Onnettomuudesta radikalisoituneet

En pidä kovin paljon kauhusta tai bestseller kirjallisuudesta ja tämä Sarah Lotsin vuonna 2014 julkaistu ”Kolme” vaikutti juuri siltä. Erityisesti kansitaide oli kuin jostain Hollywoodin tusinakauhuelokuvasta. Mutta joku suositteli tätä kirjaa ja laiton sen lukulistaan.    

Idea    

”Kolme” kertoo vuonna 2012 tapahtuneista samanaikaisista lento-onnettomuuksista, joissa selviää yhteensä vain 3 lasta. Koska lento-onnettomuudet tapahtuivat samaan aikaan ja niin merkillisellä tavalla, monet alkavat spekuloida, että kenties ne ovat enteitä jostain suuresta. Välittömästi kaksi ryhmittymää alkavat tulkita tämän suuronnettomuuden merkiksi, että kristillinen maailmanloppu tai avaruusoliot ovat tulossa.     

Amerikkalaiset fundamentalistikristityt uskovat, että lapsia on oikeasti 4, koska Raamatun maailmanlopun ennustuksessa pitäisi olla 4 vitsauksia tuovaa ratsastajaa. ”Pamelisteiksi” kutsutut äärikristityt yrittävät etsiä käsiinsä nämä lapset, kun taas UFO-ryhmittymä yrittää samaa, mutta todistaakseen, että lapsiin on asennettu avaruusolioitten toimesta jokin mystinen mikrosiru tai, että lapset ovat oikeasti naamioituneita avaruusolentoja. Ainakin tiedän, miksi laitoin kirjan lukulistaan, koska se kertoo kuvitteellisista ääriliikkeistä, jotka menevät aivan liian pitkälle sekoilullaan.    

Jännittävä    

Parasta tässä on, että tämä ei ole tyypillinen kauhuromaani, jossa on verta ja hirviöitä, vaan enemmänkin jännitystrilleri, jossa kauhu tulee siitä mysteeristä, onko lapsissa jotain oikeasti ”vialla”, vai onko kaikki internetin pimeimpien nurkkien sekopäistä vainoharhaisuutta. Kirjan sirpaleinen rakenne antaa klaustrofobisen tunnelman lukijalle, ikään kuin olisimme itsekin tutkimassa jotain kauhistuttavaa tapahtumaa, jonka totuuden pystymme vain poimimaan pienistä ja rajatuista ikkunoista. Eli se pieni ristiriitaisten informaatioitten tihku, joka välittyy kerronnasta, herättää tietämyksen nälkää. Pystymme aistimaan tekstissä, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan, mutta emme tarkkaan tiedä mitä, mutta vihjeitä ripotellaan pitkin poikin eri hahmojen perspektiivikuvauksissa. Minusta tämä oli todella ahdistava ja jännittävä romaani, erityisesti siinä, miten nopeasti, jotkut hahmot radikalisoivat fanaatikoiksi. Samalla kun toiset taas yrittävät pitää päänsä kylmänä outojen tapahtumien edessä.

Rakenne    

Kirja on koottu kuin se olisi romaanissa esiintyvän toimittajan kirjoittama tietokirja ”Mustaksi torstaiksi” ristityn lento-onnettomuussarjan jälkimainingeista. Kirja rakentuu lukuisista haastatteluista, Skype- ja sähköpostiviesteistä, lehtiartikkeleista ja viranomaisraporteista. Jokainen kappale on yhden henkilön perspektiivi tapahtumiin, joten kerronta on hyvin pirstaleinen ja välillä viitataan tuleviin tapahtumiin menneessä aikamuodossa. Tämä voi olla joillekin vaikeaa seurata, mutta pidin tästä otteesta. Luen sen verran paljon tietokirjoja, että pidin ”Kolme” monipuolisesta kerrontatyylistä.    

Ongelmia    

Suurin ongelma on romaanin lopussa. En sitten tiedä onko oma keskittymiskykyni heikkous, vai romaanin monimutkainen rakenne, mutta yhtäkkiä tapahtumat eskaloituvat aivan liian nopeasti, että pysyisin perässä. Tämä taas heikensi lopun vaikutusta, mikä oli hämmentävä kokemus. Mutta koska Stephen Kingin romaanit kärsivät tästä samasta viasta, niin annan anteeksi. Joskus on vaikeaa jatkaa koko romaanin pituuden verran samaa tunnelmallista tasoa.     

Yhteenveto    

Sarah Lotsin ”Kolme” on todella monipuolinen, ahdistava, jännittävä ja ajankohtainen romaani, joka kertoo siitä, miten suuri katastrofi voi kertaheitolla radikalisoida suuren määrän ihmisiä, muuttamaan historian kulun. Rakenne voi olla joillekin hieman vieraannuttavaa, mutta jos pääsee sen yli, tämä on todella hyvä kirja.