Jean-Paul Sartren ”Muuri” on vuonna 1939 julkaistu psykoanalyyttinen novellikokoelma kuolemasta ja seksuaalisesta frustraatiosta. Eli kevyttä viihdelukemista.
Idea
En muista enää, miksi tämä romaani oli lukulistassa, enkä heti tajunnut sen olevan edes Sartren, mutta olen onnellinen, että laiton tämän lukulistaan. Tässä romaanissa on huikeita psykologisia kertomuksia, jotka käsittelevät ihmismielen äärirajoja. Ensimmäinen kertomus on kirja otsikossa mainittu ”Muuri” joka käsittelee kolmen vangitun espanjalaisen anarkistin odotusta tulla teloitetuksi fasistien toimesta. Ehkä tämän anarkismi- ja fasismiaspektin takia laiton lukulistalle, mutta tässä on paljon muuta. Sartre kuvaa täydellisesti, ihon alle menevällä tarkkuudella, mitä ihminen ajattelee ja tuntee, kun hän odottaa varmaa kuolemaa. Tarina on lyhyt, mutta sen juonenkäänne on huikea. Menin kanalihalle ja melkein huusin järkytyksestä. Tämä sama trendi jatkuu muissakin tarinoissa, jotka käsittelevät impotenssia, outoja seksuaalisia perversioita ja psykopatiaa.
Ehkä kuuluisin kertomus tässä kirjassa, on ”Johtajan lapsuus” josta vuonna 2015 tehtiin Brady Corbetin ohjaama samanniminen elokuvaversio. ”Johtajan lapsuus” on hahmotutkielma lapsesta, joka kokee, että hän ei ole oikeasti olemassa tai, että häntä ympäröivä maailma ei ole todellinen. Näitten ja erilaisten muitten psykologisten oikkujen kautta, pojasta muodostuu tuleva diktaattori. Erityisen profetialliseksi tämä kertomus menee, kun huomaa, että kirja kirjoitettiin ennen kuin edes tiedettiin se pahuuden laajuus, johon Hitler ryhtyisi Toisessa maailmansodassa.
Yhteenveto
Jean-Paul Sartren ”Muuri” on sen vanhentuneista psykologisista teorioista huolimatta yhä koskettava ja kauhistuttava novellikokoelma, jossa käsitellään ihmisen pimeimpiä tunteita ja ajatuksia.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 