Ristiretki ja jihad

Olin käymässä Akateemisessa kirjakaupassa, joka on aina vaarallinen paikka viettää aikaansa, kun törmäsin tämän William R. Polkin provokatiivisesti otsikoituun kirjaan ”Ristiretki ja jihad: Tuhatvuotinen sota muslimimaailman ja globaalin pohjoisen välillä”. Tartuin kirjaan, koska otsikko vaikutti noudattavan äärioikeistolaisten eurabiafantasioita, mutta eihän Akateeminen kirjakauppa sellaista roskaa laita esiteltäväksi hyllyihinsä? Takakansiteksti paljastikin, että tämä on viime vuonna julkaistu akateeminen kirja muslimimaitten ja globaalin pohjoisen välisten konfliktien historiasta. Kirjailija pyrkii tällä teoksella pohtimaan, miksi muslimit inhoavat länsimaisia suurvaltoja ja miksi jotkut heistä ryhtyvät terrorismiin meitä vastaan? Kirja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että otin luettavaksi.

Idea

Kirja käsittelee tasapuolisesti islamilaisen ja pohjoisen maailman välisiä konflikteja profeetta Muhammadin ajoista tähän päivään saakka. Mutta, kun teos siirtyy 1500-luvulle, eurooppalainen imperialismi alkaa saada keskeisemmän osan kirjasta ja muslimit joutuvat jatkuvaan puolustus kannalle.

Kirja käsitteleekin paljolti, miten pohjoisten suurvaltojen ja Kiinan imperialismi tuhosivat kokonaisia kansoja ja kulttuureja sukupuuttoon ja nöyryytti eloonjääneet niin totaalisesti, että muslimit ovat siitä astin yrittäneet löytää arvokkuuden ja itsenäisyyden, jonka he omivat islamin kultakauden huipulla. Polk käy läpi jokaisen muslimienemmistöisen valtion ja maa-alueen historian, nostaen esiin lukuisia merkkihenkilöitä, jotka yrittivät taistella eurooppalaista imperialismia vastaan ja epäonnistuivat. Niin itsenäisyystaistelijoita, sissiliikkeitä kuin modernisoijia. Tämä kirja onkin sellainen hävinneitten historiaa, joka sekä korostaa länsimaisille tuntemattomia muslimitaustaisia vapaustaistelijoita, että myöskin niitä julmuuksia, mitä pohjoisen imperiumit kohdistivat muslimeihin.

Polk on sen verran puolueeton kirjailija, että hän käsittelee muslimikulttuureitten ongelmia, jotka johtivat siihen, että he hävisivät itsenäisyystaistelut. Monissa maissa muslimit eivät käsittäneet itseään yhtenäiseksi ryhmäksi, vaan kuten eurooppalaiset, jakautuivat lukusiin etnisiin ja uskonnollisiin haaroihin. Oikeastaan moderni nationionalismi ja sen keskusvaltaisuus olivat muslimeille vieraita käsitteitä, joille jouduttiin luomaan uusia kielellisiä konsepteja eurooppalaisen invaasion takia. Samalla moni muslimihallitsija oli korruptoitunut tai kykenemätön käsittämään eurooppalaisen imperialismin vaaroja.

Käsitellessään erilaisia itsenäisyystaisteluita, kirja osoittaa, että nykyinen ääri-islamilainen terrorismi on joillekin muslimeille viimeisin oljenkorsi, jolla yrittää häätää imperialistit heidän maistaan. Ennen kuin jihadismia ja islamismia edes muotoiltiin ideologioiksi muslimit ovat yrittäneet käyttää joko paikallista kansanomaista islamia yhdistävänä voimana tai kopioida länsimaisia ideologioita.

Imperialismin absoluuttinen pahuus

William R. Polk käsittelee jokaista pohjoisen imperialistin suorittamaa rikosta muslimeja vastaan, osoittaen, että syytä vihata länsimaita on aika monta. Esimerkiksi brittiläiset tuhosivat Egyptin ja Intian omat orastavat teollisuudet ja pakottivat nämä maat muuttumaan raaka-ainetuottajaksi. Tämä kapitalistinen kokeilu tuottikin kummassakin maassa massiiviset nälänhädät, jotka tappoivat enemmän ihmisiä kuin natsien suorittama juutalaisten kansanmurha. Belgialaiset taas murhasivat miljoonia afrikkalaisia Kongossa ja kymmeniä tuhansia muslimeja indonesiassa. Kiinalaiset imperialistit ovat tappaneet sukupuuttoon kokonaisia keskiaasialaisia kansoja, niin perusteellisesti, että heidän olemassaolostaan on jäljellä vain mainintoja kiinalaisissa asiakirjoissa. Pahin rikos kuitenkin oli Israelin perustaminen, koska sen lisäksi, että perustaessaan maan uudisasukkaat suorittivat palestiinalaisten väkivaltaisen etnisen puhdistuksen, maa on vielä tänäkin päivänä kylvämässä kauhua Lähi-Idässä.

William R. Polk harmitteleekin tässä kirjassa, että meillä länsimaisilla on varaa unohtaa omat rikokset ihmiskuntaa vastaan, mutta sen uhrit eivät ja sen takia meillä onkin terrorismia Euroopan kaduilla. Tämä kirja todistaakin pointin, jonka olen aiemmin tehnyt rasismista: Valkoinen ylivalta perustui juurikin imperialismin verisiin saavutuksiin, mutta omaksuakseen valkoisen ylivallan ideologiaksi on unohdettava nämä rikokset. Rasistit ja äärioikeistolaiset kuvittelevat, että me länsimaalaiset olemme jotain ylevän moraalin ja korkean humaanin filosofian mestareita ja globaalin etelän ruskeat massat vain raakalaismaisia barbaareja. Juuri unohtamalla meidän oma historia, äärioikeisto kykenee rekrytoimaan porukkaa uusimaan sen.

Lukiessani tätä kirjaa, tulee mieleen Noam Chomskyn provokatiivinen luonnehdinta valkoisista eurooppalaisista: “Eurooppalaiset olivat pohjimmiltaan barbaareja. Villejä, joilla oli korkea teknologia ja kehittynyt sodankäynnin taidot, mutta ei yhtä korkeaa kulttuuria. Kun he levisivät ympäri maailmaa, he levisivät kuin rutto. He tuhosivat kaiken mikä oli edessään. He olivat kuin Tšingis-kaani tai vastaava. He taistelivat eri tavalla ja paljon brutaalimmin, heillä oli parempi teknologia ja he olennaisesti pyyhkivät tieltään kaiken muun”

Äärivasemmistolainen?

Kirjailijan esittämät faktat muistuttavat Noam Chomskyn narratiivia länsimaisen kapitalistisen hegemonian absoluuttisesta pahuudesta, mutta ei niinkään hänen kerronnallista tyyliä. Tässä teoksessa ei arvuuteta tapahtumia tai käytetä emotionaalisesti ladattuja sanoja. Kirjailija ainoastaan esittää muslimien ja pohjoisen kansojen hirmuteot ja miten uhrit ne kokivat. Odotinkin, että tämä kirja olisi jokin hienostunut versio Chomskyn kirjoista ja lähdeluettelossa ilmenisi anarkistin teoksia lähteinä, mutta ei! Polk referoi akateemisia teoksia, valtavirtalehtien artikkeleita, aikalaiskuvauksia ja valtion asiakirjoja. Vasemmistolaisin teos, mitä kirjailija referoi on Frantz Fanonin ”Sorron yöstä” (1961) ja siinäkin Polk tekee selväksi, että kyseinen teos on kiistanalainen ja erittelee siitä hänen mielestään hyvät pointit.

Sattumalta Polkin kirjassa esitetty kertomus länsimaisesta imperialismista käy yhteen Chomskyn antikapitalistisen sanoman kanssa. Polk ei myöskään puhu sosialismista myönteiseen valoon, vaan on aika puolueeton taloudellisten ja poliittisten järjestelmien suhteen. Kirjailijan fokus on enemmänkin rasismissa, joka hänen mukaansa vaikuttaa siihen, että muslimeja yhä sorretaan.

Ongelmia

Suurin ongelma tässä kirjassa on sen pituus. William R. Polk näki tarpeelliseksi kirjoittaa jokaisen Lähi-Idän valtion sorron historian ja tietyn ajan kuluttua sellainen menee puuduttavaksi, kun monissa maissa sama imperialismin kaava toistuu. Sitten kirjassa esiintyy vivahteita orientalismista, Erityisesti kuvattaessa Irakin ja Iranin välistä sotaa, Polk suoraan sanoo, että sota käytiin ”epäloogisista syistä”. Mikä vähän kertoo, että vaikka kirja on antirasistinen, siinä silti esitetään muslimit välillä tunteellisina ihmisinä. Me eurooppalaiset näköjään massamurhaamme logiikan pohjalta.

Yhteenveto

William R. Polk “Crusade and Jihad: The Thousand-Year War Between the Muslim World and the Global North” on hyvä, mutta aika pitkä tietokirja syvästä juovasta, jonka me eurooppalaiset olemme luoneet meidän ja muslimeitten välille ahneutemme ja rasismin takia. Tämä on tarpeellinen kirja, jotta ymmärrämme, miksi Isiksen ja Hizbollahin kaltaisen kansainväliset terroristijärjestöt vetoavat niin paljon muslimeihin kaikkialla maailmalla. Syy ei ole se, että olemme kristitty kansa tai, koska olemme vaan niin pirun rikkaita ja demokraattisia, vaan koska olemme ryöstäneet ja raiskanneet muslimeja niin pitkään, että kaikki kärsivällisyys tasapuoliseen A-studiomaiseen rationaaliseen keskusteluun on kulutettu loppuun.