Just for fun: menestystarina

David Diamondin ja Linus Torvaldsin ”Just for fun: menestystarina” on Linux-käyttöjärjestelmän keksijän elämäkerta.     

DSC_0061

Linux on avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä, joka perustuu Unix-käyttöjärjestelmään (Sama johon Applen MacOS käyttöjärjestelmä perustuu). Toisin kuin esimerkiksi Microsoft Windows ja Aplle MacOS käyttöjärjestelmät, niin Linuxsen koodit ovat avoimia tarkastelulle ja muokkaukselle. Eli kuka tahansa voi sorkkia käyttöjärjestelmän lähdekoodeja ja tehdä vaikka oma versio käyttöjärjestelmästä, jos kykyjä riittää. Edellä mainituissa kaupallisissa käyttöjärjestelmissä saat koskea vain niihin koodeihin, mitä ohjelmistofirma on ohjelmoinut etukäteen sorkittavaksi. Eli hyvin nopeasti törmäät virtuaalisiin muureihin. Näitten virtuaalisten esteitten tarkoitus, on suojella ohjelmiston patenttia ja sen salaisuuksia kilpailijoilta. Hakkerit ovatkin juuri niitä, jotka murtavat näitä virtuaalisia muureja.   

Linus Torvalds ei ollut ensimmäinen, joka keksi avoimen lähdekoodin konseptin, mutta hän oli ensimmäinen, joka kehitti toimivan käyttöjärjestelmän, jota voi vapaasti muokata. Tässä kirjassa selitetään aika hyvin, miten yliopistoille jatkokehitettäväksi lainattu Unix-käyttöjärjestelmän koodit matkustivat Helsingin yliopistoon asti, muuttuen suomalaiseksi menestystarinaksi.     

Kirja myöskin paljastaa, miten yksin suuret yksityiset teknologiayritykset ovat kykenemättömiä kehittämään tuotteitaan, ilman julkista rahoitusta saavia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.     

Hämmästyin, kun huomasin, että tämä kirja oli alun perin kirjoitettu englanniksi. Mutta vieraskielisen toimittajan elämäkerta suomalaisesta nörttijulkkiksesta on aika jännittävä konsepti, koska nyt saamme jälleen kerran lukea, miten ulkomaalaiset kokevat suomalaiset!     

Diamond matkusti Suomeen asti haastattelemaan Torvaldsia ja sen jälkeen ystävystyi tämän kanssa. Eli kirja ei ole kaikista puolueettomin. Saamme oppia sekä Linuksen elämästä ja persoonasta, että tietokoneohjelmoinnista, mitkä tekivät miehestä ja hänen luomuksestaan kuuluisia.     

Huvittavinta olivat kirjailijan jatkuvat viittauksen kenkien riisumisesta eteiselle. Diamondin mielestä tämä meidän suomalaisen arkeen kuuluva tapa oli niin eksoottinen, että kirjailija kertoi useita kertoja, miten hän joutui riisumaan kenkiään. Kirjailija, jopa kuvailee hänen kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, kun hän käveli sukilla vieraitten ihmisten kodeissa. ”Nää ihmiset, elää nain joka päivä!”    

Aiheen sepsifiydestä huolimatta kirja, on suunnattu maalikoille. Eli kaikki tietotekniset käsitteet, ohjelmistot, laitteistot ja yritykset selitetään aika perusteellisesti.  Eli tämä ei ole mikään ammattilaisille suunnattu tietokirja, joka olettaa, että olet hakkeri tai ohjelmoitsija.     

Mielenkiintoisinta antia Linux-käyttöjärjestelmän historian ja toimintaperiaatteiden selityksen lisäksi, on sen luojan maailmankuvan synty ja sen vaikutus hänen luomukseensa. Kuten kaikki jo tietävät, niin Linuksen isä, Nils Torvalds oli aktiivinen kommunisti. Isän kommunismi yhdistettynä suomalaiseen kulttuurin loi nörttipojan, joka uskoo kollektiiviseen suoran toiminnan voimaan.      

Torvalds profiloituu tässä kirjassa epäpoliittiseksi tiedemieheksi, joka kasvatuksensa kautta muodosti tietynlaisen orgaanisen anarkistisen asenteen. Eli Torvalds ei usko mihinkään aatteeseen, mutta hän kannattaa ideaa, että informaation ja tuotantovälineitten, on oltava vapaasti jaettavissa ja muokattavissa. Tämä tietenkin heijastuu pääosin niihin tuotantovälineisiin, joita kyetään jakamaan ilmaiseksi ja loputtomasti, eli tietokonekoodit.      

Mutta tällaisesta anarkistisesta organisointitavasta huolimatta Torvalds ei ole antikapitalisti, vaan hän uskoo, että kapitalismi hyötyy eniten, kun suuri määrä ihmisiä pääsee informaation ja tuotantovälineitten käsiksi. Torvalds ei siis usko yrityssalaisuuksiin tai äärimmäisen hierarkkisiin johtamisjärjestelmiin. Sen sijaan Linuksen mielestä ihmisen pitäisi tehdä sitä työtä, jota hän rakastaa ja pitää samalla hauskaa, ilman sen suurempia sitoumuksia. Tämä kuitenkin, on ristiriitaista Linuksen oman elämän saralla, koska Linux-käyttöjärjestelmän menestyksen myötä, hän meni töihin suureen tietokonelaitteistofirmaan, jonka toiminta on niin salaista, että firma ei ilmoita mitä se valmistaa.    

Linuksen visiossa internet mahdollistaa, että yritykset voivat ulkoistaa toimintansa muillekin yritykselle, organisaatioille ja yksilöille, jolloin syntyy monta versiota samasta ohjelmistosta tai koodin pätkästä. Näin vapaa markkinatalous onnistuu karsimaan huonot koodit ja levittämään hyvät kaikkien saataville. Torvalds selittää, että kapitalismi hytyy, jos ihmiset joutuvat tyytymään yhteen koodiin tai yrityksen tuotteeseen, ilman mahdollisuutta kehittää itse paremman version ja rikastua sillä. Eli Linux hyökkää epäsuorasti Windowsin hegemoniaan.    

Vaikka Linux on ilmainen käyttöjärjestelmä, joka kehitettiin alun perin vain koska Linusta huvitti, niin se on eniten menestynyt juuri yritysmaailmassa. Linuxia käytetään pääosin yritysten tietokonepalvelimien pyörittämiseen, koska sitä voi vapaasti muokata jokaisen yrityksen omiin tarpeisiin. Kaupallisissa käyttöjärjestelmissä muokattavuus on hyvin rajoitettu ja yleensä ohjelmistot ovat raskaita, koska ne on ympätty täyteen monille yrityksille tarpeettomilla apuohjelmilla. Eli julkisen yliopiston kehittämä käyttöjärjestelmä muuttuu kaupallisten korporaatioitten ensisijaiseksi palvelinjärjestelmäksi, koska kaupalliset ohjelmistoyritykset yrittävät maksimoida voittoaan. Eli voiton maksimoinen ei aina tarkoita parasta tulosta.    

Ehkä huonoin osa tästä kirjasta on Tolrvaldsin elämä. Ei siis siinä mielessä, että Torvadsin elämä olisi ollut kurja, vaan siinä mielessä, että se on, kerronnallisesti aika tylsä. Linus Torvalds kasvoi ja elää suurimmaksi osaksi hyvin perinteistä keskiluokkaista elämää. Koulusta lukioon, lukiosta yliopistoon ja yliopistosta naimisiin, omakotitalo, lapset ja auto.  Tämä selittyy osin sillä, että Torvalds ei rikastunut yhdessä yössä Linuxsella, vaan hitaasti toisten yritysten pörssiosakkeitten kautta.  Tai sitten koska yksi kirjailijoista oli Torvalds itse, niin kaikki törky pimitettiin.      

Toki tässä kirjassa analysoidaan Torvaldsin vähän omituista persoonaa, joka muistaa lapsuuden tietokoneen muistikamman kapasiteetin lukumäärän, mutta ei ihmisiin liittyviä kokemuksia. Silti ei kovin jännittävää kuin toisten ideoitten varastaminen tai omasta perustamastaan yhtiöstä ulossavustaminen. (asioita, jotka ovat aika tavanomaisia suurissa teknologiayhtiöissä)     

Mutta muuten todella jännittävä tietokirja Linux-käyttöjärjestelmästä, sen filosofiasta, toimintalogiikasta ja historiasta.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s