Pervon velhosalapoliisin seikkailut

Jim Butcherin ”Myrskyrintama” (oma suomennos) on vuonna 2000 julkaistu fantasiaromaani salapoliisivelhosta.    

Tämä on juuri niitä kirjoja, joita en ikimaailmassa koskisi, jos näkisin kirjakaupan hyllyssä. Kansitaide ja genre ovat mielestäni kökköä. Kuitenkin tämä oli ”hyvien” fantasia- ja scifi-kirjojen listalla. Koska pidän kulttuurisesti radikaalista elämäntavasta, otin tämän kirjan lukulistalle!   

Asetelma   

Seuraamme palkkiovelho Harry Dresdenin seikkailua modernissa kaupungissa, joka on täynnä piilossa olevia fantasiaolentoja, kuten keijukaisia, vampyyreita ja peikkoja. Tämä on tyypillinen tarina kahdesta rinnakkaisesta maailmasta, jotka välillä ovat päällekkäin. Genre on minusta tavattoman tyhmä ja tylsä, eivätkä elokuvaversiot ole tunnettu taiteellisista saavutuksistaan. Kirjan juonessa tavalliset ihmiset eivät tiedä, että hirviöitä on oikeasti olemassa, mutta he, jotka uskovat, voivat löytää puhelinluettelosta Dredesin yliluonnollisia palveluita.  Mutta koska tämä on kirja, eikä Hollywoodin teineille suunnattua tusinatuotantoa, jatkoin lukemista.  

Sankari   

Dresden on tyypillinen yksinäinen, masentunut ja kova salapoliisityyppinen hahmo. Dekkarin kirotun kaavan mukaan Dresden murehtii elämän merkityksettömyydestä pimeässä huoneessa, jossa ainoa valo on naapuruston motellin mainostaulun kylmät punaiset ja siniset hehkut. Jos tämä ei olisi fantasiaromaani, olisin varmaan sulkenut koko kirjan, koska en kaipaa mitään kuluneita kliseitä tarinoistani.  

Juoni   

Mutta koska tämä on fantasiaromaani, tavallinen poliisi kutsuu Dresdenin selvittämään epätavallista murhaa, jonka todennäköisesti velho on suorittanut. Kuitenkin koska velhokoodiston mukaan velhon on kielletty tappamasta ketään, murha alkaa kiinnostaa myöskin velhoneuvostoa. Dresdenin hämärän menneisyyden takia, häntä syytetään murhasta. Dresdenin on nyt selvitettävä, kuka on murhaaja ennen kuin velhoneuvosto päättää tuomita hänet kuolemaan. Asiaa pahentaa se, että velhoneuvoston palveluksessa on maaginen pyöveli, joka voi ilmestyä milloin ja missä tahansa ja heiluttaa miekkaansa sankarin päälle.  

Tästä epätoivoisesta asetelmasta alkaa sitten yliluonnollisen murhamysteerin selvittäminen ja juokseminen aikaa vastaan. Jos olisin lukenut tämän kirjan takakannen kirjakaupassa, olisin jättänyt hyllyyn, koska kuvaus kuulostaa auttamatta aika kliseiseltä. Pahempaa onkin, että koko juonen rakenne on kuin revitty jostain 90-luvun salapoliisi-TV-sarjasta. Jos haluaa jotain vastaavaa, niin David Hasselhoffin unohdettu 90-luvun TV-sarja ”Baywatch Nights”  on hyvä tapaus. Tämä Hasselhoffin tähdittämä halpa TV-sarja sijoittuu samaan universumiin kuin kuuluisa hengenpelastajien TV-sarja ”Baywatch.” Mutta tässä ”uudessa” sarjassa Hasselhoff on yliluonnollisia murhia selvittävä salapoliisi! Nyt kun olen kironnut teidätkin tällä tiedolla, voin elää rauhassa.    

 Viihdyttävä    

Kliseistä huolimatta tämä oli aika viihdyttävä romaani. Dresden hahmona on karismaattinen ja tarpeeksi renttumainen, että jaksoi lukea. Muuten tarina oli ennalta-arvattavaa dekkarihuttua, jonka ainoa erikoisuus on, että siinä esiintyy demoneja, jättiläis-skorpioneja ja vampyyreja.  Kirjassa kuvaillaankin aika yksityiskohtaisesti eri satuolentojen kyynisen urbaania elämäntapaa. Esimerkiksi keijukaiset ovat rottien tai kyyhkysten kaltaisia haaskaeläimiä, jotka varastelevat pizzoja ja puhuvat rumasti.  

Sovinistinen?    

Häiritsevin juttu tässä kirjassa ei ollut ennalta-arvattava juoni, vaan enemmänkin hahmon sovinismi. Kirja on kirjoitettu ensimmäisellä persoonalla, joten kertojana on Dresden itse. Hahmo tekee jatkuvasti sovinistisia huomioita, joita hän itsekin myöntää olevansa sovinistisia. Huomioihin kuuluu naisten ulkonäön arvioinnin ylikorostaminen ja tietynlainen pervous ajatuksissa. Itse seksuaalisissa mietinnöissä ei ole vikaa, mutta oli hieman vaikea lukea ne, koska jäi epäselväksi ovatko nämä kirjailijan omia vai hahmon mielipiteitä? Asiaa hämärtää juuri ensimmäinen persoona, koska kaikkia naisia kuvataan seksuaalisina olentoina, joita hahmo himoitsee jatkuvasti. Joko kirjailija ei osaa kuvata naisia muuten kuin tissien ja perseitten kautta tai sitten Dreden ei muuta ajatellekaan. Suurimmalle osalle lukijoille pervo poliisivelho ei häiritse, vaan antaa syvyyttä hahmolle, joka on vain epätäydellinen persoona, kuten me kaikki. Tuntui kuin tämä kirja olisi kirjoitettukin pääosin teinipojille, tietynlaisen miehen näkökulmasta ja se voi vieraannuttaa naislukijoita.   

Yhteenveto    

Koska juoni oli viihdyttävä ja hahmo mielenkiintoinen, tämä ei ole niin huono kirja. Kai tätä voisi laskea kesäkirjaksi, jolla on oma paikkansa tässä maailmassa. Jos siis kaipaa jotain repäisevää viihdettä pervosta velhosalapoliisista, joka räjäyttää demoneita kappaleiksi taikavoimilla, tässä on kirja!