Dekkari Isiksestä!

Taavi Soininvaaran ”Haukka ja kyyhky” on vuonna 2015 kirjoitettu dekkari, jossa yritetään estää Isiksen terrori-isku Suomessa.   

Heti kättelyssä tämä kirja on vähän vanhentunut, kun Suomi on jo kärsinyt ensimmäisen Isiksen terrori-iskun.  Tietenkin todellisuuden isku ei ollut niin näyttävä tai dramaattinen kuin tässä romaanissa. Otin tämän kirjan lukulistaan juurikin pari vuotta sitten, koska kannessa oli jihadisti. En edes lukenut takakansitekstiä kunnolla, enkä mitään arvioita. Minua vain kiinnostaa kaikki ääriliikkeet ja, mikä olisikaan jännittävämpää kuin romaani jihadisteista ja vielä Suomessa?! Sainkin selville, että aika moni muu asia.

Juoni   

Romaanissa seurataan poliisia ja Isiksen terroristia, jotka sotkeutuvat globaaliin salaliittoon. Tämä salaliitto on kuin Suoraan Venäjän tai äärivasemmiston propagandasta, mikä oli aika yllättävää. Olen aina pitänyt dekkareita jotenkin oikeistolaisina kirjoina. Silti oikein kutkuttavaa! Tästä asetelmasta alkaa perinteinen juokseminen aikaa vastaan, jotta estetään terrori-isku, löydetään kadonnut perheenjäsen, selvitetään murhamysteeri ja paljastetaan suuri salaliito maailmalle!   

Ongelmia   

Tämän romaanin suurin ongelma on, että se on huono. Tämä oli sellaista kevyttä ja pinnallista dekkariviihdettä, jota inhoan. Tämän vuoksi hyvät lapset, kannattaa lukea vain niitä dekkareita, joita vuosikausienkin jälkeen ylistetään, koska muuten käteen tarttuu tällaista kuraa. Ehkä pahin virheeni olikin ottaa kirja luettavaksi vain kansikuvan perusteella, mutta nämä ovat kulttuurisesti jännittävän elämän riskejä. 

Ensiksi en tiennyt, että tämä oli ”Arto Ratamo” sarjan 12 osa. Romaani olettaa, että tiedät tarinan sankarista sen verran paljon, että hänestä ei tarvitsekaan kertoa yhtään mitään. Uudetkin hahmot ovat todella pinnallisia liikkuvia repliikkien toistajia. Tässä kirjassa ei siis ole mitään syvyyttä. Ei edes hahmotutkielman muodossa! Kirjassa vilisee hahmoja, joitten historioista ja persoonista kerrotaan pintapuolisesti, jolloin et välitä yhtään mitä heille tapahtuu. Ei se terrori-iskun uhka ole tarpeeksi, että kiristän pakarani yhteen koko romaanin ajan, vaan lukijoitten pitää myöskin välittää hahmoista!   

Pahinta on tämän kirjan uskomaton kliseisyys. Tässä on ihan tosissaan eronnut masentunut ja alkoholisoitunut poliisi! Puuttui vain, että tämä vielä asuisi rähjäisessä motellissa, jonka ikkunasta heijastuu neuonvalokyltin sinertävää hehkua poliisin kasvoihin, kun tämä esittää monologin kaupungin pimeitten kujien syntisyydestä! Suurin juonenkäännekkin oli niin naurettavan saippuaooperamaisen kliseinen, että kirjaimellisesti sanoin ääneen ”voi vittu!” Suljin kirjan hetkeksi, hengitin syvään ja totesin, että eka kerta, joku romaani on suututtanut enemmän kuin natsin manifesti.   

Yhteenveto   

Taavi Soininvaaran ”Haukka ja kyyhky” on huono dekkari, joka on aivan liian pitkä, että voisin antaa anteeksi sen kliseisyyden. Jos tämä olisi sadan tai kahdensadan sivuinen dekkari, voisin vielä sanoa, että olipa hurja meno ja todella hyvää vessalukemista, mutta tässä on melkein 400 sivua! Ei tällaista tiiliskiveä edes ajankuluksi voi lukea. Ainoa syy, miksi en jättänyt kesken tätä kirjaa, on se, että jätän liikaa romaaneja kesken. Tällä menolla kohta minulla ei ole mitään kirjoitettavaa blogilleni. Kuten eräs viisas sanoi ”Ideoitten markkinoissa huomio on valuuttaa”. Tämän vuoksi pakotin itseni lukemaan koko teoksen läpi, jotta tästä blogista ei tulisi vain natsikirjojen arviointikeskus.   

Onneksi tämäkin romaani on jo ehtinyt painua unholaan, koska yritin löytää sen kirjakaupasta näyttääkseen sen kaverille, eikä sitä löytynyt! 10 vuoden päästä tästäkin arvioista tulee eksoottinen muisto siitä, että joskus tällaista kuraakin on tuotettu!