Queer muslimin muistelmat

Samra Habibin “Me olemme aina olleet täällä: Queer muslimin muistelmat” (oma suomennos) on tänä vuonna julkaistu kirjailijan omaelämäkerta.  

Idea 

Samra Habib kertoo lapsuudestaan Pakistanissa sekä perheensä pakenemista Kanadaahan, jossa teini-iässä hän alkoi lukea feminististä kirjallisuutta, antaen hänelle voimia vastustaa pakkoavioliittoa ja lähtemään ulos kaapista.

Kirja kertoo kirjailijan koko elämän pituista tasapainottelua islamilaisen– ja queer-identiteettinsä välillä, sekä miten samaan aikaan hän kärsii sekä vanhollisten muslimien, että rasististen äärioikeistolaisten vihasta. Tämä teos onkin mikrohistotriallinen tapaustutkimus intersektionaalisen feminismin käytännöstä. Miten kulkea risteävien identieettien välillä, jotka samaan aikaan ovat oman vapautuksen ja sorron välineitä? Kirjailija ei vain kuvaa omaa elämäänsä, vaan analysoikin sitä tällä feministisellä linsillä, päätyen siihen lopputulokseen, että on mahdollista olla homo ja muslimi samaan aikaan.  

Intersektionaalista feminismiä 

Samra Habib on pakistanilaistaustainen pakolainen, joka kuului Ahmadi-muslimien lahkoon. Koska ahmadit uskovat, että heidän oma profeetta Mirza Ghulam Ahmad oli Jumalan lopullinen sana, eikä profetta Muhammad, suurin osa sunnimuslimeista pitää ahmadeja harhaoppisina, vähän samaan tapaan kuin suurin osa kristityistä pitää mormoneita, jotka myöskin uskovat, ettei Jeesus ollut viimeinen Jumalan lähettämä profeetta. Pakistanissa ahmadeja vainotaan, joten Habibin perhe pakeni Kanadaahan, jossa nuoren tytön ydinperhemoraali joutui sekulaarin ja feministipainotteisen monikulttuurisuusopetuksen “pilaamaksi”.  

Kirjailija toteaakin, että juuri se, että hän jo alunperinkin kuului vainottuun vähemmistöön, antoi hänelle perspektiiviä nähdä, että vaikka islaminusko on hyvin homovastainen, muslimeja syrjitään länsimaissa, jolloin kamppailu homojen oikeuksien puolesta, ei voi poissulkea kamppailu etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Erityisestin, kun kirjailijan mukaan rasistit vihaavat sekä homoja, että etnisiä vähemmistöjä, kuten presidentti Donald Trump, jonka hallinto on pyrkinyt kumoamaan molempien ryhmien ihmisoikeudet.  

Samalla kirjassa analysoidaan uskonnon roolia monesta eri kantista. Vaikka Habib kärsi nuorempana perheen uskonnollisen patriarkaattisen sorron alla, hän sai voimia Allahilta. Kirjailija rukoili Jumalan apua, joka antoi voimia, siitäkin huolimatta, että saman jumalan nimeen, häntä oltiin tahdonvastaisesti naittamassa serkulleen. Mutta kirjailina tiesi, että syy perheen patriarkaarisuuteen oli Pakistanin karut olot, joissa koettiin, että ainoa tapa suojella naisia väkivallalta, oli peittää heidät niqabeilla ja vangita neljän seinän siälle, että tällaisen piiritysmentaliteetin poistaminen vie aikaa. Samalla kirjailija tunsi, ettei voinut hylätä islamia, koska se antoi hänelle henkistä tyydytystä. Joten sen sijaan, että Habib olisi homoseksuaalisuutensa vuoksi hylännyt islamin, hän alkoikin käydä kanadalaisessa homomoskeijassa, jossa eri sukupuoli-identiteettejä omaavia muslimeja rukoili tasas-arvoisessa ja ekumeenisessa tilassa.  

Kirjailija toteaakin, että yhteiskunnalliset olosuhteet muovaavat uskontoja, koska monissa matkoissaa, hän huomasi, että länsimaissa suurin osa muslimitaustaisista seksuaalivähemmistöistä yhä oli harjoittava muslimi, kun taas itse muslimaissa elävät homot olivat vannoutuneita ateisteja. Eli, kun yhteiskunta antaa tilaa vähemmistöille olla oma itsensä, uskonto muuttuu, mutta ei häviä. Mutta kun uskonto on osa yhteiskunnan sortavaa rakennetta, se hylätään yksityisesti, salaisena vastarintana järjestelmää vastaan.  

Yhteenveto 

Samra Habibin “We Have Always Been Here: A Queer Muslim Memoir” on loistava teos vähemmistön vähemmistönä olemisesta, sekä monen rintaman kamppailusta. Kirjailijan kerronta on sujuvaa, analyyttistä ja samaan aikaan tunteikkaan runollista. Teoksessa välittyy hyvin, miksi feminismi, erityisesti intersektionaalinen feminismi on ainoa vapauttava voima, koska se tunnustaa, ettei erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia ratkaista yhdellä kaiken kattavalla ratkaisulla, johon kaikkien on mukauduttava, vaan maailma ja identiteetit ovat paljon monimutkaisempia. Tämä teos myöskin osoittaa muslimimaailman diversiteettin ja sen, että jopa fundamentalistien keskuudessa voi olla suuriakin ideologisia eroavaisuuksia. Mutta parasta on kirjan viesti, että kun sosiaaliset olot ovat tasa-arvoisia ja turvallisia, ihmiset muuttuvat tasa-arvoisiemmiksi ja lempeimmiksi.