Rutto

Albert Camus’n ”Rutto” kertoo pikkukaupungista, joka joutuu otsikossa mainitun taudin riivaamaksi.   

Camus on muodostumassa yhdeksi suosikkikirjailijaksi. Luin ja rakastuin hänen ”Sivullinen” romaaniin ja The School of Life-YouTube-kanavassa esitettyyn henkilökuvaan, joten tietenkin laitoin kaikki miehen kirjat lukulistalle. En ole koskaan odottanut ruttoa näin innokkaasti!

Välittömästi, heti ensimmäisissä virkkeissä romaani oli mielessäni jo klassikko. Tämä on sitä korkeakirjallisuutta isolla K:lla! Romaanissa seurataan puolueettoman kertojan ja erään virkamiehen päiväkirjan kuvauksia pikkukaupungista, jossa puhkeaa ruttoepidemia. Romaanin pääpointti ei ole vain kertoa, miten kaupungin asukkaat taistelevat tappavaa virusta vastaan, vaan se on oikeastaan tutkielma ihmisyydestä.   

Camus kuvaa täydellisesti, miten ihmiset alussa eivät halua uskoa, että epidemia on tulossa ja yrittävät uskotella mahdollisimman pitkään, että mitään hätätoimenpiteitä ei tarvitse tehdä. Koska jos hätätoimenpiteitä aloitetaan tautia vastaan, niin se on yhtä kuin tunnustaa, että tauti on olemassa. Kaikki tiedostamattaan yrittävät siirtää mahdollisimman kauas epidemian tunnustamista, koska silloin tavallinen elämä ja sen suunnitelmat ovat pilalla!   

Tämä kosketti minua todella syvään, koska pari vuotta sitten pikkuveljeni epäili sairastavan vakavaa tautia ja muistan, miten minä ja perheeni yritimme uskotella itseämme, että ei hänellä ei ole mitään tautia, että ei tässä mitään hätää. Kun sitten veljelläni todettiin vakava sairaus, niin aloimmekin siirtää mielissämme maalitolppia siihen, mitä ei tule tapahtumaan, kunnes se tapahtui ja niin edelleen. Voin tietenkin kaikkien helpotukseksi kertoa, että veljeni kaikista vaikeuksista huolimatta selvisi sairaudesta, mutta kokemus oli todella rankka perheelleni.    

”Rutto” romaanissa kuvataan ihmisten avuttomuus suuren ja hahmottoman tragedian edessä. Miten oikeastaan pieniä ja säälittäviä me tavalliset ihmiset olemme tavoitteittemme, arjen haasteitten ja unelmien suhteen, kun perspektiiviä laajennetaan.    

Camus kuvaa täydellisesti lausetta (joka muuten ei ole Stalinin sanoma) ”Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonien vain tilastotieto”. Tämä näkyy erityisesti juonen virkamiehistössä, joka laskee päivittäin kuolinluvut ja suunnittelee erilaisia epidemiantorjumisoperaatioita. He tietävät hyvin, että, jopa lapsia kuolee mitä hirvittävimmillä tavoilla, mutta heille on suuri voitto, jos tietty kuolleisuusluku saadaan pidettyä tasaisena edes päivän ajan.    

Camus rinnastaa virkamiesten tekniset puheet ihmisten välittömillä kokemuksilla taudin kanssa ja sen uhrien, jolloin onnistut tuntemaan koko elämän turhuuden ja miten totaalisen avuttomia ihmiset ovat ruttoa vastaan. Mitkään elämänsuunnitelmat, urapolut tai rakkaussuhteet eivät voi yhtään mitään ruttoa vastaan, vaan se voi iskeä täysin satunnaisesti keneen tahansa. Tässä kirjassa onkin todella rankkoja kuolinkuvauksia, jotka eivät ole hirvittäviä taudin aiheuttamien mustelmien ja verenvuotojen takia, vaan koska niissä kuvataan sekä ihmisten elämän kuihtuminen, että heidän läheisten henkinen mureneminen.    

Tietenkin Camus kuvaa kaiken tämän todella taitavasti ja taiteellisesti, mikä tekeekin tästä kirjasta kunnon klassikon, joka kertoo enemmän kuin siistin tarinan ruttoepidemiasta. Kauhu ei siis tule siitä, että ihmiset muuttuvat joksikin hirvittäväksi epäinhimilliseksi massaksi, vaan siitä, että heidän läheiset saavat sitten kitua suuri henkinen aukko sydämissään.   

Ehkä paras kirja masentamaan lukijan, mitä olen koskaan lukenut. Erityisesti kun tietää, että nytkin maailmassa on ihmisiä, joilla oli kaikenlaisia elämänsuunnitelmia, mutta suuri tragedia iski heidän, kokonaisten kaupunkien ja valtioitten päälle.

Mutta huomasin, että koska tämä kirja ei ole suomalainen, niin tässä oleva alakuuloisuus ja tragedia eivät ole niin lannistavan harmaata. Ihmisillä on toivoa ja tämä pieni toivon ja positiivisuuden kipinä liikkuu pitkin kirjan kerrontaa. Suomalaisissa romaaneissa on harvoin sellaista toivon kipinää, vaan yleensä tavoitteena on tuhota hitaasti, mutta varmasti halusi elää. Eikä siinä tarvita ruttoepidemia, vaan selittämätön masennus, joka pilaa parisuhteet ja tiskaamisen.