Monte-Criston kreivi

Alexandre Dumasin ”Monte-Criston kreivi” kertoo merikapteenista, joka paettuaan vankilasaaresta kostaa ihmisille, jotka lavastivat hänet syylliseksi. 

   
En odottanut suuria tästä kirjasta. Ainoa asia, mitä tiesin Monte-Criston kreivistä, oli Simpsonien vuoden 2007 tuotantokauden parodiajakso ”Kosto on suloista”. Mutta yllätyin, miten helvetin paksu kirja on kyseessä ja miten mielenkiintoinen tarinan aikakonteksti oli.   

Monte-Criston kreivi ajoittuu 1800-luvun alkuun ja Ranskan vallankumous on vielä tuoreessa muistissa. Vaikka Napoleon Bonaparte kukistettiin, niin silti monet pelkäävät toista vallankumousta tai vallankaappausta. Tämä vainoharhainen aikakausi kostautuu päähahmolle, jota lavastetaan bonapartistiseksi salaliittolaiseksi, mikä tuohon aikaan oli vakava rikos.   

Kuitenkin vankilassa sankari tutustuu toiseen poliittiseen vankiin, joka on oikein ylivertainen renessanssimies, joka opettaa päähahmolle fysiikkaa, kemiaa ja filosofiaa. Tämä kohta kirjasta oli mielestäni kaikista mielenkiintoisin. Olen lukenut jonkin verran marxilaisesta filosofista Antonio Gramscista, joka kirjoitti suurimman osan filosofisista teeseistään vankilassa vessapaperiin ja mihin tahansa pintaan, mihin kykeni. Sekalaiset muistinpanot sitten salakuljetettiin ulos vankilasta ja niistä tuli pohja monille humanististen alojen teeseille ja teorioille. Eli ei ole ollenkaan epäuskottavaa, että Monte-Criston kreivissä vanki on kirjoittanut juurikin pyyheliinoihin, vessapapereihin ja itse valmistamansa paperiin satoja sivuja kaikesta, mitä tiesi ja jopa kokonaan uusia historiallisia tutkielmia.    

Tietenkin vangin valmistamat kynttilät, kaivausvälineet ja paperi ovat vähän liioiteltua, mutta silti oli mielenkiintoista lukea 1800-luvun alun tieteellisestä maailmankuvasta, jossa sivistyneen säätyläisen piti tietää paljon luonnontieteistä ja historiasta. Mutta tärkeämpää kuin monitieteellinen vanki on se, että hän oli rikas mies, jolla oli oma salainen aarresaari nimeltä ”Monte-Cristo” eli ”Kristuksen vuori”. Tarinamme sankari saakin jo vanhalta vankitoverilta saaren perinnöksi ja tästä tuleekin kirjan nimi.   

Muu kirja on sitten Monte-Criston kreivin kostoretki, jossa hän pyrkii tappamaan kaikki petturit ja saamaan vaimonsa takaisin. Tarina ei ollut mielestäni kummoinen, mutta oli mielenkiintoista, että sankari keksii peitehahmolleen ”Monte-Criston kreiville” taustan espanjalaisarabialaisena aatelisena, joka kävi kauppaa Ottomaani-imperiumin kanssa.  

Kirja sijoittuu aikaan, jolloin Välimeri oli levoton meri täynnä Pohjois-Afrikan muslimikaappareita. Laivoja ja ihmisiä ryöstettiin ja myytiin orjiksi Pohjois-Afrikan arabivaltioille. Tämän takia kauppaa käyvä Monte-Cristuksen kreiviä pidetään hyvin rohkeana ja ansiokkaana miehenä, kun hän on onnistunut menestymään niinkin vaarallisissa merissä.   

Mutta siitä huolimatta, että tarina sijoittuu aikakauteen, jolloin Välimeri kuhisi merirosvoja, niin silti oli myöskin muslimikauppiaita, jotka kävivät Italiassa kauppaa. Monte-Cristo ei ole tarinassa muslimi, vaikkakin peitetarinan mukaan hän on puoliksi arabi, mutta silti hänellä on muslimeja miehistönä, joista yksi on musta mies!  Eli ”Monte-Criston kreivi” on kunnon monikulttuurinen romaani, jossa aikakauden vallitsevista ennakkoluuloista huolimatta nuubialaisorjaa kohdellaan kuin ketä tahansa miestä. Sitä yleensä ei odottaisi löytävänsä tästä aikakaudessa niinkin suvaitsevaista romaania.   

Eli kannattaa lukea ”Monte-Criston kreivi” koska se avaa kokonaan uuden ja vähän tunnetun maailman Euroopan historiassa.