Takaa-ajettu

 Kay Hooperin ”Takaa-ajettu” on eroottinen trilleri, joka kertoo sihteeristä, jota entinen työnantaja jahtaa, koska tämä on mahdollisesti rikkonut yrityssalaisuuksia.

20170904_111440

Näin tämän mestariteoksen kirjaston poistohyllyssä, jota joka kerta tarkistan siinä toivossa, että ehkä jotain lukemisen arvoista löytyisi. Suurimaksi osaksi löytyy vain kirjoja, joista en ole koskaan kuullut ja jotka eivät vaikuta kiinnostavalta tai jotain harrastusoppaita. Tällä kertaa kuitenkin löysin eroottisen kassahyllyromaanin! En ollut koskaan lukenut tämän genren kirjoja ja päätinkin tutustua tähän kiistanalaiseen kirjalliseen lajiin, joka tekee yksinäisten naisten elämästä vähän jännittävämmän!

Petyin kuitenkin aika pahasti. Vaikka en odottanut suuria kirjallisia saavutuksia 10,90-markan romaanista, jota todennäköisesti istui suklaapatukoitten vieressä, odottaen että kassajonossa, joku väsynyt nainen tarttuisi siihen, niin odotin tästä romaanista jotain niin huonoa, että se olisi viihdyttävää. Tämä oli aika mietoa kamaa, mikä oli pettymys.

”Taka-ajettu” juoni on helvetin yksinkertainen. On sinkku sihteeri, joka pakenee tutun luokse, koska hänen entinen työnantaja yritti tappaa tämän, koska nainen näki yrityksen valmistaman tappajarobotin. Kuvittelisi tällaisen tarinan olevan helvetin siisti, mutta ei. Tappajarobotti ei tee mitään ja suurin osa juonesta koostuu puhumisesta ja todella siirappisesta rakkaustarinasta, jossa ei ole kovinkaan paljon järkeä.

Alku kuitenkin oli lupaava. Tarinan päähenkilöllä on epämuodostunut lantio lapsuudessa kärsityn onnettomuuden takia, joten hän ei pysty kävelemään tasaisesti. Tämä on aiheuttanut suuria itsetunto-ongelmia, joita tietenkin isorintainen kansikuvassa esitetty tiedustelupalvelun salainen agentti parantaa ”miehisellä kovuudellaan”. Eli kirjailija sentään yritti panostaa hahmojen rakentamiseen, mutta parin sivun jälkeen tarina lässähti niin epäkiinnostavaksi, että en pystynyt edes ymmärtämään, mitä juoneessa tapahtui.

Koska en odottanut mitään suurta juonessa, niin ajattelin, että varmaan seksikohtaukset ovat ne kirjan pääosat, mutta olipa pettymys. Koko romaanissa on vain yksi seksikohtaus ja sekin ei ole kovin graaffinen, vaikka se on melkein kymmenen sivun pituinen! Kiihottavinta koko kirjassa olivat kovat nännit, joita purtiin ja perseen heilutus ”miehisen kovuuden” sisälle, mutta muuten aika tasapaksua kristillistä meininkiä. Olen lukenut korkean kirjallisuuden klassikkoja, joissa on härskimpi meininki!

Johtuukohan siitä, että olen mies, joten kaipaan vähän enemmän kuvailua, kuin miten kovat ihmisten nännit ja rintalihakset ovat? Tietenkin tiesin, että ei varmaan naista tässä romaanissa aleta kovin yksityiskohtaisesti kuvata, kun tämä on naisille kirjoitettu kirja, mutta eipäs miestä kuvata muuten kuin, että hän on kova ja isokokoinen. Luulisi tässä olevan tarkkoja kuvauksia miehen elimistä ja teräksen kovasta pepusta tai edes muista ruumiinosista, jotka kiihottavat naisia, mutta ei tässä sellaiseen mennä. Sen sijaan kirjailija käyttää eufemismia ”miehinen kovuus” kuvailemaan miehen sukuelintä, eikä edes kuvata minne se työntyy tai työnnetään ja mitä siitä purkautuu ja kenen päälle? Seksiliikkeitäkään ei kuvata kuin vain perinteinen nisäkkäitten parittelutapa ja se siitä. Helvetin tylsää.

Tietenkin naisen tunteet kuvataan todella yksityiskohtaisesti ja se viekin puolet seksikohtauksen kuvailusta. Eli kenties naisten eroottiset kirjat ovat eroottisia tunnekuvauksen saralla, eikä niinkään fyysisen urheilusuorituksen johdosta? Vai onko Hooper vaan turhan mietoa ja on olemassa hikisempiä eroottisia novelleja? Vai onko ajat muuttuneet ja vasta nykyromaaneissa naisia kuristetaan orgasmin saavuttamiseksi ja lauetaan heidän suihinsa?  En ole varma, kun en ole perehtynyt eroottisten romaanien julkaisuhistoriaan.

Mielenkiintoisin huomio kirjan seksikohtauksesta, oli se, miten mies on huomaavainen ja hellä naista kohtaan. Tarinan mies on häikäilemätön ja itsevarma agentti, mutta hän ei halua työntää miehistä kovuuttaan naiseen aivan heti, vaan hitaasti, jotta ei varmasti satu. Tietenkin esileikkiä on paljon ja siihen liittyy paljon hieromista ja nuolemista, mutta mies on niin hellä, että jopa naisen kärsivällisyys alkaa loppua ja tämä alkaa vaatia kiihkeää penetrointia.

Lukiessani tätä kirjaa, tuntui kuin olisin lukemassa jotain ei-yliluonnollista versiota Catherine Hardwicken ohjaaman ”Twilight – Houkutus” elokuvasta (en lukenut kirjaa, enkä lue), jossa on vakavaa itsetunto-ongelmia kärsivä päähenkilö, joka ei tee yhtään mitään tarinassa, vaan tämän hellä, huomioiva, mutta kova mies hoitaa kaiken. Tai ei ehkä ihan rinnastettavissa, koska Hooperin miespäähenkilö on paljon inhimillisempi ja sympaattisempi hahmo kuin Twilightin vampyyri.

Loppujen lopuksi todella tylsä kirja, jonka päätin heittää yliopiston kirjaston poistohyllyyn. Joku menee sinne hakemaan kirjaa Kustaa Vaasan verotuspolitiikan linjauksia väliltä 1530-1540, mutta löytääkin eroottisen trillerin!

Outlaw Derek (Hagen #7) , Kay Hooper, 1988 , Loveswept

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s