Saapas, joka polkee ikuisesti ihmiskasvoja

Lois Lowryn ”Luovuttaja” (oma suomennos) on vuonna 2006 julkaistu nuorten kirja, jossa seurataan kaksitoistavuotiasta poikaa, joka oppii siirtämään mielensä ihmisten muistojen sisälle, eläen ne. 

Idea 

Kirjassa kaksitoistavuotias hahmo valitaan erikoisen kyvyn vuoksi mystisen ”vastaannottajan” oppipojaksi. Tästä alkaa ihana, kauhistuttava ja mielenkiintoinen matka, jossa lukija seuraa päähahmon hidasta radikalisoitumista vastustamaan ympäröivää yhteiskuntaa.  

Kirjan alussa lukija heti huomaa, että kirjan maailmassa on jotain pahasti vialla, mutta ei osaa ihan osoittaa mikä, koska kaikki näyttää niin täydelliseltä ja ihmiset niin onnellisilta. Koska kirja on scifiä, lukija olettaa maailman vain olevan erilainen kuin meidän, eikä siinä itsesään olevan mitään vialla. Itse kuitenkin olen sen verran paljon lukenut, että aistin, että kirjassa esitetään maailma, jossa en haluaisi elää. Lukiessani tätä romaania, pohdinkin, että luenko nyt jotain propagandaa, joka tukee tällaista maailmaa, naamioituneena viihdyttävään kertomukseen, kuten Robert A. Heinlein ” Starship Troopers” (1959), vai eteneekö tämä kirja kritisoimaan moista hallintoa? Onneksi kritisoi ja se tehtiinkin nerokkaasti.  

Kirjassa keskitytäänkin onnistuneesti romaanin päähahmojen persoonien ja maailman rakenteluun, joka saa aikaan sen, että välität hahmoista, etkä vain keskity hienon maailman yksityiskohtien tarkasteluun, vaan maailma vaikuttaa hahmoihin ja he maailmaan. Kirjan teema ei ole vain hahmon radikalisoituminen, mutta myöskin tämän kasvu lapsesta teiniksi ja puberteettiin liittyvät ongelmat. 

Otin tämän romaanin luettavaksi, ilman että tiesin siitä muuta kuin sen, että se oli nuorten kirja. Halveksin nuorten kirjoja, mutta koska tämä oli ”parhaitten kirjojen” listassa ja kansikuva ei ollut kliseistä YA-estetiikkaa, ajattelin lukea. Juuri koska en tiennyt mitään romaanista, koko kirjan paljastus tuntui mahtavalta yllätykseltä. Tämä romaani onkin paljon vakavempi, omaperäisempi ja synkempi kuin perus nuorten kirjat.  

SPOILEREITA! 

Koska tämän romaanin maailmanrakennus oli sen verran mielenkiintoinen, haluan käsitellä sitä. Mutta kuitenkin romaanin voima syntyy siitä, että lukija ei ihan tiedä, mitä helvettiä tarinan ihmisiä oikein vaivaa? Joten jos haluaa ylläpitää yllätyselementtiä, siirry suoraan yhteenvetoon. 

Kirjan maailma sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa fasismi on lopullisesti voittanut. Kaikki etniset vähemmistöt on tuhottu tai karkotettu ja maat ovat hajoneet eristäytyneisiin fasistisiin ”yhteisöihin”. Joku voi toki estittää vastalauseen siitä, onko eristäytyneitten kaupunkien maailma ihan “fasistinen”, mutta esimerkiksi kansallissosialismia kannattan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen teoreetikko Povl H. Riis-Knudsenin kirjoittama manifesti ”Kansallissosialismi – biologinen maailmankatsomus & Kansallissosialismi – vasemmistolainen liike.” esittää juuri tällaista visiota uudesta natsiyhteiskunnasta.  

Kirjassa seurataan päähahmon ”yhteisöä”, jossa kaikki elämänalueet ovat tiukasti ”vanhempien neuvoston” hallinnassa. Mitään ei tehdä, ajatella tai sanota, ilman että yhteisön keskushallinto on sen ennalta käsikirjoittanut. Kaikkien ihmisten elämää valvotaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Valvontakameroita on kaikkialla ja ihmisten on pakko joka päivä kertoa toisilleen ruokailessa, mitä uneksivat ja mikä oli päivän voimakkain tunne. Näin taloissa upotetut valtontakamertat ja mikit voivat tarkkailla yksityisetkin ajatukset. Ihmiset elävät koko elämänsä tämän hallinnon määräämillä vaiheilla, eikä yksilöllisyyttä ole olemassa muuten kuin siinä, mitkä omat henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät yksilön tiettyihin töihin.  

Koko fasistinen hallinnon valta perustuu tiukan kontrollin lisäksi muistojen hallintaan. Sen sijaan, että sanomalehtiä senssuroidaan, kuten Orwellin ”1984” klassikossa, Lowryn romaanin hallinnolla on erikoisilla psyykkisillä kyvillä varustettu ”Vastaannottaja”, joka jollain tavalla kykenee imemään ihmisten muistoista epätoivottuja asioita, luoden historiattoman kansan. Ihmiset elävätkin koko elämänsä luullen, että heidän oma elämänsä on ainoa todellisuus, eikä menneisyyttä tai tulevaisuutta ole olemassa. On vain jatkuva sukupolvien sykli, joka alkaa aina uudestaan, ilman mitään muuta jatkumoa kuin keskushallinnon olemassaolo ja valta.  

Koska romaani sijoittuu maailmaan, jossa fasismia on harjoitettu oletettavasti pitkään, ihmiset eivät tunne, että heitä sorretaan, vaan he pitävät luonnollisena supistettua kieltä, jota he käyttävät ja sitä, ettei perheitä ole olemassa, ainoastaan ”perheyksikköjä” jotka muodostuvat väliaikaisesti, kun valtio valitsee ihmisille avioparin ja lapsen. Lapset eivät synnykkään perheessä, vaan jossain muualla ja heidät lähetetään perheelle kasvatettavaksi. Maksimissaan perhe voi kasvattaa kolme lasta ja avioliitto on kestettävä vain tietty aika, jonka jälkeen aviopari erotetaan ja lähetetään ”sinkkujen sektoriin”. Vanhetessa ihmiset lähetetään vanhainkotiin tietyksi ajaksi, jonka jälkeen heidät tapetaan. Tällä yksilöitten elämänkaaren tiukalla kontrollilla, estetään yli sukupolvisia kokemuksia ja viisauksien siirtymistä isovanhemmilta lapsenlapsille. Ainoastaan se, mitä hallitus sanoo, on se, mitä ihmiset oppivat. Itsenäistä ajattelua ei olekkaan, eivätkä ihmiset edes tajua sitä.  

Sinänsä ihmettelen, miksen ole koskaan kuullutkaan tästä romaanista ennen, enkä miksi tätä ei ole suomennettu? Lowry onnistuu loistavasti esittämään nuorille totalitarismin kauhut, ilman mitään väkivaltamässäilyä. Hitaasti lukija tajuaa hahmon kanssa, että tämä ihmisten tiukka kontrolli ei ole kivaa ja se perustuu keskushallinnon luomaan valheeseen. Monet ihmiset luulevat, että kun fasismi iskee, se iskee heti ja brutaalin väkivaltaisesti. Todellisuusessa fasismi etenee hitaasti, laki lailta, kunnes huomaatkin, ettei sinula ole enää vapauksia. Natsi-Saksan kauhut kokenut Pastori Martin Niemöller esitti tämän parhaiten sanottuaan: ”Ensin he tulivat hakemaan sosialisteja, enkä ottanut kantaa –koska en ollut sosialisti. Sitten he tulivat hakemaan ammattiyhdistyksen väkeä, enkä ottanut kantaa –koska en kuulunut ammattiyhdistykseen. Sitten he tulivat hakemaan juutalaisia, enkä ottanut kantaa –koska en ollut juutalainen. Ja sitten he tulivat hakemaan minua –eikä jäljellä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.” 

Yhteenveto  

Lois Lowryn ”The Giver” on loistava nuorten romaani, joka sekoittaa scifiä, fantasiaa ja vahvan poliittisen sanoman fasismia vastaan, viihdyttävään kertomukseen. Sen sijaan, että romaani on saarnaava, se on tunteikas kertomus nuoren pojan kasvukertomuksesta ja radikalisoitumisesta antifasistiksi.