Käsikirja Marxin Pääomalle

David Harveyn, vuonna 2008 julkaistu “Käsikirja Marxin Pääomalle” (oma suomennos) on tietokirja otsikosta mainitusta aiheesta. 

DSC_0273

 Idea 

 David Harvey on kirjaimellinen marxilainen yliopistoprofessori, joka maantieteen ja antropologian ohella pyörittää luentokurssia Marxin kapitalismikriittisistä teorioista. Tämä Harveyn kirja sisältääkin näitten luentojen sisällön. Tarkoitus olisi lukea teos Marxin Pääoma. Osa 1 (1867) ohella, jotta voit sisäistää kunnolla, mitä kommunismin pääteoreetikko oikein tarkoitti? Marxin kirjoitukset ovat tunnetusti aika kuivakkaa ja kryptistä, joten tämä on hyödyllinen teos avaamaan niitä.  

Tässä kirjassa ei vain selitetä kädestä pitäen, mistä Karl Marxin kapitalismikritiikki koostuu? Mutta Harvey myöskin nostaa nykypäivän esimerkkejä, havainnollistaakseen, että Marx on nykyään relevantimpi kuin 1900-luvun aikana, jolloin sosialismi oli globaali voimatekijä. Kun huomaa vuoden, jossa tämä Harveyn kirja julkaistiin, tajuaa miksi.

Samalla kirjailija analysoi kriittisesti Marxia, nostaen esiin miehen ajatuksia, jotka ovat syypää Neuvostoliiton erilaisiin ongelmiin tai, miten jotkut miehen ideoista ovat nykystandardeissa todella vanhentuneita tai ristiriitaisia. Eli tämä kirja ei ole vain kommunistista propagandaa, vaan aika tasapuolinen tieteellinen analyysi länsimaisen filosofian vaikutusvaltaisimmasta ajattelijasta. 

 David Harveyn analyysi 

Harvey osoittaa tässä kirjassa, kuinka historioitsija Bettany Hughes on samaan aikaan oikeassa ja väärässä Marxista, vaikka hän ei suoraan referoi naista tässä kirjassa. Viime vuonna YLE Teemalla esitettiin Bettany Hughes dokumenttisarjaa Historia: Marx, Nietzsche ja Freud, jossa hän toteaa, että Marxin teoriat pakottivat liberaalit toteuttamaan kapitalismin reformit, jotta he pysyisivät vallassa. Tarkoittaen, että ironisesti Marxin ideat peruivat hänen ennustamansa kapitalismin tuhon, ilman että mitään kommunistista vallankumousta tarvittiin. Hughesin mukaan juuri pelko kommunismin leviämisestä maailmassa, antoi työläisille vahvan aseen saada parempia työehtoja kuin ennen. Harvey kuitenkin lisää, että 1970-luvulla kaikki sosialismin voitot alettiin uusliberalismin toimesta murentaa.

Harveyn mukaan elämmekin nykyään lähes samankaltaisessa 1800-luvun klassisen liberalismin luomassa vapaassa kapitalismissa, josta Karl Marx kirjoitti. Nostaisin esiin sen esimerkiksi, että 1800-luvulla oli jättiläismäisiä megakorporaatioita, jotka eivät vain olleet suuria ja vaikutusvaltaisia, vaan jotkut niistä kirjaimellisesti hallitsivat kokonaisia maita, kuten brittiläinen Itä-Intian komppania, belgialainen Vapaan Kongon valtio (belgialaisen kuningas Leopold II omistama valtiona toimiva yksityinen yhtiö), ja portugalilainen kaivosyhtiö Diamang, joka vielä 1970-luvulle asti hallitsi Angolaa, orjuuttaen sen kansan timanttikaivoksissa. Ainoa ero nykypäivän megakorporaatioihin, on etteivät Google, Facebook, Amazon ja monet muut suuret yhtiöt hallitse siirtomaita rautaisella kädellä, mutta he yhä käyttävät hyväkseen köyhien valtioitten puoliorjatyövoimaa. Joskus jopa tukevat alkuperäiskansojen tuhoamista kuolemanpartioilla, kuten öljy-yhtiö Chell, jotta voivat päästä käsiksi paikallisiin luonnonvaroihin, välttävät veroja ja painostavat maitten hallituksia vähentämään ympäristö- ja työoikeuslainsäädäntöä.  

Kirjassa nostetut esimerkit nykypäivän työläisten vieraantumisesta, kurjista työoloista, tavallisen kansan päätäntävallan murenemisesta, globaalin etelän hikipajoista, loputtomista sodista, ympäristötuhoista ja maailman varallisuuden keskittymisestä harvojen käsiin, vakuuttavat aika hyvin, että Marx oli oikeassa. Olemme hiljaa palaamassa siihen maailmaan, mistä hän kirjoitti, jos ei pahempaan, kuten Bastian Obermayerin ja Frederik Obermaierin kirjassa ”Panamaan paperit. Miten rikkaiden veronkierto paljastui” (2016), jossa todetaan varallisuuden keskittymisen harvojen käsiin aiheuttavan lopulta paluun feodalismiin. Kuten Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoi Helsingin sanomien haastattelussa (26.11.2018) ”Monopoli on aina pahasta, mutta yksityinen monopoli on vielä haitallisempi kuin julkinen.”

Marx lähtee “Pääoma” kirjasarjassaan tutkimaan, mitkä ovat kapitalismin tuottamat sosiaaliset suhteet, miten ne vaikuttavat ihmisiin ja itse järjestelmään sekä miten kapitalismin synnyn mahdollistama suurpääoma ylipäätänsä kehittyi? Marxin suurin teesi onkin, että kapitalismi on sisäisesti ristiriitainen järjestelmä, joka ajan mittaan tuhoaa itsensä, kun lähes koko maailman varallisuus on keskittynyt muutaman suurkapitalismin käsiin, tehden olemattomaksi vapaan markkinatalouden edellytykset, jolloin kapitalismi joko romahtaa talouskriisiin tai näivettyy oligarkiaksi. David Harveyn mukaan nykyään näin juuri on tapahtumassa, kun maailman 1% rikkaimmista, hallitsee suurimman osan maailman varallisuudesta. Asia on nykyään vain pahentunut sitten kirjan julkaisemisen, kun Oxfan säätiön tutkimuksessa todettiin, että maailman kahdeksan rikkaita yksilöä omistaa saman verran kuin maailman 50% köyhistä yhteensä.  

Marx ehdottaakin, että kapitalismin menestyksestä huolimatta, ennen pitkään siitä olisi luovuttava, jos halutaan säilyttää ihmisten vapaus ja hyvinvointi. Harvey kritisoikin Marxia siitä, ettei tämä huomioinut luontoa ollenkaan kirjassaan. Harveyn mielestä nykyään on selvää, ettei kapitalismi vain tuhoa pitkällä aikavälillä ihmisten vapauden ja hyvinvoinnin, vaan koko planeetan.  

Kirjailijan mukaan Marxin ydinteesi on, että kapitalismi on historiallisten prosessien tuottama järjestelmä, jota kukaan ei suunnitellut, vaan se kehittyi eri seikkojen yhteiskunnallisten olojen kautta. Klassiset taloustieteilijät yrittävätkin selittää, miten kapitalismi toimii, mutta he lähtevät siitä olettamuksesta, että se toimii täydellisemmillään, mitä vähemmän valtio on sitä “keinotekoisesti” rajoittamassa. Kirjailija osoittaakin, että Marxin Pääomassa kritisoidaan myöskin parasta versiota kapitalismista, eikä vain reaalimaailman järjestelmää. Tästä välittyykin, miten Marxin ajattelu on modernin aikakauden lapsi, jolle koko todellisuus pitää “järkeistää”. Kuten luonnontieteissä pyrittiin löytämään luonnollisten prosessien kätketyt lait, Marx lähti tutkimaan kapitalistisen järjestelmän lait, huomaten etteivät ne olleet yhtä “rautaisia” kuin luonnossa, vaan “ristiriitaisia”, mikä on vähän huvittava käsitys nykyaikana, koska jos kapitalismi on “luonnollinen”, niin ei siltä voisi vaatia ihmisen ajattelun standardien mukaista “johdonmukaisuutta”. Mutta Marxin Pääomassa tämä “ristiriitaisuus” ei tarkoita niinkään, että kapitalismi olisi huonosti suunniteltu, eihän sitä kukaan tietoisesti rakentanut, mutta että sen toisiaan kumoavat ilmiöt luovat synnyn ja romahduksen syklit, jotka ovat haitallisia ihmisille. Eihän sitä halua elää järjestelmässä, joka voi aiheuttaa omalla tai tulevien sukupolvien elinajalla äkillisen köyhtymisen talouskriisin takia. 

Kommunistien Raamattu? 

Monet ovat sanoneet, että kommunismi on kuin uskonto, ja lukiessaan tätä kirjaa, minulle tulikin sama tunne. Harveyn tekstissä välittyy hyvin, ettei Marxin teoria ole aivan tieteellinen, vaikkakin siinä on paljon klassista tieteellistä analyysiä, vaan siinä on hyvinkin värikästä kieltä, joka toki on viihdyttävää 1800-luvun lukijalle, mutta ei ihan täsmällisen tieteellistä kieltä. Tämän värikkään kielen takia “Pääoma” onkin niin vaikeaselkoinen, mikä edellyttääkin “oikeanlaista” tulkintaa. Harveyn analyysi Marxin tekstistä kuulostaakin samankaltaiselta kuin Raamatun analyysi. Tekstissä on viittauksia 1800-luvun tapahtumiin ja jopa fiktioromaaneihin, joita pitää tuntea aika hyvin, jotta tietää mitä Marx tarkoitti. Harvey kritisoikin 1900-luvun kommunisteja, jotka takertuivat yhteen sanamuotoon ja vetivät siitä kaikenlaisia tulkintoja, joita ei saanut kyseenalaistaa, kuten katolisen kirkon papit. Harvey korostaakin kirjassaan, ettei Marxia pitäisi lukea kuin jotain pyhää tekstiä, jossa avautuu täydellinen tieteellinen teoria todellisuudesta, vaan enemmänkin työkaluja, josta lähteä itse kyseenalaistamaan vallitsevaa järjestelmää.  

Lukiessaan tätä kirjaa, Raamattu rinnastukset vahvistuvat, koska Marxin “Pääoma. Osa 1” sisältää paljon ideoita, jotka ovat nykyään humanististen tieteitten valtavirtaa. Eli samalla tavalla kuin monet ihmiset mainostavat Raamattua sillä, että se sisältää paljon ideoita, jotka ovat nykyään osa länsimaista ajattelua ja –kulttuuria. Vaikka tiesin, että erityisesti sosiologia ja kulttuurien tutkimuksiin liittyvät tieteenalat sisältävät erilaisia marxilaisia yhteiskuntateorioita, en tiennyt, että Marx itse oli keksinyt monen kyseisen teorian lähtökohdat. Mies ei siis vain kritisoinut kapitalismia, vaan hän vahingossa keksi joukon ideoita, jotka vaikuttaisivat merkittävästi länsimaiseen tieteelliseen ajatteluun. Siinä mielessä äärioikeisto onkin oikeassa, että yliopistot ovat marxilaisuuden keskuksia, mutta asiaan ei liity mikään juutalaiskommunistien salajuoni, vaan Marx oli alusta asti kritisoinut erilaisia yhteiskuntamme ilmiöitä, jotka olivat niin tarkkoja, että auttamatta monet häntä lukeneet, lähtivät laajentamaan näitä ideoita omiin tutkimuksiin, osoittaen ne oikeiksi. Joten, jos haluaa ymmärtää nyky-yhteiskuntaa ja sen kulttuuria, kannattaa lukea Marxin Pääoma, tai jos on laiska, niin Harveyn käsikirja. 

 Ongelmia 

Ainoa ongelma tässä teoksessa on se, että kirjailija ei tyydy vain selittämään Marxia, vaan kirjan lopussa hän lähtee kunnon kommunistiselle saarnalle, jossa hän aika suoraan haukkuu kapitalisteja salajuonesta ja aivopesusta, vihjaillen että kommunistinen vallankumous on välttämätöntä pelastaakseen maailman. Toki kirjailijalla on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta tällainen purkaus vähentää kirjan tieteellistä arvoa. Mutta kun muistaa, että Marx sanoi, ettei filosofien tarkoitus ole selittää maailma, vaan muuttaa se, niin Harvey on johdonmukainen.  

Yhteenveto 

Otin tämän kirjan luettavaksi, kun jätin turhautuneena Suomen kommunistisen puolueen TA-Tieto kustantamon “Marxin Pääoman ajankohtaisuus” (2015) kirjan kesken. Se oli jotain käsittämättömän tylsää. Olin lukenut pari vuotta sitten Marxin “Pääoma. Osa 1”, mutta en oikein ymmärtänyt siitä mitään muuta kuin, että 1800-luvun kapitalismi oli todella hirvittävää tavallisille työläisille, joten halusin korjata asian. Otinkin tämän David Harveyn “A Companion to Marx’s Capital” luettavaksi ja se oli juuri sitä, mitä halusin. Tämä teos on todella selkeä ja innostavaa luettavaa. Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi joku luettuaan tämän kirjan, ryhtyy kommunistiksi tai antikapitalistiksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s