Totuus shariasta!

Sadakat Kadrin ”Maanpäällinen taivas. Tutkimusmatka sharia-laista, muinaisesta Arabiasta moderniin muslimimaailmaan.” (oma suomennos) on vuonna 2012 julkaistu populaari tietokirja sharia-laista, sen teologiasta ja historiasta.

10

Kun otin tämän kirjan lukulistalle, pelkäsin sen olevan todella tylsää akateemista lainopillista tai teologista analyysia. Onneksi ei ole, vaan tämä on oikein viihdyttävää ja mukavaa luettavaa. En osannut ennustaa, että kuvailisin sharia-laista kertovaa kirjaa ”mukavaksi” mutta maailma onkin sairas paikka.

Mikä on sharia-laki?

Monet länsimaissa luulevat, että sharia-laki on Koraanissa tai, että se on yksi lakikirja, joka koostuu pelkästään raajojen hakkaamissäännöistä ja naisten sortamisohjeistuksista. Moni vaikuttaa kuvittelevan, että imaami vaan ottaa käteen jonkun kirjasen ja etsii luettelosta, millä kuritetaan avionrikkoja. Vaihtoehtoina ovat a) kivitys b) ruoskinta. Kumpikin näkemys on väärässä, mutta ei se estä ihmisiä olemasta aivan varmoja, että sharia-laki on pahin asia ikinä. Erityisesti talibanit ja ISIS ovat tehneet tämän lakijärjestelmän ikävän kuuluisaksi.

Kirjailijan mukaan sharia-laki on yleisnimitys Jumalan inspiroimille laille, jotka perustuvat profeetta Muhammadin elämän teoista ja sanoista vedetyistä tulkinnoista. Näitä lakeja ei ole kuin muutama Koraanissa. Suurin osa sharia-laista onkin koottu kirjoihin (hadith) tarinoitten ja niitten tulkintojen muodossa. Sharia ei voikaan rinnastaa Suomen rikoslakiin.

Kadri kirjoitti, että näitä kirjoja on monta ja niitten tulkintatapoja on kymmeniä. Puhumme laajasta lakikokonaisuudesta, joka koskettaa melkein jokaista elämänaluetta. Vain pieni osa shariasta edes käsittelee rikostuomioita ja häviävän pieni mainitsee raajojen irti hakkaamista. Asiaa pahentaa vielä se, että suurin osa haditheista kirjoitettiin 200 vuotta profeetta Muhammadin kuoleman jälkeen. Tämä pitkä aikaväli on mahdollistanut väärennöksiä ja koulukuntien välisiä kiistoja yksittäisistä kokoelmista. Puhumme todella suuresta sotkusta, jota harva tavallinen muslimi viittii edes vaivata mielensä.

Kirjailijan mukaan muslimeille sharia-laki tarkoittaa vain Jumalan lakia, joten tietenkin kaikki muslimit kannattavat sitä, koska sharia lakiin kuuluvat hautausmenot, rukoilu- ja paastoamissäännöt. Mutta siihen suurin osa tavallisten muslimien ymmärrys sharia-laista yleensä rajoittuu. Sharia-laki ei ollut profeetta Muhammadin laatimaa, vaan vasta hänen kuoleman jälkeen ne kirjoitettiin, valikoitiin ja editoitiin. Sharia-lakia voisikin verrata katolisen kirkon sääntöihin, joita on myöskin tuhansia, eikä Jeesuksella ollut mitään asiaa niitten laatimisessa.

Rakenne

Kirjan rakenne on kirjailijan oman henkilökohtaisen tutkimusmatkan kuvaileminen ja erilaisten teologisten ja historiallisten faktojen pohdiskelu ja analyysi. Tässä on sekoitettuna erilaisten islamilaisten koulukuntien uskonnoppineitten vastauksia erinäisiin kysymyksiin, historiallisten hahmojen tekojen kuvailua, teologian selostusta ja ajankohtaisten tapahtumien analyysia. Kadri kirjoittaa todella sujuvasti, joten kirjan paksuudesta huolimatta lukeminen oli todella helppoa. Tässä oppi paljon Lähi-Idän historiasta, kulttuurista ja politiikasta sharia-lain ohella. Otsikosta huolimatta tämä ei ole vain lakeihin keskittyvä kirja, vaan laaja kokonaisuus.

Historia

Kirjailijan mukaan ennen sharia-lain kokoamista suurin osa laista olivat paikallisten yhteisöjen tai kukistetun persialaisen imperiumin lakeja. Maallisiin lakeihin oli sekoitettuna muslimiyhteisön omia tapoja, joita oli jäänyt profeetalta. Kun islamilainen imperiumi laajentui kauas Arabian niemimaalta, eri kansojen tavat alkoivat häiritä muslimivalloittajia. Samalla mitä kauemmaksi muslimit menivät alkumaastaan, sitä erilaisemmiksi näitten lait alkoivat muuttua. Islamilainen kalifaatti tarvitsi yhtenäistää lainsäädäntöä, jotta uskonto ei hajoaisi lukuisiin haaroihin ja aiheuttaisi itse imperiumin hajoamisen. Jälkiviisaasti voimme todeta homman menneen plörinäksi.

Kirjassa huomaa, että kalifaatin historia on samaa sekoilua kuin keskiaikaisten eurooppalaisten kuningaskuntien selkäänpuukotuksien, juonittelujen ja sotien historiaa. Sharia-laki laadittiin puhtaasti poliittisista syistä, suunnilleen samalla perverssillä politikoinnilla kuin Nikean kokouksessa Raamattu.

Kirjailijan mukaan yksi asia sharia-lain laatijat tiesivät, mutta nykyiset fundamentalistit ovat unohtaneet: laki laadittiin paikallisiin oloihin ja tiettyä aikakautta varten. Vain tietyt lait laadittiin ikuisiksi, eikä niitäkään aina otettu tosissaan seuraavan hallitsijan toimesta. Sharia-laki on niin laaja, että siitä jokainen muslimihallitsija sai poimittua, mitä ikinä huvitti sillä hetkellä, eikä kukaan voinut kyseenalaistaa. Tämä sharia-lain luova tulkinta mahdollistikin Kadrin mukaan islamin kulta-ajan, joka oli vähiten uskovaista aikaa. Islamin kulta-aikana tiede ja filosofia edistyivät huimasti, samaan aikaan kun Euroopassa elettiin avoviemäreissä ja Suomessa pelättiin jokikeijuja. Kirjailijan mukaan ennen sitäkin oli muslimihallitsijoita, jotka vähät piittasivat alkoholikiellosta, naisten huiveista ja sun muusta purismista. Esimerkiksi 700-luvulla kalifaatissa homous ja jopa ristiin pukeutuminen olivat sallittuja.

Kadri selittää, että kaikki muuttui, kun 1200-luvulla mongolit tuhosivat kalifaatin. Monet luulevat, että ennen tapahtuneet ristiretket olivat tragedia muslimeille. Oikeastaan ristiretket olivat vain pieni rajakahakka muslimien perspektiivistä, verrattuna mongolien valloitukseen. Mongolit tuhosivat niin totaalisesti islamilaisen imperiumin, että se ei koskaan toipunut kunnolla. Esimerkiksi myöhemmin ottomaanit ottivat vallan Lähi-Idästä, mutta eivät hekään onnistuneet palauttamaan kalifaattia samaan loistoon.

Kirjailijan mukaan mongolivalloitus oli niin järkyttävä tapahtuma muslimeille, että jotkut alkoivat ajamaan paluuta ”esi-isien” aikaan. Islamilainen fundamentalismi alkoi kehittyä tuohon aikaan ja se synnytti kokonaan uusia tulkintaoja sharia-laista. Kadri kirjoitti, että viimeisin uudistus olikin 1800-luvulla salafistien toimesta, jotka ovat kaikista tiukempia islamilaisia fundamentalisteja, joita nykyään on. Onkin huvittavaa, kun törmää ihmisiin, jotka vaativat islamia uudistumaan, kun kaikki islamilaiset fundamentalistit ovat historiallisesti olleet ne uudistajat.

Islamilaista folkloristiikkaa

Sitä en tiennyt, että sharia-lain laatiminen kesti niin kauan, koska alun perin muslimit vastustivat profeetta Muhammadin sanomisien kirjoittamista.  Muslimit uskoivat, kuten muinaiset suomalaiset, että suullinen perimätieto oli arvokkaampaa kuin kirjoitettu. Kirjailijan mukaan muslimit uskoivat, että profeetan elämän ja pyhien lakien ääneen kertominen oli tehokkaampi tapa siirtää pyhää informaatiota jälkipolville kuin kirjoitettu teksti. Tämän tabun takia lakikirjojen kokoaminen kesti satoja vuosia.

Kuten Lönnrot aikanaan, monet uskonoppineet lähtivät matkustamaan pitkin kalifaattia kooten ihmisten suullista perinnettä profeetasta. Monet olivat fantastisia kertomuksia Muhammadin ihmeteoista ja muita paikallisia legendoja. Perimätiedon seassa oli arkisempia kertomuksia siitä, miten profeetta oli joskus noussut kamelin selkään tai mitä kättä hän käytti juomiseen. Kardin mukaan tämä tarkoittaa, että islamilainen laki oli ajassa muuttuva, niin suullisen perimän kuin lakikirjojen aikakaudessa. Jopa silloin, kun määriteltiin, että lakeja ei voinut enää tulkita (Ijtihad), lakeja uudelleentulkittiin tai osia jätettiin huomiota. Vasta hiljattain islamilainen fundamentalismi on saanut yliotteen tietyistä islamilaisissa koulukunnissa, kuten deobandeista.

Kritiikkiä

Kirjailija ei kuitenkaan vain esitä, miten ihanaa sharia-laki on, vaan tässä kerrotaan varkaitten käsien hakkaamisesta ja avioliitossa pettäneitten kivittämisestä. Kadrin analysoi hyvin syvällisesti islamin rikoslakia kaunistelematta. Esimerkiksi vaikka hudud tuomioitten täyttöön pano on teoreettisesti hyvin vaikeaa, korkean todistustaakan takia, Kadri ilmaisee selkeästi, miten sairasta on kivittää tai ruoskia ihminen. Kirjassa analysoidaan myöskin Saudi-Arabian, Iranin ja erilaisten jihadistien valtaamien alueitten sharia-lain täyttöön panoa. Tämä ei siis ole niitä anteeksipyyteleviä kirjoja, jotka pyrkivät valkopesemään sharia-lakia. Vaan tämä on hyvin puolueeton kirja, joka heittää faktat tiskiin. Kirjassa saa mielikuvan, että mitään todellista pyhyyttä shariassa ei ole, mutta kirjailija myöskin kritisoi ankarasti vastajihadisteja, jotka kampanjoivat kuvitteellisia sharia-lain implementointiyrityksiä vastaan. Naurettavin tapaus kirjassa oli Oklahoman osavaltiossa (USA), missä kiellettiin sharia-laki, vaikka kukaan ei ollut sitä edes vaatinut. Lopulta shariaa kieltävä laki piti perua, kun saatiin selville, että sharia-lain kielto tarkoitti, että muslimit eivät voineet haudata omaisiaan islamilaisin menoin.

Yhteenveto

Sadakat Kadrin ”Maanpäällinen taivas. Tutkimusmatka sharia-laista.” on paras populaari tietokirja aiheesta, mitä löytyy. Harmi, että kirjaa ei ole suomennettu, koska tämä on hyvin monipuolinen paketti, jota kaikkien islamista kiinnostuneitten olisi luettava, sen sijaan että perustaa näkemyksensä somessa kiertäviin kuvamakroihin.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Historia, Islam, jihad ja maahanmuutto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s