeistolaiset ajavat. Ainoa ero, on että tässä ruskea mies valittaa, että valkoiset pilaavat kaiken.

Quitb kauhistelee, että muslimit pitävät uskontoaan henkilökohtaisena asiana, joka ei kuulunut politiikkaan tai yhteiskuntaan. Hän kauhisteli sitä, että muslimit ovat selittämässä maailmaa tieteen ja modernien poliittisten teorioitten kautta, eikä uskonnon.  Kuitenkin Quitb ei vain valita siitä, että ihmisten suhtautuminen uskontoon on vähentynyt modernisaation myötä, vaan hän valittaa, että modernisaatio on tuonut jyrkän epätasa-arvon, joka hänen mukaansa ei ollut olemassa islamin alkuaikoina, ainoastaan jahiliyyahin (epätietoisuuden tai ennen islamia olevaa aikajaksoa) aikana. Tästä islamilaisesta konseptista Quitb luo koko kirjan punaisen langan, jonka mukaan koko maailma ja erityisesti muslimimaat ovat ajautuneet jahiliyyahin aikaan, jossa ihmiset ovat muuttuneet itsekkäiksi ja röyhkeiksi toisiaan kohtaan. Sen sijaan, että luotetaan Jumalaan, luotetaankin vain itseensä. Tämä ”uusi” nihilistinen asenne on tuonut kirjailijan mukaan huikeaa tieteellistä edistystä, mutta myöskin evoluutioteorian, jonka mukaan ihminen on vain eläin, eikä näin ihmisillä ole synnynnäistä arvoa.

Todisteina väitteilleen kirjailija käyttää länsimaitten tuoman kapitalismin aiheuttaman jyrkän taloudellisen epätasa-arvon ja poliittisten ideologioitten ja tieteen mahdollistamat suursodat, joissa miljoonia kuoli. Eli kirjailijan mukaan sekularismi tuottaa ainoastaan epäinhimmillisiä mekanistisia järjestelmiä, jotka aiheuttavat suunnatonta kärsimystä. Kirjailina käyttää siis ihan todellisia ilmiöitä ja ongelmia esimerkkeinä, joilla hän saa muut hullut johtopäätökset kuulostamaan uskottavimmilta. Tällä tavalla monet ääriliikkeet ideologiasta riippumatta saavatkin äänensä kuuluville ja kriittisen määrän hiljaisia nyökyttelijöitä.

Ja nyt alkaa se hulluus: Kirjailija valittaa, että vaikka naiset käyvät töissä, eivätkä käytä enää huivia, niin heidän lapsensa jäävät vailla moraalista ”koulutusta”, ja jotkut naiset myyvät itseään tai joutuvat raiskatuksi. Koko perhe on kirjailijan mukaan hajonnut naisten päästyä töihin ja hänen mukaansa, kun perhe hajoaa, niin koko yhteiskunta hajoaa. Kuulostaako tutulta?

Quitbin mukaan muslimien olisi hylättävä kaikki länsimaalainen ja palattava profeetta Muhammadin aikaiseen islamiin, koska hänen mukaansa islam on täydellinen aate, joka yksistään pystyy nostamaan ihmiskunnan pois jahiliyyahin sekasorrosta kohti sivilisaatiota.

Quitb perustelee sivilisaatiokäsityksen hyvin samalla tavalla kuin länsimaiset arvokonservatiivit. Quitbin mukaan sivilisaatio voi ainoastaan toimia, jos perinteinen perheinstituutti on olemassa. Hänen mukaansa perheessä nainen kasvattaa lapsia moraalisiksi jumalaa pelkääviksi heteronormatiiviksiksi ihmisiksi ja aviomies käy töissä ja muutenkin pyörittämässä yhteiskunaa. Quitbin mukaan nykyaikana elämme kuin ”villi-ihmiset”, jotka tekevät kaiken, mitä vain mieli tekee. (tähän kuuluu huumeiden kulutus, moskeijassa käynnin vähyys, rukoilun unohtuminen ja esiaviollinen seksi) Kirjailijan mukaan tämä on ”valheellisen” evoluutioteorian syytä, jonka mukaan me olemme vain eläimiä. Quitbin mukaan ihmisten usko siihen, että hän on eläin, on mahdollistanut sen, että elämme halujen mukaan, eikä hillittyjen uskonnollisten sääntöjen mukaan. Quitbin mukaan Jumala loi sivilisaation, jotta ihminen voisi elää arvokkaammin kuin eläimet, eli noudattaen tiukkoja yhteiskunnallisia käytöstapoja ja rituaaleja. Quitbin mukaan sekularismi ja demokratia ovat tehneet ihmiset unohtamaan arvokuutensa ja hyvät käytöstavat, jotka erottavat sivilisaation barbarismista. Tämä on yllättävän samankaltaista metapoliittista kielipeliä, mitä äärioikeisto on käyttänyt 1900-luvulsta lähtien, mutta nyt äänessä onkin ruskea islamisti. Esimerkiksi Martin Luther King jr teki saman havainnon tietyistä oikeistolaisista ”he keskittyvät enemmän järjestyksen ylläpitämiseen kuin oikeudenmukaisuuteen.” -Letter from a Birmingham jail, 1963

Tähän asti kirja on ollut tyypillistä arvokonservatiivista hapatusta, mutta sitten tulee kirjan jihad osio. Quitb tunnustaa, että suurempi jihad on henkinen kamppailu, mutta hänen mukaansa pienempi jihad, eli aseellinen puolustus on ”väärin” tulkittu. Hänen mukaansa nykyiset uskonoppineet ovat kaikki modernin maailman ja ”länsimaisen hapatuksen aivopesemiä”. Hän itse kokee tulkitsevansa islamia paremmin kuin kaikki muut muslimit ja hänen mukaansa jihad tarkoittaa hyökkäävää asellista taistelua. Quitbin mukaan muslimien olisi noustava omia maallisia hallituksia vastaan, tuhottava ne ja sen jälkeen, kun koko islamilaimen maailma on palannut kalifaatiksi, on muslimien hyökättävä länsimaita vastaan.

Quitbin mukaan muslimien velvollisuus on hävittää maailman epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo, kuten profeetta Muhammad teki. Tässä kohtaan Quitbin retoriikka muistuttaa enemmän marxismi-leninismiä tai troskyismia, jonka mukaan kommunismi on levittävä aseellisen vastarinnan muodossa ympäri maailmaa. Kirjailijan retoriikka muistuuttaa niin paljon kommunisia, että hän jopa sanoo, että yksi syy maailman ongelmiin on rasismi ja nationalismi, jotka estävät ihmiskunnan yhdistymästä yhdeksi kansakunnaksi. Toinen rinnastus voisi olla 2000-luvun alun amerikkalainen uuskonservatismi, jonka ideologiaan kuului kristillisen fundamentalismin tukeminen sisäpolitiikassa ja ”demokratian” tuominen sotilaallisella hyökkäyksellä kehittyviin maihin, kuten Sadam Husseinin hallitsemaan Irakiin.  Tietenkin Qutbin ei halua, että koko maailma olisi kommunistisen internationaalin tai amerikkalaisen imperialismin vallassa, vaan islamialsien globaalin kalifaatin hallussa, jossa kaikki lait olisivat alistettu sharia-lain tiukemmalle tulkinnalle.

Tässä kohtaan tuleekin kirjan suurin ristiriitaisuus tai oikeastaan sarja ristiriitaisuuksia, jotka olivat raivostuttavia. Qutb esimerkiksi valittaa, että muslimimaailman ”itsetunto” murentui länsimaisen imperialismin takia, mutta hän samaan aikaan ajaa islamilaista imperialismia, joka ei edes tapahtunut siihen aikaan, johon hän haluaa palata. Sitten tietenkin Quitb valittaa, että rasismi on yksi suurimpia ongelmia maailmassa, mutta samaan aikaan hän sanoo, että juutalaiset ovat kaikki ”läppeensä kieroutuneita saastoja”, joita on joko alistettava islamilaisen ylivallan alle  ”dhimineiksi”, tai kokonaan hävitettävä.
Quitb oikeastaan pitää juutalaisia pahempina kuin kristittyjä, koska kirjailja uskoo, että juutalaiset hallitsevat maailmaa ja yrittävät hävittää perinteisen muslimikulttuurin. Kristityt ovat taas kirjailijan mukaan ”eksyneitä” eivätkä ”tietoisesti pahoja”, kuten juutalaiset. Eli tässä voimme huomata ääriliikkeiden ristiriitaisen ja analogisen sisäsiittoisuuden, jossa aivan samat vaikutteet, mitkä ajavat äärioikeistoa vihaavaan muslimeita ja juutalaisia, ovat ne, jotka liikuttavat jihadismia. Kuten jotkut ovatkin sanoneet, nämä kaksi vihan aatetta ruokkivat toisiaan ja ovatkin saman kolikon kaksi pimeää puolta.

Sayyid Qutbin ”Virstanpylväät” on yksi vaikutusvaltaisimmista kirjoista maailmanhistoriassa, mutta se on todella väsyttävää luettavaa, vaikkakin siinä onkin todella perversejä islamintulkintoja ja sotaisia fantasioita. Tietenkin Quitb perustelee kaiken Koraanin ja hadithien irrallisilla lauseilla, mutta jännästi tässä kirjassa launatut lauseet itsesään eivät ole ne tunnetuimmat vihan säkeet (Koraani 9:5), joita monet tuntevat, vaan kokonaan toisia, joissa toki puhutaan vääräuskoisia vastaan sotimisesta ja tappamisesta, mutta näitä oli aika niukasti verrattuna muihin lainauksiin, jotka käsittelivät uskoa ja oikeudenmukaisuutta. Eli Quitb käyttää islamin pyhiä tekstejä kehystääkseen vihan retoriikkansa siistiin ja helposti omaksuttavaan uskonnolliseen pakettiin, joka oikeuttaa hirvittävät teot lopullisella päämäärällä. Esimerkiksi. Kirjailija käyttää Koraanin 2:227 lainausta, jossa todetaan, että sorto on pahempi kuin murha, perustellakseen vääräuskoisten tappamisen.

Quitb ei ollut uskonnoppinut, vaan romaaniirjailija, joka radikalisoitui modernin aikakauden rakennemurroksista, kuten yleensäkin ääriliikkeiden kannattajat radikalisoituivat. Quitb kirjoitti tämän manifestin ja monen muun vankilassa, missä hän lopulta kuoli hirtettynä. Eli vaikka kirjailija kuoli, niin tässä kirjassa painetut ideat ovat levinneet koko maailmaan internetin välityksellä.

Tämänkin kirjan löytämiseen keski alle sekuntti. Kirjoitin Googleen hakuun kirjan nimmen ja kirjailijan. Välittömästi PDF-tiedosto ilmestyi hakutuloksiin. Quitbin manifesti on oiva esimerkki siitä, että vaikka ideologian kannattaja pysäytetään ja rajoja valvotaan, niin idea ei häviä, joten ehkä ainoa tapa pysäyttää jihadismi on investoitava ennaltaehkäisevään työhön. Kuten muutkin ääri-ideologiat, niin ne kasvavat juurikin epätasa-arvoisissa ympäristöissä, joissa osa väestöstä on syrjäytynyt.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Islam, jihad ja maahanmuutto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s