Historia-atlas. Toisenlainen 1900-luku

Le Monde diplomatique’n “Historia-atlas. Toisenlainen 1900-luku” on tietokirja, jossa kerrotaan edellä mainitun vuosisadan historian vasemmistolaisesta näkökulmasta.

13    

Vaikka tämä kirja ei ole puolueeton, niin se pyrkii olemaan jotenkuten tasapainoinen. Esimerkiksi Neuvostoliittoa ja kommunistista Kiinaa esitetään kriittisesti tässä kirjassa, kuten myöskin USA:n Demokraattipuolueen presidentti Bill Clintonia. Eli ei tässä vain pyritä todistamaan, että länsimaat hallitsevat globaalia kapitalismia, joka riistää köyhiä ja kehittyvien maitten väestöä.    

Koska kirja on atlas, niin se on täynnä suuria karttoja, kaavioita ja tilastoja, joista voi tarkastella tekstissä esiintyvää informaatiota. Esimerkkeinä ovat kartat, jotka havainnollistavat koulutettujen naisten määrän kasvua maailmalla, globaalia asemyyntiä ja Espanjan sisällissota. Tai sitten niinkin laaja-alaista aihetta kuin Iso-Britannian ja Ranskan välistä Sykes-Picot-sopimusta, joka jakoi entisen Ottomaani-imperiumin nykyiseksi levottomaksi Lähi-Idäksi.   

Tekstit ovat aika helppolukuisia, mutta tarkkojen viitteiden puute häiritsi. Toki sivun reunassa on aina kirjallisuus, johon teksti perustuu, mutta, on aika turhauttavaa, kun ei kerrota, mitkä sivut ja kappaleet käytettiin mihinkin väitteeseen. Mutta tämä onkin populaari tietokirja, joka haluaa herättää lukijan kiinnostusta lukemaan vähän enemmän ja radikalisoimaan itsensä.     

Se olikin positiivista, että vaikka tunsin monet kirjassa esitetyt tapahtumat, niin tässä oli paljon uutta, kuten kirjaimellisesti unohdettu Kamerunin sota. Ensiksi en edes tiennyt koko valtion olemassaoloa, enkä sitä, että Ranska suoritti siellä kansanmurhan 50-luvulla.  

Samalla kun tässä korostetaan historian vähemmälle huomiolle olevia tapahtumia, niin tässä tietenkin pyritään perustelemaan vasemmistolaisuuden pääpointteja, kuten vapaan markkinatalouden epävakaus, rasismin ja fasismin pahuus sekä, miksi imperialismi on yhä olemassa ja miksi se on perseestä.     

Vaikkakin kirja kritisoi Neuvostoliittoa, niin se myöskin käsittelee sitä, miten monen länsimaan interventio Venäjän sisällissodassa edesauttoi Neuvostoliiton raaistumista ja totalitarismin kehittymistä.  

Ehkä paras tapa kuvata kirjan asennetta sosialismiin löytyy Itä-Saksaa käsittelevästä luvusta, josta löytyy aika kuvaava lause: ”kommunismi samaan aikaan viitoitti tietä kohti vaihtoehtoa ja esti sen toteutumisen.”     

Eli tätä voisi pitää jotenkuten teknisesti puolueettomana kirjana, vaikkakin se pyrkii ohjaamaan lukijan käsittämään maailman samalla tavalla kuin vasemmistolainen. Onhan ”vasemmisto” nykyään aika laaja termi, joka kattaa niin sosiaaliturvaa puolustavaa kokoomuslaista kuin pyörätelineitä ikkunoihin heittävää anarkistia.

Tekstit ovat todella helppolukuisia ja kirjasuositukset on sopeutettu suomalaisiin oloihin, joten suurin osa lähdeteoksista saa ihan suomeksi.    

Mielenkiintoisen havainto tässä kirjassa on se, että se oikeastaan kertoo kommunismin epäonnistumisesta. Ensimmäisissä sivuissa kerrotaan, miten vuonna 1917 Euroopassa puhkesi lukuisia kommunistisia kansannousuja, joista ainoastaan Venäjän onnistui.    

Kirjassa on sellainen kommunistinen alavire, jonka mukaan koko 1900-luku kertoo tavallisen kansan yrityksestä vapauttaa itsensä kapitalismin ikeestä, mutta sotilaallinen ja taloudellinen ylivoima murskasivat kaikki kansannousut. Vuosina 1917-1918 aikana olevia kansannousuja tapahtui muuallakin kuin vain Suomessa ja Venäjässä. Näitten jälkeen tapahtuivat Espanjan ja Italian kansannousut sekä lukuisat antikoloniaaliset itsenäisyystaistelut, joista monet olivat sosialistien johtamia.   

Viimeisin luku käsitteleekin, miten viimeisin suuri kansannousu olivat Iso-Britannian 80-luvulla Thatcherin hallituksen aikana tapahtuneet hiilikaivoslakot, jotka kirja esittää olevan verrattavissa keskiajan talonpoikaiskapinoihin. Ainakin väkivaltaisesti kuolleitten määrä tukee tätä näkemystä.   

Kirjassa saa sen kuvan, että mahdollisuuksien ikkuna on sulkeutunut ja viimeinen niitti oli 90-luvulla Neuvostoliiton romahtaminen ja suuret mantereitten väliset vapaakauppasopimukset. Kirjan subteksti esittää, että nyt olemme kaikki uusliberalismin vankeja. Kirjan luvut ovat toisistaan erillään, eivätkä kommentoi edellisiä, mutta mielestäni tämä on kirjan ujutettu viesti.   

Harmi, että tämä teos loppuu 2000-luvulle, koska monet ongelmat, mitä kirja esittää 1990-luvulla alkaneiksi ovat samoja, mitä äärioikeisto nyt valittaa olevan ”kulttuurimarxistien” syytä. Eli tarkoittaako se, että sekä äärivasemmisto, että äärioikeisto jakavat suunnilleen samoja globalisaatiokritiikkejä, sitä että nämä kritiikin kohteet ovat todellisia? Vai, että molemmat ovat yhtä hukassa?  ”Historia-atlas. Toisenlainen 1900-luku” ei anna lopullista vastausta tähän, mutta tarkoitus onkin herättää lukijassa ajatuksia ja kyseenalaistamaan yläasteella opetettu historia.   

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Historia, Kommunismi ja anarkismi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s