Pikkujoulut äärivasemmiston kanssa

Roderick Thorpin ”Vain kuolleen ruumiini yli” on vuonna 1979 julkaistu romaani eläköityvästä poliisista, joka joutuu keskeyttämään tyttärensä pilvenpiirtäjässä pidettävät pikkujoulut, koska kommunistiterroristit ovat vallanneet rakennuksen.    

20

Ei ehkä se eka jouluromaani, joka tulee mieleen, mutta otin tämän lukulistalle, kun pidän niin paljon John McTiernan ohjaamasta elokuvaversiosta ”Die Hard”. Olin nähnyt YouTube videon, jossa verrattiin elokuvaversiota kirjaan. Analyysissa paljastui kirjan olevan paljon rankempi kuin elokuva. Kirjallisuuden ystävänä, otin sitten tämän teoksen luettavaksi.   

Juoni   

Juoni on tismalleen sama kuin elokuvassa. Vain jostain syystä päähenkilön nimi on muuttunut elokuvaversiosta ja hänen taustojaan avataan enemmän. Romaanin päähenkilö ei ole vain tavallinen poliisi, vaan Vietnamin sodan veteraani. Tällä perustellaan, miten yksi jätkä voi lahdata niin perusteellisesti kaikki rakennusta hallitsevat terroristit.   

Romaanin päähenkilö on dekkarin sääntöjen mukaan eronnut ja alkoholisoitunut poliisi, joka piipahtaa tyttärensä firman pikkujouluissa. Valitettavasti bileet menevät pilalle, kun joukko Baader-Meinhof-ryhmään kuuluvia terroristeja valtaa rakennuksen ja ottavat kaikki panttivangeiksi. Sattuneista syistä, päähenkilö onnistui piiloutumaan ja yksin hän listii joka ikisen terroristeista pelastaakseen tyttärensä.   

Poliittinen   

Ehkä mielenkiintoisin juttu tässä romaanissa on sen poliittisuus verrattuna elokuvaan. Tässä kirjassa terroristit kuuluvat todelliseen olemassa olevaan ja tuohon aikaan riehuvaan saksalaiseen äärivasemmistolaiseen terroristiryhmään Baader-Meinhof tai RAF (Rote Armee Fraktion.)   

Syy, miksi terroristit valtasivat pilvenpiirtäjän, on se, että se on kuvitteellisen amerikkalaisen öljyjätin päämaja. Tämä öljy-yhtiö on rakentamassa siltaa Chilen oikeistodiktatuurille ja samalla kuljettamassa CIA:n puolesta aseita hirmuhallinnolle. Terroristit haluavat panttivangeilla estää tämän projektin, jotta chileläisten talonpoikien väkivaltainen alistaminen lopetettaisiin. Riippuen lukijan omista poliittista mielipiteistä, terroristien motiivit tuntuvat sympaattisemmilta. Asia pahentaa se, että tässä kirjassa terroristit ovat 20-kymppisiä yliopisto-opiskelijoita, eikä karaistuneita sotureita. Kirjan hahmokin pohtii, miksi 70-luvullan niin moni nuori radikalisoitui terrorismiin? Tietenkin kirjailija kehystää nämä nuoret psykopaateiksi, jotka eivät todellisuudessa välitä kapitalismista tai chileläisistä talonpojista, vaan he ovat narsistisia sekopäitä, jotka löysivät aatteen, jonka nimiin tappaa ja kuolla.    

Mutta huikein asia tässä kirjassa onkin se, että vaikka se alkaa perinteiseen oikeistolaiseen kostofantasian tavoin, se päättyykin päinvastaiseen poliittiseen spektriin. Romaanin aikana päähenkilö ehtii tappaessa yksitellen terroristit, kuulla enemmän heidän projektistaan. Lopulta romaanin sankarikin radikalisoituu, mikä oli aika yllättävä juonekkäänne.

Ongelmia   

Suurin ongelma on romaanin kerronnan tavanomaisuus. Ottaen pois sen poliittiset pohdinnat ja Kylmän sodan aikalaiskuvaus, tässä ei ole mitään erikoista. Tarina itsesään on aika tylsä ja piti oikein pakottaa itseni lukemaan sen läpi, koska hahmot olivat hyvin ohuita. Loppuosan huikea mullistus ja traaginen loppu olivat romaani huippukohtia, mutta päästääkseen siihen piti lukea aika kliseisiä toimintakohtauksia.    

Yhteenveto   

Roderick Thorpin ”Vain kuolleen ruumiini yli” on nykyään vain eksoottinen kuvitelma aikakaudesta, kun uuskommunistiset terroristiryhmät riehuivat maailmalla. Aikaa ennen kuin terrorismi muuttui arabimiehen synonyymiksi. Aikana, jolloin valkoinen amerikkalainen pystyi kirjoittamaan romaanin, jossa tarinan sankari suhtautuu myötätunnolla lukuisiin valkoisiin keskiluokkaisiin opiskelijoihin, jotka radikalisoituivat epäoikeudenmukaisen maailman takia. Taiteellisesti tämä romaani on aika tynkä teos. Elokuvaversio ei ole yhtä purevan poliittinen ja kantaaottava, mutta se on viihdyttävämpi ja taiteellisesti kunnianhimoisempi.    

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s