He olivat natseja

Katarina Baerin ”He olivat natseja” kertoo kirjailijan isovanhemmista, jotka olivat ihan normaaleja ihmisiä, kunnes alkoivat hupsutella.

20170713_134041

Baer käy läpi omia kokemuksiaan maahanmuuttajataustaisena suomalaisena, joka oppi nuorena, että vain perheen suomalaisia isovanhempia sai muistella ja iloita, mutta saksalaisia isovanhempia ei. Jotain Saksan-puoleisella perheellä oli pahasti vialla ja kun Baer kasvoi, hän sai selville, että isovanhemmat olivat natseja. Tästä alkaa lähes mikrohistoriallinen salapoliisityö, jossa Baer yrittää selvittää, miksi isovanhemmat liittyivät Kansallissosialistiseen puolueeseen ja aktiivisesti osallistuivat maailmanhistorian tuhoisemman hirmuvallan ylläpitämisessä?

Baer haastattelee isäänsä ja vanhempia sukulaisia, kävi läpi perheen arkistot, jotka sisältävät saksalaisten isovanhempien Toisen maailmansodan ja vähän sitä ennen olevaa kirjeenvaihtoa, sekä Saksan valtion erilaisia arkistoja, joissa on jäänyt jälkiä isovanhemmista. Samalla Baer käy läpi Natsi-Saksaa ja fasismia käsittelevää kirjallisuutta piirtääkseen kuvan perinteisestä Natsi-Saksan kannattajasta ja Natsi-puolueen jäsenestä.      

Kirjan alku on vähän hidas, koska se alkaa Baerin isovanhempien lapsuudesta, jossa ei mitään kovin jännittävää tapahdu. Tietenkin tämän kohdan tarkoitus on antaa taustoitusta tavallisten Balttian-saksalaisten elämästä viimeisen vuosisadan alussa. Mutta kuitenkin vauhti alkaa lisääntyä, kun isovanhemmat aikuistuvat ja Hitler nousee valtaan. Oikeastaan tämä kirja oli vähän tylsää luettavaa, koska Baerin isovanhemmat olivat niin tavanomaisia ihmisiä ja se onkin koko kirjan idea.      

Natsit eivät olleet mitään hirviömäisiä sekopäitä, jotka huusivat tappavansa kaikki juutalaiset, vaan suurimmaksi osaksi he olivat tavallisia ihmisiä, joitten mielestä juutalaisilla ei ollut mitään arvoa ja heidät voitaisiin poistaa tästä maailmasta. Hirviömäisyys olikin itse ideoissta, jotka muuttuivat ruumiskasoiksi keskitysleireissä ja itärintamalla ei arkisessa propagandassa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

Baerin isovanhempien elämäkerta oli hyvin tyypillinen keskiluokkaisen 1900-luvun alun saksalaisen elämä, jossa maailmankuva muodostui ajan hengestä, johon kuului nationalismi, antisemitismi ja kapitalismin puolustaminen ulkopuolisiksi koettuja uhkia vastaan, kuten kommunismilta. Eli Natsi-puolueeseen liityttiin suuren intohimon ja fanaattisuuden saattelemana, koska koettiin sen olevan ainoa ryhmittymä, joka vaikutti puolustavan keskiluokan ja keskisuurten yrittäjien etuja, saksalaista kulttuuria ja identiteettiä. Liberalismi ja sosiaalidemokratia koettiin olevan liian lepsuja kaikkia koettuja uhkia (kommunistit, juutalaiset ja hallitsematon pörssikauppa) vastaan tai suorastaan kieltävän, että mitään uhkaa olisi edes olemassa.

Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, että kansallissosialismi vetosi erityisesti keskiluokkaan ja yläluokkaan, joka pelkäsi jatkuvasti työläisten vaatimuksia tasa-arvosta ja paremmista oikeuksista. Kansallissosialismi ei ollut yhtään suosittu köyhien työläisten keskuudessa ja Hitleriä yleisesti pidettiin työväestössä kapitalistien kätyrinä. Tietenkin Baerin isovanhemmilla oli syytä pelätä työläisiä, koska nuorempana he melkein joutuivat kokemaan 1917 vallankumouksen kauhut Baltiassa. Eli Baerin isovanhemmat alkoivat kannattaa natseja koska pelkäsivät nopeasti muuttuvaa maailmaa, kuten miljoonat muutkin saksalaiset. Valitettavasti natsit muuttivat maailmaa vielä radikaalimmin kuin kukaan osasi odottaa.  Tai no, jos joku olisi ottanut tosissaan Hitlerin ”Taistelussa” hyvin avoimesti kerrotuista suunnitelmista, niin ehkä koko Toisesta maailmansodasta olisi vältetty.

”He olivat natseja” on juurikin pelottava kirja, koska se vahvistaa juuri ne pahimmat pelot, että hyvätkin ihmiset voivat kannattaa miljoonien massamurhan, koska itse pelkäävät oman tulevaisuutensa vuoksi. Kirjailija esimerkiksi huomaa kauhistuneena, että kaikissa kirjeenvaihdoissa isovanhemmat eivät mainitse mitään tapetuista juutalaisista, vaikka heidän massamurhansa oli jo sodan loppuvaiheessa kaikkien tiedossa. Yksinkertaisesti Baerin isovanhemmat eivät välittäneet juutalaisista pätkään verta. Kaasutetut juutalaiset olivat niin arvottomia, että he eivät ansainneet edes sivuhuomautuksen isovanhempien kirjeenvaihdossa. Rasismi oli niin sisäänrakennettua, että se ei ilmennyt mitenkään erikoisesti, koska se oli niin banaalia.      

Pahuuden banaalius onkin kirjan punainen lanka. Pahuuden leviämiseen ei tarvita mitään muuta kuin hyvien ihmisten hiljaisuus. Katarina Baerin ”He olivat natseja” on hyvä kirja, joka kertoo sujuvasti sen, miten nopeasti muuttuva maailma voi pelottaa keskiluokkaa niin paljon, että nämä ovat valmiita uhraamaan omat ihanteet vapaudesta ja vauraudesta äärimmäisen tuhoisalle ideologialle. 

He olivat natseja 
Katarina Baer
Bookwell Oy, Juva, 2016 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s