Olen monesti ylistänyt netissä kopioituja lukulistoja, mutta tällä kertaa törmäsin aivan kamalaan teokseen, jonka kuitenkin luin läpi, koska sen huonous näkyi vasta satojen sivujen jälkeen, enkä viitsinyt luovuttaa. Tämä teos on Brent Weeksin vuonna 2008 julkaistu ”The Way of Shadows”, jota onneksi ei ole suomennettu.
Idea
“The Way of Shadows” kertoo katulapsesta, joka pelastaakseen itsensä ja rakkaansa, ryhtyy salamurhaajan oppipojaksi. Vaikka tämä asetelma oli minusta lapsellinen ja kliseinen, ajattelin että en saisi olla ennakkoluuloinen, joten jatkoin lukemista. Salamurhattaessa ihmisiä, kirjan antisankari huomaa, että hän ei pysty olemaan tunteeton tappaja, vaan hän sotkeutuu monimutkaiseen kansainväliseen salaliittoon, jonka pelissä on hänen rakkaansa ja koko kuningaskunnan kohtalo. Kirjan tunnelma on parasta tässä kirjassa. Keskiaikaisten katujen ahdistavuus ja lika välittyvät tässä todella hyvin, ja hahmotkin ovat todella monimutkaisia persoonia, jotka eivät ole vain pahoja tai hyviä, vaan harmaita sävyjä löytyy.
Ongelmia
Alku oli todella lupaava, kun siihen sekoittuu taikuutta, salamurhan mekaniikkaa ja sydäntä särkevää draamaa, mutta tarinan edetessä kaikki nämä elementit nousevat sellaisiin huikeisiin ja monimutkaisiin sfääreihin, että putosin täysin kärryistä. Lopussa saat sitten seurata salaliittojen ja selkäänpuukotusten seittiä, joka muistuttaa eteläamerikkalaisen saippuaoopperan juonta, mutta joka on liian typerä aikuisille ja liian väkivaltainen lapsille.
Yhteenveto
Brent Weeksin “The Way of Shadows” on kaikkia huonot elementit vakavimmasta “aikuismaisesta” fantasiakirjasta, ilma niitä hyviä. Ehkä jos olisin 15 vuotias, tämä olisi hyvä ja jännittävä.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 