Andrew Breitbartin ”Oikeamielinen närkästys: Väistyisitkö sillä aikaa, kun pelastan maailman!” (oma suomennos) on vaikutusvaltaisen radikaalioikeistolaisen Breitbart-verkkolehden edesmenneen perustajan omaelämäkerta ja manifesti.
Breitbartia voisi kutsua USA:n MV?!!-lehdeksi, mutta se on paljon hienostuneempi radikaalioikeistolainen valemedia, josta tuli todella vaikutusvaltainen, kun se alkoi tukea vuonna 2016 presidenttiehdokas Donald Trumppia. Törmäsin pariin lehden julksisuun vuonna 2015 ja sen rasistinen, liioitteleva ja radikaalioikeistolainen teema kiinnittivät huomioni. Koska radikaalioikeistolainen valemedia genrenä on niin suuressa suosiossa, niin päätin jäljittää, mikä ideologia on niitten takana? Silloin löysin tämän kirjan, joka ei pettänyt odotuksiani.
Andrew Breitbart kertoo kirjassaan radikalisoitumisestaan ja miten hänestä tuli amerikkalaisen konservatismin yksi johtavimmista hahmoista. Kirjailija koki aikuisena, että liberalismi ei toiminut, koska hänen mielestä sen maailmankuva oli hedonistinen ja samaan aikaan yksilöllisyyttä tuhoava. Tämä oivallus syntyi, kun hän tarkasteli onnetonta ja hedonistista nuoruuttaan. Kuunenellessaan AM-radion Rush Limbaughia, kirjailija tajusi, että konservatismi oli ihmisen ”luonnollinen” ideologia, joka ymmärsi ihmisen tarpeet ja täytti ne uskonnolla, yhteisöllisyydellä ja perinteisillä perhearvoilla. Taas tätä ”luonnollisuus” retoriikkaa.
Tästä ideologisesta ”heräämisestä” Breitbart ryhtyi oikeistolaiseksi aktivistiksi, joka omisti koko elämänsä oikeistokonservatiivisen ideologian levittämiseen. ”Oikeamielinen närkästys” kertoo Breitbartin henkilökohtaisesta elämästä, hänen ideologiansa rakentumisesta ja akivismistaan. Kirjassa käydään läpi amerikkalaisen politiikan korruptiota ja median likaista poliittista mustamaalaamista, johon Breitbart osoallistui kaikella raivollaan. Erityisesti miehen aktivismi presidentti George W. Bushin vaalivoiton varmistamiseksi ja presidentti Barack Obaman mustamaalaamiseksi käydään kirjassa yksityiskohtaisesti läpi.
Breitbart on loistava kirjailija, joka osaa ilmaista itseään hyvin ja viihdyttävästi. Kirjan lukeminen oli todella helppoa ja hauskaa, vaikkakin olen jyrkästi eri mieltä sen pääteesien kanssa. Ei ole ihme, että mies perusti menestyneen media-imperiumin. Sen näkee miehen tekstissä, jossa on keksitty kokonaan uusia adjektiivejä kuvaamaan hänen poliittisia vihollisiaan. Ehkä suurin ongelma sekopäisyyden ohella, on että tämä kirja olettaa, että olet jo Breitbartin kannattaja, joten tiettyjä termejä ei selitetä teoksessa. Eli tämä kirja vaatii amerikkalaisen populaarikulttuurin laajaa tuntemusta.
Minusta tämä kirja kertoo enemmän kuin yhden ihmisen elämän, tämä kirja on koko nykyisen radikaalioikeiston maailmankuvan mikrokosmos, joka selittää paljonkin, miksi presidentti Trumpilla on niin fanaattinen kannattajakunta, joka on valmis murhaamaan vastamielenosoittajia autolla.
Andrew Breitbart kuvailee ideologiaansa libertaariseksi konservatismiksi. Eli hän uskoo rajoittamattomaan markkinatalouteen ja pieneen valtioon, joka ainoastaan turvaa maan rajat, yksityisomaisuuden ja sananvapauden. Kaikki muu yhteiskunta voi toteuttaa itse yksityisillä yrityksillä ja säätiöillä. Kuitenkin tässä kirjassa ilmenee, että Breitbartin ajatuksen ovat paljon radikaalimpia kuin tavallisen libertaarin.
Koko tämän kirjan punainen lanka on ”Kulttuurimarksismi” salaliittoteoria ja sen päihittäminen. Tämä salaliittoteoria oli alunperin Natsi-Saksan propagandan antisemitistinen luomus, mutta se on onnistunut leviämään radikaalioikeiston keskuuteen, kuten tarkkavaimsemmat ihmiset ovat huomanneet, erityisesti some-keskusteluissa.
Andrew Breitbart uskoo, että kaikki USA:n ongelmat johtuvat ”kulttuurimarksismista”.Hänen mukaansa Toisesta maailmansodasta lähtien kommunismi on rantautunut USAa:n ja ”myrkyttänyt” Demokraatti-puolueen, ihmisoikeustaktivistit, amerikkalaisen populaarikulttuurin ja valtamedian. Kirjailijan mukaan kommunismi ei pystynyt leviämään 1920-luvulla enää talousteorioillaan, joten joukko juutalaisia Frankfurtin koulukunnan sosiologeja muotoili ”kulttuurimarksismin”. Tämän salaliiton tarkoitus on ”muuttaa” ihmiset kommunisteiksi median ja kulttuurin kautta, jolloin kommunistisen politiikan ajaminen on helpomaa. Kirjan mukaan ainoa tapa päihittää tämä salaliito, on paljastaa yhteiskunnan kulttuurimarksistit ja heidän taktiikkansa. Ihmeellisesti Breitbart onnistuu lainaamaan Antonio Gramscia, mutta selvästi Breitbart ei ole lukenut teosta, josta lainaus on otettu, koska Gramsci kritisoi nimenomaan kaupallista kulttuuria, joka hänen mukaansa tuhoaa kansan ”aidon” kulttuurin, joka muuten on valmis kommunismille. Gramsci argumentoi, että työläisten on luotava omaa vastakulttuuriaan, joka kilpailee kaupallisen kulttuuria vastaan. Eli koko kulttuurimarxismi-salaliittoteoria perustuu kontekstista irrotettuun lauseeseen, joka väittää päinvastaista kuin itse sen ympärille rakenettu salaliittoteoria!
Breitbartin mukaan kulttuurimarksismiin kuuluvat tietyt sosiologian teoriat, kuten kriittinen teoria, Queer-teoria, kaikki vähemmistöjen tutkiminen ja yleisesti kulttuurin ja yhteiskunnan analyysi ja kritiikki. Breitbartin mukaan kulttuurimarksistien tarkoitus on käyttää edellämainittuja teoriaoita kyseenalaistaakseen ja kritisoidakseen kaiki yhteiskunnan arvot ja rakenteet, jolloin länsimainen demokratia romahtaa ja stalinistinen diktatuuri pääsee valtaan.
Selittääkseen tämän huikean salaliiton, Breitbart muotoili ”Demokraattinen mediakonpleksi” teorian, jota hän soveltaa koko kirjan ajan. Eli Breitbart on kehittänyt teorian selittämään toisen terorian. Huikeaa! Tämän teorian mukaan kaikki valtamedian instituutiot, paitsi FOX-uutiset ovat Demokraattipuolueen hallinnassa ja ne propagoivat yksipuolisesti puolueen kulttuuurimarksilaista näkökulmaa, joka saa ihmiset uskomaan, että vähemmistöilläkin ja naisilla kuuluisi olla yhtäläiset ihmisoikeudet, rikkaita pitäisi verottaa enemmän, sodat ovat pahoja, luontoa pitäisi suojella ja köyhille pitäisi tarjota sosiaalinen turvaverkko.
Tämä Breitbartin teorian voisi rinnastaa Noam Chomskyn ja Edward S. Hermanin ”Propagandamalliin”, mutta Breitbartin teoria on paljon hullumpi, koska kirjailijan mukaan tosi-TV ja median väkivalaisuus ja yli seksualisointikin ovat kulttuurimarxismin syytä. Eli samaan aikaan kulttuurimarxistit kritisoivat median seksuaalisuutta ja edistävät sitä! Näinä hetkinä hillitsin itseäni, että en lyönut otsaani lukulaiteen näyttöä vasten.
Tämä kulttuurimarxismi ja Demokraattinen mediakonpleksi-teoria ovat ehkä huvittavin kohtia koko kirjassa, koska ne ovat sisäisesti niin helvetin ristiriitaisia. Tämä oikeistolaisten ääriliikkeitten sisäinen ristiriitaisuus on niin tavallista (todistin sen, tässä, tässä ja tässä), että sen on johduttava jostain päänsisäisestä ongelmasta. Joko kulttuurista tai ihan neurologian tasolla, koska miten he eivät huomaa ristiriitaisuuksia, joita äsken kerroin?!
Breitbartin mukaan ensin yliopistojen kommunistisosiologit käyttävät kriittistä teoriaa tai konstruktivismia muotoillakseen, esimerkiksi, että vähemmistöihin kohdistuneet stereotypiat ovat haitallisia vähemmistön jäsenille. Tämän jälkeen valtamedia alkaa toistamaan tämän taukoamatta, jotta ihmiset lakkaisivat levittämästä haitallisia stereotypioita vähemmistöistä, jolloin vähemmistöt alkavat vaatia hallitukselta oikeuksia ja kaikki, jotka vastustavat vähemmistöjen ihmisoikeuksien turvaamisen leimataan rasisteiksi tai homofoobeiksi. Näin hallituksen vastustaminen muuttuu mahdottomaksi ja kommunismi voidaan hitaasti implementoida yhteiskuntaan. Breitbartin mukaan ainoa tapa paljastaa tämä pirullinen suunnitelma, on kyseenalaistaa se media-analyysillä, joka purkaa kulttuurihegemonian sisäiset ristiriitaisuudet ja sen valtarakenteet.
Eli ensin kirja haukkuu kulttuurimarksismiksi nimeämäänsä sosiologian metodeja, mutta päättyykin analysoimaan kultuuria tismalleen samoilla menetelmillä, joita hän itse aiemmin haukkui olevan länsimaisen sivilisaation tuhon siemenet. Eli, jos uskoo kulttuurimarksistiseen salaliittoon, niin selvästi sitä on mahdoton voittaa! Ja jos ei usko, niin silloin on vain todettava, että radikaalioikeistolaiset ovat niin kujalla, että eivät tajua kumoavansa oman teoriansa.
Tietenkin jo tämän kirjan arvostelu on Breitbartin mukaan kulttuurimarksiamia, mutta jatkan silti, perhana! Mitä ymmärsin tästä kirjasta, niin Breitbartin ideologian ydin on usko, että täydellinen poliittinen järjestelmä saavutettiin 1700-luvun lopussa, kun USA:n perustuslaki kirjoitettiin. Kaikki sen jälkeen tullut on kommunismia ja pitää purkaa ja palata takaisi 1700-luvun poliittiseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään. Breitbart kokee, että nyt vähemmistöjen ja naisten oikeuksia korostetaan liikaa, jolloin kansakunnan koheesio rapautuu. Kirjailijan mukaan yhteiskunnassa ei ole mitään vikaa, jota pitäisi korjata, kuten rasismi, homofobia tai sovinismi, joita hänen mukaansa ei ole olemassa. On olemassa vain yksi yhteiskunta, jossa kaikki tottelevat samoja lakeja ja sääntöjä.
Tässä tuleekin Breitbartin ideologian toinen ristiriitaisuus. Hänen mukaansa ”vasemmisto” haluaa muuttaa kaikki ihmiset samanlaisiksi vähemmistöjä ja naisia rakastaviksi tasa-arvoisiksi kommunisteiksi, jolloin kaikki elämänilo ja yskilönvapaus katoaisi. Samaan aikaan kuitenkin hän vaattii, että kaikki ihmiset asettuisivat 1700-luvun yhteiskunnan asettamiin sosiaalisiin asemiin ja pysisivät siellä, koska jos ihmiset alkavat liikkua eri yhteiskunnallisiin paikkoihin, joihin he eivät kuulu, niin silloin yhteiskunnan rakenne rapautuu. Niin kauan, kun kaikki pysyvät rooleissaan, eivätkä valita, vaan tekevät sen, mitä heiltä vaaditaan, niin yhteiskunta pysyy kasassa ja ihmiset voivat nauttia vapaudesta. Eli Breitbart ajaa tietynlaista rajoitettua vapautta, jossa naiset ovat ”vapaita” olemaan kotiäitejä, vähemmistöt ”vapaita” elämään köyhissä getoissa ja työskentelemään matalapalkka-aloissa ja seksuaalivähemmistöt ovat ”vapaita” olemaan hiljaa sukupuoli-identieetistään.
Sananvapaus on toinen ristiirainen käsite kirjassaan. Breitbartin mukaan hän rakastaa sananvapautta ja valittaa, että ”vasemmisto” yrittää rajoittaa sitä, kutsumalla ihmisiä rasisteiksi, homofoobeiksi ja sovinisteiksi. Breitbart näkee tällaisen haukkumisen totalitaristisen kommunismin ensi askeleina, jonka jälkeen kaikki valtaanpitäviä arvosteleva puhe kielletään. Mutta samaan aikaan hän julistaa, että on epäisanmaallista arvostella USA:n hallitusta, koska USA:n hallitus edustaa kansan tahtoa ja jos kansaa arvostelee, niin silloin on selvästi maanpetturikommunisi, joka ansaitsee maanpetturille soveliaan rangaistuksen! Breitbart ei koskaan kirjassaan määrittele, mitä hän tarkoittaa ”sananvapaudella” koska, jos hänen mielestään hallitusta ja ihmisiä ei saa kritisoida, niin mitä sitten jää tehtäväksi sananvapaudella? En saanut vastausta siihen, vaan kirjan mukaan ”sananvapaus” on suojeltava kommunisteilta kaikin keinoin. Tietenkin Breitbartin mukaan kommunisteihin kuuluvat Hillary Clinton ja Barack Obama, eli kaikki, jotka ovat hänestä vasemmalla.
Sitten on Breitbartin ihmeellisen ristiriitainen käsitys kulttuurista. Breitbartin mukaan kulttuurimarksismi pyrkii pirstaloimaan ja tuhoamaan kulttuurin tasa-arvolla ja monikulttuurisuudella. Kirjailija kerto, miten Pride-kulkueet ovat suuria vitsauksia, joilla pyritään jakaamaan ihmiset kahteen luokaan, eli heteroihin ja homoihin. Breitbartin mukaan täydellinen yhteiskunta voi vain toimia, jos kaikilla ihmisillä on olemassa tismalleen sama kulttuuri ja identiteetti. Tämän vuoksi vähemmistöjen kulttuureja ei pitäisi tukea, korostaa, esitellä tai tutkia, koska se rikkoisi yhteiskunnan järjestystä ja tekee ihmiset uskomaan, että yhteiskunnassa on hierarkioita, joita pitäisi purkaa ja identiteettejä, joita tutkia.
Mutta kaikessa itseironian puutteessa Breitbart haukkuu, miten ”vasemmistoa” pyrki väkisin luomaan yhden kulttuurin, joka hävittää kaikkien vähemmistöjen kulttureja. Kysytte varmaan, miten Breitbart on päättynyt tähänkin loistavaan analyysiin? No, kirjailijan mukaan ”vasemmisto” ei siedä rasismia, homofobiaa, sovinismia ja köyhyyttä, joten se pyrkki hävittämään nämä asenteet ihmisistä ja edistämään köyhyttä vähentävää politiikkaa. Breitbartin mukaan jos ihmiset eivät saa olla rasisteja, homofoobikoita, sovinisteja ja elitistejä, niin silloin ihmisten itseilmaisu typistyy ja jäljelle jää vain yksi ainoa kulttuuri, jota kaikkien on pakko omaksua. Kirjailijan mukaan yhtenäinen kulttuuri on pahinta sortoa, mitä yksikö voi joutua kärsimään. Luulen, että Breitbartin kuvaukset nuoruudessa vedetyistä huumeista ovat tosiaan vaurioittaneet miehen aivot!
Kaikki tämä ristiriitainen hourailu on vain kirjan jäävuoren huippua. Breitbartin mukaan kulttuurimarksistien todellinen tarkoitus ei ole luoda tasa-arvoa, vaan totalitaristinen järjestelmä, joka orjuuttaa ihmisiä yksityisten suuryritysten palvelukseen. Tämän vuoksi esimerkiksi finanssipankiiri George Soros tukee Demokraatti-puoluetta. Kirjailijan mukaan jos ihmiset eivät halua, että he joutuvat kommunististen suuryritysten orjiksi, niin heidän tulisi tukea oikeistolaista politiikkaa, joka purkaa suurimman osan markkinoitten ja yritysten rajoitukset. Vasta kun suuryritykset saavat tehdä mitä haluavat, niin kaikki ihmiset ovat vapaita. Voin vain pudistaa päätä tälle sisäiselle ristiriitaisuudelle.
Mutta ei tämä kirja aivan väärässä ole. Breitbartin suurin huolenaihe on valtamedian hegemonia, joka suodataa valtaapitäjien näkökulmaa, eikä anna eriävien mielipiteitten todellista edustusta, mikä taas typistää demokratiaa. Tämän vuoksi vertasinkin ”Demokraattinen mediakonpleksi” Chomskyn ”propagandamalliin” molemaat kuvaavat samaa ilmiötä ja päättyvät eri johtopäätöksiin. Juurkin massamedian hegemonian todellinen olemassaolo tekeekin Breitbartin pähkähulluista ideoista uskottavia ja tämän vuoksi presidentti Trump voitti kaikesta sekoilustaan huolimatta. Suurin osa amerikkalaisista on havainnut, että valtamedia edustaa kapean eliitin tavoitteita, eikä kansan. Valitettavasti sen sijaan, että ihmiset olisivat kuunnelleet Chomskyä, niin ihmiset kuuntelivat Breitbartia ja nyt me elämme maailmassa, missä uusnatsit riehuvat kaduilla ja kolmas maailmansota uhka toistuu melkein joka viikko.
Suosittelen tätä kirjaa niile, jotka haluavat ymmärtää MV?!!-lehden lukijan mielenmaisemaa, joka muistuttaa hyvin paljon Breitbartin. Mutta jos haluaa lukea valtamedian massamanipulaatiosta, niin suosittelen paljon tieteellisempää Comskyn ”Manufacturing Consent: The Political Economy of the Mass Media” kirjaa.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 