Markus Willingerin “Identieetti sukupolvi – sodanjulistus 68:kkoja vastaan” (oma suomennos) on vuonna 2013 julkaistu äärioikeistolaisen identieettiliikkeen manifesti.
Idea
Alun perin ranskalainen Génération Identitaire -ryhmä (Suom. Identiteettisukupolvi) laajentui paneurooppalaiseksi äärioikeistolaiseksi nuorisoliikkeeksi, jonka nuorekkaat ja trenditietoiset jäsenet saivat median ristimään ryhmän jäsenet ”hipsterifasisteiksi”, mikä on samaan aikaan huvittavaa ja pelottavaa. Tämä manifesti on ryhmän itavaltalainen jaoston julkaisema. Manifestin kirjoittaja Markus Willinger kritisoi tässä manifestissa nyky-yhteiskuntaa ja tarjoaa “identitaareiksi” itseään kutsuvien Identitaarisukupuolen kannattajien nationalistista ideologiaa ratkaisuksi.
Kirjan pääteesi on, että maahanmuutto on luonut valkoisen eurooppalaisen identieettin, jota on hyödynnettävä poliittisesti. Kirjailijan mukaan ihmisten ja ryhmien identiteetit muodostuvat ristiriitojen ja vastakkainasettelujen pohjalta. Ennen maahanmuuttoa valkoiset eurooppalsiset kokivat olevansa vain tavallisia ihmisiä vailla mitään erikoista. Mutta maahanmuuton vuoksi, moni nuori eurooppalainen on havainnut, että kansat ovat erilaisia, että eurooppalaiset eivät ole tavallisia ihmisiä, vaan oma kansansa, jolla on etuoikeus omaan kotimaahansa. Tämä ilmiö on luonut kirjailijan mukaan “identieettisukupolven”, jolle eurooppalainen valkoisuus on oman identiteetin määrittävä tekijä.
Manifestin mukaan Eurooppa on liberaalien ja vasemmistolaisten ideoitten rappeuttama yhteiskunta, joka on altistanut itsensä maahanmuuttajien “valtaamaksi”. Kirjailijan mukaan suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus, abortit, feminismi, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, yksilöllisyys, sodanvastaisuus, moderni taide, hedonistinen nuorisokulttuuri, uusliberalismi ja kulutusyhteiskunta ovat tuhoamassa eurooppalaiset, jotka ennen olivat ylpeä ja jalo valkoinen kansa.
Willingerin mukaan vuonna 1968 toteutettu vasemmistolainen “kulttuurivallankumous” piti luvata monikulttuurisen ja vapaan markkinatalouden tuoman utopian, mutta sen sijaan se on aiheuttanut nuorten syrjäytymistä, seksuaalisia perversioita ja maahanmuuttajien väkivallan aaltoja. Mutta kirjailijalle kaikista pahinta on kuitenkin, että Eurooppaa vaivaava vasemmistolainen hyperkapitalistinen monikulttuurisuusideologia on aiheuttamassa eurooppalaisen valkoisen rodun sukupuuton “väestönvaihdoksen” kautta. Kirjailija uskookin aika suoraan, että eurooppalaisuus on kiinni valkoisissa geeneissä, joten jos “rodut” sekoittuvat, eurooppalaisuus vesittyy tai häviää kokonaan. Kirjailija uskoo, että muslimit ovat lisääntymässä nopeammin kuin valkoiset eurooppalaiset, koska he ovat konservatiiveja ja näin omaavat vahvan ylepeyden omaan “rotuunsa” kuin eurooppalaiset, jotka elävät vasemmistolaisuuden aiheuttamassa itsesäälissä ja harrastavat abortteja. Vaikka kirjailija yrittää välttää puhumasta roduista, muslimit kehystetään juurikin barbaarisina ruskeina massoina, joilla on yhteinen tahto, eikä tietyn uskonnon kannattajina.
Kirjailija tarjoa koettuun “muslimikysymykseen” Identiteettisukupolvi-ryhmän ideologisen ratkaisun, eli Euroopan etnisen puhdistuksen kaikista “ei-eurooppalaisista kansoista” ja paluun “perinteisiin perhearvoihin”, joihin kuuluu naisen paluu kotiin kasvattamaan lapsia, heteromiesten paluu yhteiskunnan johtoon ja yksilöllisyyden korvaaminen nationalistisella kollektivismillä, jossa jokainen mies voi olla osa sankarillista kansakuntaa, jonka suurin hyve on kuolla verisessä taistelussa. Edustuksellinen demokratia korvataan suoralla demokratialla.
Kirjan mukaan pakollinen asevelvollisuus palautetaan, missä se on lakkautettu, jotta “miehet voivat oppia luonnollisen maskuliinisuuden ihanteen”. Abortti, avioerot ja “seksuaalinen perverssiot” kielletään. Kirjailijan mukaan krsitinsuko muutetaan agnostiseksi ideologiaksi, joka ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, vaan tarjoaa “henkisesit tyydyttävän” maailmankuvan, jonka kautta ohjata oman käyttäytymisensä. Uusliberalismi korvataan jollain suljetulla kapitalismilla, joka toimii pääosin ainoastaan Euroopassa, eli globaali maailmankauppa lakkautetaan lähes kokonaan. Oikeastaan kirjailija ehdottaa, että maailma jaetaan “kulttuursesti homogeenisiin sektoreihin”, joissa “jokainen kansa voi elää turvassa ja erillään toisistaan, taaten maailmanrauhan”. Kirjailijan mukaan tämä on “todellista” monikulttuurisuutta, kun maailman ihmisten “biodiversiteetti” ylläpidetään tiukalla raja- ja rotupolitiikalla.
Ongelmia
Mistä edes aloitan? Vaikka kirjailija sanoo ryhmänsä vastustavan kansallissosialismia ja fasismia, tämän kirjan teesit muistuttavat todella paljon fasismia. Ajatus etnisesti homogeenisestä Euroopasta ei ole vain rasistinen, vaan kauttaaltaan totalitaristinen ajatus. Etninen puhdistus, kun vaatisi valtiolta massiivista väkivaltaa, koska harva lähtee vapaehtoisesksi minnekkään. Mutta ajatus, että Eurooppa on homoseksuaalisuuden, feminismin ja nykytaiteen rappeuttama kansakunta, joka pitää “uudelleensyntyä” suurensa sankarillisena kansakuntana on paligeneettisen äärinationalismin kovinta ydintä. Tämä tarkoittaa, että vaikka liike irtisanoutuu tässä manifestissa fasismista, sen ideologia koostuu samoista palikoista kuin fasismi, jolloin se on fasistinen.
Kirja olettaakin, että lukija on jo rasisti, eikä se pyri perustelemaan rotuteorioitaan, vaan pitää niitä itsestäänselvyytenä. Kirjailija kritisoikin natseja siitä, että nämä olivat imperialisteja ja epädemokraattisia, ei siitä, että nämä olivat rasisteja. Kirjailija ristiriitaisesti sanookin, että identitaarit vastustaa rasismia, mutta samalla sanoo, ettei kukaan kykene määrittelemään mitä rasismi oikeastaan on, joten tuskin sitä on nykyaikana olemassa. Eli samaan aikaan ei haukuta natseja rasismista, kielletään rasismi ja teeskennellään, ettei sitä ole olemassa, samalla kun ehdotetaan etnistä puhdistusta. Lukijan pitää olla todella häiriintynyt, että näkee tässä kirjassa mitään järkeä.
Tämän julkaisun vahvin anti onkin sen herättämä pelko, että Eurooppa romahtaa maahanmuuttajien lisääntyessä niin paljon, että valkoisista tulee vähemmistö. Mutta uskoakseen tosissaan tähän “väestönvaihdos” salaliittoteoriaan, on uskottava, että on olemassa jokin “eurooppalainen henki” ja, että se on sidottu geeneihin, mikä taas tarkoittaa, että on uskottava tiukasti rajattuihin rotuihin, jotka muodostavat eräänlaisen “älyllisen hierarkian”. Eli lukijan on oltava paatunut rasisti. Koska on yksi asia pelätä muukalaisia ja heidän sopeutumisvaikeuksia, mutta on toinen olla varma, että nämä muukalaiset ovat homogeeninen ryhmä, joka käyttäytyy kuin jokin soluja myrkyttävä virus. Sellaisen uskomiseen on oltava juurikin fasisti, koska Jari Hanskin, vuonna 2006 julkaisemassa “Juutalaisviha Suomessa 1918-1944″ kirjassa käy ilmi, että koko “väestönvaihdos” teoria oli natsien keksimä ja sillä pyrittiin demonisoimaan juutalaisia. Väestönvaihdos onkin kätevä tapa saada valkoinen valtaväestö pelkäämään erivärisiä ihmisiä, vaikka kuinka hyvin nämä olisivat ingtegroituneita yhteiskuntaan.
Mutta Markus Willinger ei perustele kovin vakuuttavasti kyseistä rasistista salaliittoteoriaa, vaan sen sijaan esittelee vaihtoehtoisen Rooman historian, jossa muinainen imperiumi romahti, koska se oli liian suvaitsevainen maahanmuuttajia (barbaareja) kohtaan. En edes jaksa kumota tätä. Onneksi brittiläinen YouTube esseisti Shaun julkaisi videon ”Stefan Molyneux’s Fall of Rome – A Response”, jossa tätä historian vääristelyä kumotaan. Mutta tämän kirjan teesit osoittavat, miten vastenmielinen fasismi oikeastaan on: myydäkseen ideologian, ensin on keksittävä vaihtoehtoinen historia ja pelottava salaliittoteoria, jolla saada ihmiset pelkäämään, jolloin mikä tahansa barbarismi koettua “toista” vastaan muuttuukin itsepuolustukseksi. Tutkija James A. Aho on kuvannut äärioikeiston propagandan ytimen olevan uhriutuminen. Koska kuinka moni ihminen on valmis passittamaan naapurinsa keskitysleiriin vain koska tämä kuulu eri “rotuun”? Hyvä tapa on syöttää propagadaa, että naapuri edustaa “pahaa rotua” joka silkalla olemassaololla on kansallinen uhka.
Willingerin kirjan idea suorasta demokratiasta onkin mielenkiintoinen hämäys. Päällisin puolin se kuulostaa hyvin liberaalilta, kunnes tajuaa missä kontekstissa se esitetään: oikeuttamaan etninen puhdistus. Suora demokratia tarkoittaa käytännössä enemmistön diktatuuria, jolloin vähemmistöt aina häviävät. Liberalismin yksi pääteoreetikoista John Stewart Mill kirjoitti klassikkoteoksessa “Vapaudesta” (1859) juurikin perustuslain ja edustuksellisen demokratian puolesta, koska suora kananvalta tarkoittaisi vähemmistöjen sortoa. Millin aikakontekstissa tämä vähemmisto olisi todennäköisesti juutalaiset. Ei siis ole ihme, että Michael Burleighin tietokirjassa ”Kolmas valtakunta. Uusi historia” (2000) paljastuu, että Natsi-Saksassa pyrittiin vahvistamaan Hitlerin valtaoikeudet lukuisilla kansanäänestyksillä, jotka ankaralla propagandalla varmistettiin menevän juuri niin kuin natsit halusivat. Kirjailija kertookin, että identitaarit eivät pyri väkivaltaiseen vallankumoukseen, vaan hitaaseen kulttuurin muuttamiseen propagandalla. Eli, kun yhteiskunta on saatu tarpeeksi rasistiseksi, kansanäänestys etnisestä puhdistuksesta voidaan toteuttaa ilman vallankaappausta ja diktatuuria. Kuitenkin toteuttaakseen etnisen puhdistuksen, tarvitaan sen verran vahvaa valtion interventiota vähemmistöjen elämään, että käytännössä ollaan diktatuurissa.
Mutta ärsyttävintä ei ole kirjan pimeä äärivanhollinen maailmankuva, vaan sen epämääräisyys monissa asioissa. Esimerkiksi kirjailija kritisoi vapaata markkinataloutta, mutta ei tarjoa vaihtoehtoa sille. Eli lukijan on arvailtava mitä kirjailija oikeasti ajattelee kapitalismista. Onko hän sosialisti, korporativisti vai keynesiläinen? Sama on luonnonsuojelun kanssa. Tässä kirjassa kerrotaan, että ylikulutus on tuhoamassa ympäristön ja saasteet ovat kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Samalla kuitenkin kirjailija haukkuu nykyisiä ympärstöjärjestöjä vasemmistolaisiksi hedonistisiksi keskuksiksi, jotka eivät ole tarpeeksi radikaaleja. Lopulta kuitenkin kirjailija ei kerro, miten hänen ryhmänsä hoitaisi ympäristön paremmin? Sama on etnisen puhdistuksen kanssa. Kirjailija kertoo, että kaikkien ei-valkoisten on lähdettävä Euroopasta, mutta ei kerro miten se toteutaisiin käytännössä? Tämä epämääräisyys onkin tarkoituksellista, koska se pakottaa lukijan täyttämään tyhjät aukot omilla ennakkoluuloillaan, jolloin tämä kuvittelee, että ryhmä on samaa mieltä kuin hän. Näin saadaan houkuteltua mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä liittymään järjestöön. Järjestössä sitten voidaan radikalisoida jäseniä vähän lisää, kunnes todellinen suunnitelma avataan. Silloin ollaan jo niin sitoutuneita, ettei paluuta ole. Kun tietää Christchurchin uusnatsiterroristin olleen yhteydessä Identieettisukupolven johdon kanssa, ennen terrori-iskuaan, tämä ei ole epäuskottava arvaus. Samalla liikkeellä on ollut ongelmaa välttää kutsumasta paatuneita fasisteja omiin tapahtumiin, kuten Iso-Britannian jaosto, joka kutsui, Sumen Sisun järjestämässäkin tilaisuudessa kerran esiintynyt Colin Robertson puhujaksi. Edellä mainittu herrasmies on lietsonut vihaa juutalaisia, naisia, muslimeja ja pakolaisia vastaan. Sekä ehdottanut pakolaislaivojen tuhoamista singoilla ja orjuuden palauttamista. ”Hipsterifasismi” ei olekkaan mitään muuta kuin vanhaa fasismia, jolla on uudet trendikkäät kampaukset ja muotivaatteet. Kuitenkin tarvitaan vain ohut raapaisu ja rasistinen totalitarismin löyhkä paljastuu.
Yhteenveto
Markus Willingerin “Generation Identity ‒ A Declaration of War Against the ’68ers” on taitavasti, jopa runollisesti kirjoitettu manifesti, jossa jokainen kappale loppuu laiseella “koska olemme identieettisukupolvi”, mutta sen mahtipinttisesta vallankumousta ja kulttuurisotaa julistavasta retoriikasta huolimatta, on hyvin ohuesti peitelty fasistinen propagandateos, joka vetoaa jo hyvin rasistisiin lukijoihin. Tämä ryhmittymä on levinnyt suurimmalle osalle Eurooppaa, mutta Suomessa en ole sitä nähnyt. Tämä voi johtua siitä, että meillä on jo paljon kotimaisia äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Mutta myöskin koska kansallisluonteemme ei kuulu äänekkäät ja spontaanit mielenosoitukset, joita tämä ryhmttymä harrastaa. Chrischurchin, El-Passon ja Oslon äärioikeistolaiset terroristit radikalisoituivat tämän manfestin levittämän “väestönvaihdos” salaliittoteorialla. Se, että tämä salaliittoteoria on inspiroinut lukuisia terroristeja kertookin, mitä se oikeastaan on: kehys, jolla oikeuttaa oma ihmisviha. Jokainen, joka uskoo kyseiseen salaliittoteoriaan on rasisti ja fasisti.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 