Uuden Venäjän surrealistinen sydän

Peter Pomerantsevin, vuonna 2014 julkaistu “Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Uuden Venäjän surrealistinen sydän” on journalistinen tietokirja Putinin hallitseman Venäjän nykykulttuurista.

Idea

Peter Pomerantsev on TV-tuottaja, joka asui pitkään Venäjällä ja hän kirjoitti havainnoistaan joukon artikkeleita, jotka koottiin tähän kirjaan. Pomerantsevin teesi on, että Neuvostoliiton romahtuessa, venäläiset ovat meneettäneet täysin uskonsa kansallisiin ideologioihin, jolloin ainoa ideologia on ideologiton kyynisyys, joka peitetään lukuisilla tasoilla ironiaa ja teeskentelyä. Tästä tuleekin kirjan otsikko “Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista”, eli se, mitä presidentti Vladimir Putin sanoo olevan totta, kaikki teeskentelevät uskovansa, mutta jos tämä totuus muuttuu päivästä toiseen, niin kaikkien on sopeuduttava uuteen totuuteen kuin vanhaa ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Eli nyky-Venäjä on kuin Neuvostoliitto ilman kommunismia, juuri sellainen painajainen, josta Georgi Orwell varoitti kirjassaan “1984”.

Pomerantsev kutsuukin tällaista järjestelmää “postmodernistiseksi diktatuuriksi” ja nyky-Venäjää “ryöstäjäkorporaatioksi”, eikä valtioksi. Kirjailijan mukaan maan taloudellinen eliitti ei edes pidä itseään venäläisenä, vaan “kansainvälisinä”, jotka ryöstävät Venäjän kansaa, ja elävät oikeasti Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta käyttävät Venäjän valtiota kuin valtavaa suuyritystä, jonka taloutta on välillä piristettävä imperialistisilla sodilla. Sattumalta tämä kirjailijan kuvaama visio on suurin piirtein, mitä Neuvostoliiton perustaja Lenin itse teoretisoi Neuvostoliiton olevan.

Kirjassa seurataan niin nuoria naisia, jotka opiskelevat onnenonkijoitten opistossa, miten hankkiutua oligarkin rakastajattareksi, entistä gangsteria, joka tuottaa elokuvia omasta rikoselämästään, hyperindividualistiseen itseapukulttiin hullaantuneita huippumuotimalleja,  Russian Today (RT) kanavan propagandisteja ja monia muita. Kaikissa tarinoissa välittyy hedonistinen elämä, joka on täyttä kulissia ja teeskentelyä. Kenelläkään ei ole oikeaa personalisuutta, vaan kaikki yrittävät mukautua siihen todellisuuteen, jonka yhteiskunta haluaa, mutta kukaan ei tee sitä täysin, jolloin koko elämä on täyttä teatteria. Ainoat ihmiset, jotka vaikuttavat olevan tämän kirjan mukaan tosissaan, ovat äärinationalistit, mutta he ovat totaalisia rasistisia sekopäitä, joita Kremlim manipuloi omiin tarkoituksiin.

Ongelmia

Tämä oli todella mieleniintoinen kirja, jossa avautuu hyvin kauhistuttava kuva nyky-Venäjästä, mutta kirjailijan havainnot voisi sovittaa melkein mihin tahansa länsimaahan. Yhdysvalloista voisi sanoa samoja asioita. Kuten eräs Goodreadsissa huomautti, kirjassa kuvattu hyperindividualistinen itseapukultti on alun perin Yhdysvalloista, eikä Venäjästä. Eli USA:n kulttuurihegemonia on rappeuttamassa Venäjän, eikä päinvastoin. Peter Pomerantsev kuvaakin lyhyesti, että nyky-Venäjä oli mahdollinen juuri USA:n tukeman uusliberalistisen “sokkiterapian” aiheuttamien traumojen vuoksi. Kuitenkin kirjan pääteesi on, että Venäjällä uusliberalismi on mutatoitunut painajaismaiseen muotoon, joka uhkaa levitä koko maailmaan. Mutta, kun lukee tätä kirjaa vuonna 2019, tietäen, että USA:an valittiin sekopäinen tosi-TV-tähti suurkapitalisti presidentiksi, joka uhkaa maan demokraattisia instituutioita, ei vaikuta ihan siltä, että uusliberalismi vääristyi vain Venäjällä. Toki joku voi sanoa, että Trump voitti presidenttivaalit vain, koska Kremlim syötti maahan hirvittävän määrän propagandaa, vaikuttaen maan vaaleihin, mutta harva tutkija on sitä mieltä, että Trumpin suosio olisi näin keinotekoinen.

Yhteenveto

En kiistä kuitenkaan Peter Pomerantsevin “Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista” kirjan teoriaa nyky-Venäjästä, ainoastaan sitä, että se olisi jotenkin uniikki venäläinen kehitys. Tämä kirja tarjoaakin hyvän kuvan siitä, mitä Mark Fisher kirjassaan “Capitalist Realism: Is There No Alternative?” jo vuonna 2009 teoretisoi: kapitalismi itsessään murtaa ihmisten uskoa yhteisiin arvoihin ja näin luo heistä joukon kyynisiä teeskentelijöitä. Venäjän uuniikkus onkin ainoastaan siinä, että se siirtyi yhdellä kertarysäyksellä uusliberalismin rajoittamattomaan kapitalismiin, luoden siellä räikeämpiä versioita ilmiöistä, joita on havaittavissa vanhemmissa kapitalistisissa valtioissa. Jos on lukenut Markus Tiittula tänä vuonna julkaistun “Valkokaavuista punahattuihin — Amerikkalainen fasismi ja oikeiston radikalisoituminen” voi nähdä, että Peter Pomerantsevin kuvaama putinistinen Venäjä on samanlainen kuin Tiitulan teoretisoima Trumpin “kevytfasismin” hallintomuoto. Voi hyvinkin olla, että osittain Kremlimin rahoittama länsimainen äärioikeisto nousee valtaan, syösten ihmiskunnan hyperkapitalistiseen fasistiseen diktatuuriin. Lainaten jälleen Goerge Orwellia: ”Jos haluat kuvitella tulevaisuuden, voit kuvitella saappaan, joka polkee ikuisesti ihmiskasvoja.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s