Kirjaimellista ksenofobiaa

Octavia E. Butlerin ”Aamunkoitto” on vuonna 1987 julkaistu scifi-romaani postapokalyptisestä maailmasta, jossa eloonjääneet ihmiset pakotetaan osallistumaan mystiseen kokeeseen avaruusolioitten toimesta.   

Idea  

Tarinan päähenkilö on nainen, joka herää muukalaislajin avaruusaluksessa. Hänelle ei tarkalleen kerrota, miksi hänet pakotetaan osallistumaan ihmeelliseen yhteiskuntatieteelliseen kokeeseen muitten eloonjääneitten kanssa, mutta kaikille luvataan paluu elinkelpoiselle maapallolle. Toinen vaihtoehto on elää avaruusolioitten keskellä jonkinlaisena lemmikkinä tai ikuinen uni. Suurin osa valitseekin osallistua kokeeseen, jonka tarkoitusta ja koostumista ei kerrota, eikä kaikille edes paljasteta missä he ovat tai kuka tarkalleen ohjaa koetta! Tarinaan liittyy geenikokeita, tuntemattoman aiheuttamaa kauhua, seksuaalista väkivaltaa ja pohdintoja siitä, mitä on olla ihminen, ja onko kaikki, mitä heille kerrotaan totta?  

Kauhua vai romantiikkaa?  

Sen lisäksi, että tässä romaanissa on todella omaperäinen juoni, johon liittyy kaikkea ihmeellistä edellä mainitun lisäksi, et ole täysin varma onko tämä kauhu- vai rakkausromaani? Juonessa tapahtuu psykologisesti rankkoja asioita, joita on vaikea selittää, mutta jotka ovat kamalan ahdistavia ja pelottavia. Samaan aikaan tähän on saumattomasti yhdistetty rakkaustarina, joka haastaa kaikki käsitykset niin rakkaudesta kuin kauhusta. Tunsinkin lukiessani tätä kirjaa ristiriitaisia tunteita. Paikoin liikutuin hahmojen välisistä hellyyden osoituksista, mutta ahdistuin asioille, joita he joutuivat kokemaan niin avaruusolioitten kuin ihmisten toimesta. Tässä romaanissa oletkin epävarma keneen voi oikeasti luottaa? Ovatko avaruusoliot ystäviä vai sadistisia paskiaisia?

En tiedä vaikuttiko tieto siitä, että kirjailija on afroamerikkalainen, mutta tulkitsin tämän tuntemattoman aiheuttaman kauhun ja rakkauden sekoituksen olevan allegoria rasismille, sovinismille ja homofobialle. Voi toki olla, että tämä on vain yleinen kertomus ihmisten psykologisista estoista samaistua johonkin olentoon, joka kirjaimellisesti ei ole tästä maailmasta, eikä vertauskuva meidän maailman muukalaispelosta.  

Ongelmia 

Tässä romaanissa itsesään ei ollut vikaa, mutta Kirjayhtymän suomennoksen kansikuvituksen tehnyt Heikki Kalliomaa ei selvästi lukenut tätä kirjaa, koska romaanin päähenkilö on musta! Vai olisko ollut 90-luvun suomalaisille aivan liian ahdistavaa, jos kannessa olisi ollut tumma nainen? 

Yhteenveto  

Octavia E. Butlerin ”Aamunkoitto” on yksi omaperäisimmistä scifi-romaaneista, joita olen koskaan lukenut. Olin kuullut tästä kirjasta ainoastaan sen takia, koska sen kirjoitti musta nainen (harvinaisuus genressä), mutta tarina on aidosti hyvä ja erikoinen. ”Aamunkoitto” ansaitsisikin olla klassikko puhtaasti sen taiteellisten ansioitten, eikä sen kirjailijan identiteetin takia.