Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Mikael Niemen ”Populäärimusiikkia Vittulajänkältä” on ruotsalainen klassikkoromaani, joka kertoo pajalalaisista nuorista 60-luvulla.

Tämä kirja oli hyvin pitkään lukulistalla, erityisesti sen jälkeen, kun näin elokuvaversion ja eräs tyttö yläasteella esitteli kirjaa luokallemme. Elokuva on elämäni klassikko, koska näin sen televisiossa samana vuonna, kun saavuin Suomeen 10-vuotta sitten. Elokuva oli kuin esittelykierros suomalaisuuteen, joka oli minulta jo lähes unohtunut asuessani ulkomailla.

Nyt viimein pääsin lukemaan tätä romaania ja tietenkin se oli parempi kuin elokuva. Elokuvassa juoni on koherentimpi ja keskittyneempi olennaiseen, mutta romaanissa on enemmän hauskoja hetkiä.

Niemen romaani kertoo pojan nuoruudesta Pohjois-Ruotsin ja -Suomen rajakylästä, minne rakennettiin asfaltoitu tie, joka toi sitten modernin maailman mukanaan. Tarinan sankarille mullistavinta, mitä tie toi, oli rock-musiikki, joka sai tämän haluamaan pois pikkukaupungista ja tavoittamaan suurta maailmaa. Kuitenkin tämä romaani ei kerrokkaan suuresta maailmasta, vaan hahmon nuoruudesta, jossa sattuu ja tapahtuu.

Mikael Niemen ”Populäärimusiikkia Vittulajänkältä” on vähän kuin ruotsalainen ”Forest Gump” sen rakenteeltaan. Tietenkin tässä romaanissa hahmo ei ole autistinen, eikä tämä seikkailla ympäri maailmaa, mutta tässäkin puuttuu yksi tarina, jossa on alku, keskiosa ja loppu ja sen sijaan on vain yhdestä kommelluksesta siirtyminen toiseen kommellukseen, jossa lopulta ihmetellään, opittiinko yhtään mitään vai oliko se elämä nyt tässä?

Vaikka romaani sijoittuu Suomen ja Ruotsin rajalle, jossa puhutaan ruotsia, suomea ja mäenkieltä, niin silti suomalainen tai paremmin pohjoismaalainen henki on koko romaanin ydin. 60-luvun kiihtyvästä globalisaatiosta huolimatta amerikkalaiset vaikutteet eivät murra täysin aitoa pohjoismaalaista metsäkansakulttuuria, vaan muuttuvat osaksi sitä. Tämä saumaton sulautuminen onkin hienointa tässä romaanissa.

Tämä voi kuulostaa pyhäinhäväistykseltä, mutta mielestäni jos joku halusi ymmärtää, mitä on ”suomalaisuus” niin tämä romaani on paras siinä. Ehkä ainoa ongelma kirjassa on, että se käsittelee ainoastaan pohjoismaalaista miehistä kulttuuria ja naiset jäävät taka-alalle. Lohdutukseksi päähahmo joutuu naisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Eli tässä on hyvin voimakkaita naishahmoja, vaikkakin he eivät ole pääosassa.

Palaten suomalaisuuteen, niin tässä on pakolliset isän kertomukset siitä, miten hän nuorempana hiihti jalka poikki ylämäkeä, kantaen isoäitinsä selässä koulumatkallaan joka päivä. Muita perisuomalaisia aspekteja ovat ankarat saunakilpailut, syvä hiljaisuus sosiaalisissa tapahtumissa ja todella ankara viinan kuluttaminen, joka loppuu nyrkkitappeluihin.

Tietenkin voi olla, että nämä edellä mainitut kulttuuriset ominaisuudet voivat olla yhteisiä ruotsalaisten kanssa, mutta en tunne ruotsalaista kulttuuria niin hyvin. Itse samaistuin näihin hikisiin ja joskus väkivaltaisiin kohtauksiin, koska ne esiintyivät jollain tavalla omassa elämässäni. Puuttui vain, että joku kuolisi häissä, niin se olisi ollut täydellinen Suomi kokemus.

En tiedä muista, mutta ulkomaalaistaustaisena ”Populäärimusiikkia Vittulajänkältä” on kuin kertomus pienestä, mutta ylpeästä villikansasta, joka huipputeknologiasta ja kulttuurisesta sivistyksestä huolimatta yhä säilyttää esihistorialliset kulttuuriset tavat.

Mielestäni ”Populäärimusiikkia Vittulajänkältä” kertoo juurikin globalisaation aiheuttamista kulttuurisista murroksista, mutta samalla se osoittaa, miten kaikista ulkomaalaisista vaikutteista huolimatta olemme säilyttäneet monia omia kulttuurisia piirteitä, vaikkakin jotkut eivät olekaan kovin positiivisia.

Eli nyt, kun Suomi täyttää 100 vuotta, niin tämä romaani kannattaa lukea.