Locke Lamoran valheet

Scott Lynchin ”Locke Lamoran valheet” kertoo otsikossa mainitun herrasmiesrosvon seikkailusta fiktiivisessä kaupunkivaltiossa, joka muistuttaa renessanssiajan Venetsiaa.      

DSC_0003

Kirja kulkee kahdella tasolla, joista ensimmäinen on Lamoran lapsuudessa, jossa tämä on orpopoika, joka myydään ammattirosvoja kasvattavalle satanistipapille. Lamora saa parhaan mahdollisen koulutuksen, jotta hän pystyisi sulautumaan mihin tahansa ympäristöön, niin kaupungin kurjan köyhälistön, että suurissa kirjaimellisissa lasipalatseissa elävien aateliston huoneistoihin.     

Toinen taso on aikuisuus, jossa Lamora, on menestyvä herrasmiesrosvo, joka huijaa kaupungin eliittiä investoimaan fiktiivisiin kauppasopimuksiin. Valitettavasti Lamoran onni kääntyy, kun hän joutuu kahden vaikutusvaltaisen mafian välisen sodan hampaisiin. Tästä alkaa todella rankka ja äärimmäisen brutaali seikkailu, joka vetää vertoja R.R. Martinin ”Tulen ja jään laulun” sarjan kohtalokkaan väkivaltaisiin juonenkäänteisiin. Erotuksena, että kaikki tapahtuu yhdessä suuressa kaupunkivaltiossa.

Piirrosmaisesta kannesta huolimatta tämä on ehkä rankin fantasiakirja, jonka luin sitten edellä mainitun ”Tulen ja jään laulun” sarjaan kuuluvat kirjat.  Sen lisäksi, että kerrontatyyli on äärimmäisen rujon yksityiskohtaista ja kielenkäyttö on useimmiten aika rajua, koska tarinan päähenkilöt ovat kaikki ammattirikollisia, niin ihmisiä lahdataan mitä brutaaleimmilla tavoilla yksityiskohtia säästämättä. Viattomia ja merkittäviäkin hahmoja tapetaan tuosta vain ja useimmiten petosten tai vastapetoksen kautta.      

”Locke Lamoran valheet” on renesanssiversio mafia-kirjoista, joissa päähenkilöinä ovat häikäilemättömät ammattirikolliset, jotka toteuttavat monitasoisia juonitteluita vallan anastamiseksi, mutta samalla se on fantasiakirja, jossa väkevät velhot aiheuttavat suunnatonta tuhoa vihollisiinsa. Näitten lisäksi se on päähenkilö Locke Lamoran henkilötutkielma, jossa seuraamme hänen persoonansa kasvua erilaisten takaumien kautta, joita ripotellaan pitkin kirjaa. Samalla nämä takaumat ovat osa juonen kiemuroita, jotka ovat suurimmaksi osaksi todella onnistuneita ja oikeastaan runollisia.

Tarina on niin jännittävä, että lukemisen aikana tunsin kirjaimellisesti sydämeni lyövän kovempaa ja haukoin henkeä, joissakin juonenkäänteissä. Pitkästä aikaa en ahminut kirjaa ja odotin seuraavan sivun kääntämistä, jotta tietäisin, miten hahmo selviää tästäkin pinteestä.     

En yleensä pidä fantasiakirjoista, koska ne ovat suurimmaksi osaksi lapsellisia ja hahmot ovat jotain mystisiä valittuja, mutta tässä Lamora on oikeasti todella epätäydellinen henkilö, jolla on monia heikkouksia, joitten takia hän joutuu kompensoimaan puutteensa älyllä, joka myöskin ajoittain pettää hänet. Tuntuu, että kirjailija Scott Lynch otti George R.R. Martinin neuvosta vaari ja kirjoitti hahmonsa niin, että ainoastaan ne, jotka eivät suunnittele siirtojaan tarpeeksi pitkälle kuolevat. Fantasiaelementeistä huolimatta aika realistinen seikkailutarina, jossa hyvät ihmiset eivät selviä, ainoastaan häikäilemättömimmät.     

Kuitenkin tämä kirja ei ole täydellinen. Loppu on vähän huono. Emotionaalisesti äärimmäisen tyydyttävä, mutta teknisesti katsottuna aika kliseinen, mutten olisin varmaan antanut 5 tähteä Goodreadsissa, koska muuten todella hyvä kirja.    

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s