Tapio Puolimatkan rappio

Tapio Puolimatkan, vuonna 2017 julkaistu “Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus” on Jyväskylän yliopiston kiistanalaisen kasvatusteorian ja tradition professorin kirjoittama teos, joka pyrkii argumentoimaan, että seksuaalivapaus on yhteensopimaton korkeakulttuurin kanssa.

Idea

Puolimatka pohjustaa näkemyksensä 1930- ja 1950-luvun sivilisaatioteorioihin, joitten mukaan tiukka monogamiaan perustuva yhteiskunta on edellytys korkealle kulttuurille, koska puolisojen “seksuaalienergia” purkautuu ainoastaan toisiinsa, jolloin heille jää paljon ylimääräistä energiaa sivilisaatiota ylläpitävään luovaan työhön. Koska Puolimatkan mukaan avioliiton tarkoitus on synnyttää lapsi, perheelle syntyy vahva psykologinen kannustin suunnitella valmiiksi elämänsä vuosikymmeniksi eteenpäin, jolloin kaikki avioliitossa olevat parit takaavat, että korkeakulttuuri pysyy jatkossakin korkeana ja sivistyneenä tuleville sukupolville. Kirjailija jopa osaa kertoa, että itse kapitalismi on riippuvainen tästä järjestyksestä, koska vain naimisissa olevat yrittäjät tekevät lujasti töitä ruokkiakseen perheitään. Puolimatkan mukaan moniavioisissa tai ilman mitään avioliittokäsitystä olevissa yhteiskunnissa, kaikki arvokas ”seksuaalienergia” kanavoidaan hillittömin orgioihin, jolloin kukaan ei jaksa rakentaa sivistynyttä kulttuuria.

Kirjan mukaan kaikki alkoi mennä pilalle 1700-luvulla valistusajattelun ja yksilökeskeisyyden takia. Siitä lähtien, kun yksilöllisyyttä alettiin korostaa, länsimainen yhteiskunta on ajautumassa takaisin barbarismiin ja totalitarismiin. Puolimatkan mukaan esiaviollinen seksi, abortit, helpot avioerot, itsetyydytys, seksuaalivalistus ja homoseksuaalisuus ovat tuhoamassa ihmisten keskittymiskyvyn ja moraalisen pohjan, jolloin koko korkeaa sivilisaatiotamme ylläpitävä monogaaminen avioliittojärjestelmä on rakoilemassa. Kirjailijan mukaan koska ihminen on ”Jumalan suunnittelema olento, jolla on määrätty paikkansa, tästä paikasta irtautuminen [esiaviollisen seksin tai homostelun muodossa] ei tuo vapautta, vaan rikkoo ihmisen.

Puolimatka siirtyy nykyaikaan ja kertoo, että Bill Gatesin, George Soroksen ja muitten “raharikkaitten” ylikansoitusta ehkäisevien projektien takia seksuaalivalistusta on levitetty kouluihin, kiihdyttäen yhteiskunnan romahduksen. Kirjailijan mukaan tämä taloudellinen eliitti pyrkii tuhoamaan ydinperheet, jotta voivat hallita ihmiskuntaa paremmin.

Puolimatkan mukaan monogaaminen ydinperhe onkin demokratian, vapauden ja matalan verotuksen tae, koska silloin suurin osa yhteiskunnan palveluista voidaan järjestää itsenäisesti perheen sisällä, eikä valtion toimesta. Kun ydinperheitä on liian vähän, valtion on järjestettävä nämä palvelut. Kun ihmiset vain osallistuvat orgioihin, sen sijaan, että hankkivat lapsia ja menevät naimisiin, he menettävät tarkoituksen elämässään, alistaen heidät massamanipulaatiolle ja väkivaltarikolliseen elämäntapaan, mitä vuorostaan pyritään ehkäisemään valtion vallan kasvattamisella. Puolimatka varoittaakin, että viharikoslainsäädäntö on kohottamassa homoseksuaalit uudeksi maailman eliitiksi, joka alistaa heterot sen vallan alle. Tämä, koska viharikoslainsäädäntö perustuu tunteeseen, eikä konkreettisiin faktoihin, jolloin ketä tahansa erimielistä voidaan pidättää viharikollisena. Valtion valta kasvaakin Puolimatkan mukaan, kunnes kaikkien vapaus on menetetty hyperkapitalistiselle homokommunistiselle diktatuurille.

Kirjailijan mukaan vain kieltämällä itsetyydytyksen, abortin, seksuaalivapauden ja –valistuksen ja antamalla valtiolle valtaa ylläpitää tiukkaa sukupuolisiveyttä, vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet voidaan pelastaa romahdukselta.

Ongelmia

Ensiksi oman teoriansa perustaminen todella vanhoihin kirjoihin, ei ole kovin tieteellistä. Sitten Puolimatka tai viitatut tutkimukset eivät missään vaiheessa määrittele, mikä on “seksuaalienergia” ja miten se oikein toimii? Aidosti tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi osata määritellä tällainen käsite, koska eri lukijoille voi syntyä täysin erilaisia mielikuvia.

Miten Puolimatka selittää sen, että suurin osa historian mahtimiehistä ja taiteilijoista olivat seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä, jotka osallistuivat esiaviolliseen seksiin, pettivät vaimojaan tai eivät koskaan edes menneet naimisiin? Toimiiko tämä “seksuaalienergia” vain, jos teeskentelee heteronormatiivista ydinperhettä julkisuudessa, mutta salaa harrastaa aivan muuta? Huvittavinta on toki se, että keskiajalla seksuaalimoraali oli niin löysä, että katolinen kirkko hyväksyi bordellit, mutta silti ihmiset jaksoivat rakentaa hienoja goottikirkkoja. Tai, miksi juuri 1700-luvulla, jolloin Puolimatkan mukaan rappio vasta alkoi, länsimaat alkoivat nousta teknologisesti ylivertaiseksi globaaliksi mahdiksi?

Mutta kirjan suurin ongelma on sen oletus, että seksuaalivapaus perustuu puhtaasti hedonistiseen hässimiseen. Tässä kirjassa kuvataan seksuaalivalistus, seksuaalivapaus ja homous puhtaasti lihallisina seksuaalisina ilmiöinä, joihin ei liity mikään muu kuin ruumiin eritteitten vaihtoa. Tällä rajauksella Puolimatka esittääkin ihmisten vapaan seksin jonain henkisesti tyhjänä perversiona, joka luo masentuneita ja sairaita ihmisiä. Ainakin itse muistan vuosien 2007-2008 seksuaalivalistustunneissa, että rakkautta, huolenpitoa ja kunnioitusta opetettiin kondomien laittamisen ohella. THL:n viimeisemmät ohjeet ovatkin melkein samat, ainoa lisäys on seksuaalisuuden moninaisuus. Esimerkiksi minulle ei opetettu mitään transsukupuolisista.

Muistan jopa lasten TV-ohjelmia, jossa valistettiin hyvin hienovaraisella tavalla lapsia puolustamaan omaa kehollista koskemattomuutta ja siirtämään “eka kerta” mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Samalla ihmettelen, eikö Puolimatka ole huomannut, että kulttuurissamme korostettaan yhä aika vahvasti rakkautta, lasten hankintaan ja avioliittoa? Ainakin tulee mieleen liuta merkittäviä nykyajan elokuvia, TV-sarjoja ja kirjoja, joissa nimenomaan paheksutaan puhtaasti seksuaalisia ihmissuhteita ja nostetaan jalustalle tasa-arvoiseen kunnioitukseen ja rakkauteen perustuvia suhteita.

Seksuaalivähemmistöt kehystetäänkin tässä kirjassa himokkaina pervoina, jotka eivät teekään tai ajattele muuta kuin seksiä, jolloin kirjailija julistaakin, ettei homoille voi myöntää ihmisoikeuksia, koska YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ei mainita “himoa” ihmisoikeutena. Toisin kuin Puolimatka, olen oikeasti tavannut ja puhutut seksuaalivähemmistöjen kanssa. Heidän elämä ja identiteetit koostuvat paljon muusta kuin “himosta”. Eli tämän koko teoksen argumentti perustuu olkiukkoon.

Ristiriitoja!

Esimerkiksi kirjailija pitää homoseksuaalisuutta ja sitä oikeuttavia teorioita “keinotekoisina” ja “muoti-ilmiöinä” ilman mitään perusteluja. Hän lähteekin tästä ”itsestäänselvyydestä” käsin perustelemaan, ettei näistä ilmiöistä saisi opettaa lapsille, koska lapsella on ”oikeus olla hetero.” (ihan kuin joku olisi sen kieltämässä)

Kirjailijan mukaan jos lapselle annetaan enemmän vaihtoehtoja kuin hänen biologinen sukupuoli, hän voi ryhtyä homoksi, mikä aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Samalla hän kuitenkin sanoo, että homoseksuaalisuudesta kertominen kouluissa on turhaa, koska tutkimuksen (ei mainitse mikä tutkimus) mukaan, mitä vapaamielisempi maa, sitä heterompi väestö on. Tarkoittaen, että ihmisten sukupuoli-identiteetti on paljolti pysyvä, eikä sitä voi muuttaa väkisin.

Samalla Puolimatka sanoo itse Queer-teorian olevan ristiriitainen, koska sen mukaan ihmisen seksuaalisuus voi muuttua elämän aikana parikin kertaa. Sattumoisin minulle opetettiin tämä yläasteella, eikä se tarkoita, että ihminen voi ”valita” sukupuoli-identiteettinsä elämänsä aikana, tehden koko ”synnyt homoksi” käsitteen ristiriitaiseksi. Sukupuoli-identiteetin muutos tapahtuu luonnollisesti, muuttuuhan ihmisen hormonitasapaino ja muutkin biologiset ja henkiset ominaisuudet vanhetessa. Voimme havaita sen jo sillä, että yleensä aikuisempana tajuamme kuinka lapsellisen tyhmiä teininä olimme. Puolimatkalle tämä biologinen fakta on tuntematon ja hän luulee kumonneensa yhdellä heitolla Queer-tutkimuksen!

Eli samaan aikaan tässä kirjassa väitettään, että homous on keinotekoinen identiteetti, joka on tarttuvaa ja, ettei se vaikuta ihmisiin mitenkään. Mahdollisimman myötämielisemmän tulkinnan mukaan Puolimatka yrittää sanoa, että homoseksuaalisuutta ei ole olemassa, mutta lapset siitä huolimatta pakotetaan olemaan homoja, luoden aivopesun kautta homoiksi teeskenteleviä lapsia. Silti, tämäkin tulkinta ei anna kovin fiksua kuvaa kirjailijasta. Kirja kulkeekin tällä implisiittisellä oletuksella, että seksuaalivalistus on jokin totalitaristinen aivopesuohjelma. Mutta Puolimatka on sen verran fiksu, ettei hän sano sitä ääneen, koska se antaisi hänestä todella typerän kuvan. Minusta kuitenkin tämä kirja epäonnistuu jopa tässä tehtävässä.

Puolimatka kuitenkin sanoo, että “aitoja” seksuaalivähemmistöjä on liian vähän, että heistä pitäisi puhua. Eli homoseksuaalisuus on loppujen lopuksi todellinen ilmiö! Kirjailija sanookin: ”Miksi omasta olemuksesta lähtevät vaikutteet pitäisi kumota keinotekoisella ideologialla?”, mikä voisi hyvinkin soveltaa tähän kirjaan. Miksi homolapsia pitäisi yrittää pakottaa heteroiksi, jos he eivät ole sitä? Seksuaalikasvatus kouluissa juurikin pyrkii kertomaan lapsille, että on ok, olla oma itsensä, ei tarvitse teeskennellä heteroa, jos ei ole sellainen. Kuten Puolimatka omassa ristiriitaisuudessaan huomaamatta myöntää: ”Oppilaan minäpystyvyys vahvistuu, kun hän saa toimia omien luontaisten taipumustensa mukaisesti”. Seksuaalivalistuksen pyrkimys onkin se, että ne, jotka ovat homoja, vain lähtevät kaapista ulos, ne jotka eivät, pysyvät heterona. Ei tämä ole vaikeaa.

Samalla kirjailija ei osaa päättää onko henkisyys tärkeämpää kuin biologia. Kirjailija vuorostaan haukkuu seksuaalikasvatusta liian kliinisenä oppiaineena, jossa ei käsitellä tunteita, mutta samalla hän haukkuu feministejä ja LGBTQ-aktivisteja, kun nämä vetoavat ihmisten henkilökohtaisiin tunteisiin. Kun Puolimatka haukkuu transihmisiä, hän sanoo, ettei tunteilla ole väliä, vaan biologisilla tosiasioilla, joita voi tarkkaan mitata. Vaikka todellisuudessa transsukupuolisuus on melko biologinen ilmiö. Kuitenkin kun Puolimatka puolustaa ydinperhettä, hän puhuu rakkaudesta, metafysiikasta ja muista mittaamattomista henkisistä arvoista, jotka hänen mukaansa ovat biologian etusijalla. Eli Puolimatka ei usko biologian olevan tärkeää muussa kontekstissa kuin homojen haukkumisessa.

Hauskin ristiriitaisuus on kuitenkin se, että Puolimatka samaan aikaan sanoo, että kapitalismi tarvitsee heteronormatiivisia ydinperheitä menestyäkseen ja, että maailman rikkaimmat kapitalistit yrittävät tuhota ydinperheet. Puolimatka ei selitä, miksi ihmiset, joitten jättiläismäiset rahaimperiumit syntyivät kapitalistista järjestelmää hyödyntäen, haluaisivat muka tuhota sen asian, joka pitää koko järjestelmää yllä? Pitäisikö minun uskoa, että Bill Gates ja George Soros ovat vain todella tyhmiä kapitalisteja? Vai ovatko he, kuten äärioikeistolainen Tapio Peola on esittänyt “kulttuurimarxilaisia”, jotka yrittävät hallitsemiensa suuryritysten kautta muuttaa kapitalistinen järjestelmä kommunistiseksi? Ainakin Pesolan kirjassa referoidaan Puolimatkan erästä homovastaista artikkelia, joten herää kysymys: jakaako Puolimatka Pesolan räikeän juutalaisvastaiset fasistiset näkemykset? Ovathan ”raharikkaat” ja George Soros joissan konteksteissa eufemismi koetulle juutalaisten maailmanvallalle.

Samalla jäin pohtimaan, että miten seksuaalivalistus voi samaan aikaan olla taloudellisen eliitin ja homokommunistien salajuoni? Ovathan suurin osa maailman rikkaimmista miehistä valkoisia heteromiehiä, joten onko homodiktatuuri osa heidän suunnitemaa vai heidän salaliittonsa tahaton sivuvaikutus? Vihjaako Puolimatka, että Goerge Soroksen salainen suunnitelma lopulta tulee tuhoamaan hänetkin, kun hänen hallinnastaan irrottautuneet homomiliisit pidättävät miljardöörin vihapuhesyytöksillä? Vai ovatko nämä kaksi samaan aikaan tapahtumaa salaliittoa, jolloin voimme ennustaa, että lopulta tapahtuu homokommunistien ja talouseliitin välinen valtataistelu maailman herruudesta? Puolimatka ei pohdi oman salaliittoteoriansa seurauksia ihan loppuun.

Miesvihaa

Samalla tässä kirjassa syytetään feministejä siitä, että miehet hyväksikäyttävät naisia ja lapsia seksuaalisesti hyväkseen! Kirjailijan mukaan feministien ajama seksuaalinen vapaus, vapauttaa miehen vastuusta kiinnittää huomiota naisten ja lasten itsemääräämisoikeuteen ja hyvinvointiin. Kirjailija on luonut kirjaa varten kuvitteellisen feminismin, jonka koko ideologia perustuu puhtaasti hedonistisen seksin vapauttamiseen, eikä siihen, mistä nimi tuleekin, eli naisten oikeuksiin! Feministit ovat alusta asti vastustaneet seksuaalista hyväksikäyttöä ja miehistä ylivaltaa naisiin. Suurin osa feministisestä kirjallisuudesta käsittelee juurikin sitä, miten miehinen kulttuuri ei suojele naisia, joten miehinen kulttuuri on muutettava tasa-arvoisemmaksi. Puolimatka esitäkin hyvin miesvastaisen kuvan kirjassaan: ilman avioliitoa kaikki miehet ovat joko itsekkäitä hyväksikäyttäjiä tai raiskaajia.

Rajattu analyysi

Sitten toinen suuri ongelma tässä teoksessa on sosiologisen rakenteellisen analyysin puute. Puolimatkan koko teesi perustuu siihen olettamukseen, että yhteiskunnat pyörivät ensisijaisesti ideoitten voimalla. Tällä oletuksella Puolimatka rakentaakin vaihtoehtoisen historian, jossa Rooman imperiumi romahti, koska yhteiskunnallinen vauraus loi idean seksuaalisesta vapaudesta. Tämä seksuaalinen vapauden ideologia sitten aiheutti nuorison kapinointia ja seksuaalienergian menetystä, jonka vuoksi roomalaiset eivät kyenneet puolustautumaan barbaariheimoja vastaan. Eli Puolimatka ohittaa kaikki geostrategiet, poliittiset ja taloudelliset vaikutteet, jotka edistivät Rooman romahdusta, suosiakseen ajatusta, että ihmisten seksuaalimoraali on perimmäinen syy kaikille antiikin imperiumin ongelmille. Tämä on perinteinen laitaoikeistolainen ajattelutapa, jossa epämääräinen “moraali” on se, mikä pitää kulttuureita pystyssä, eikä ympäristö vaikuta ihmisten ajatuksiin mitenkään.

Esimerkiksi, miten Puolimatka selittää, että siitä huolimatta, että 1800-luvun Iso-Britanniassa oli tiukka seksuaalimoraali, köyhälistön keskuudessa oli paljon avioeroja, esiaviollista seksiä, seksuaalista väkivaltaa ja orpolapsia? Esimerkiksi Friedrich Engelsin “Työväenluokan asema Englannissa” (1845) kirjassa kuvataan juuri tällaisia oloja työväen keskuudessa. Engels huomasikin havainnoissaan, ettei moraali yksin voinut selittää köyhien hirvittäviä olosuhteita, vaan jokin muu suurempi mekanismi oli sen takana. Samalla herää kysymys, miten Puolimatkan teoriaan mahtuu 17- ja 18-vuosisatojen välissä tapahtunut globaalin epävakauden kausi, jota englanninkieliset historioitsijat kutsuvat “The General Crisis” (suom. Yleinen kriisi) ilmiöksi? Tässä kyseisessä historiallisessa aikavälissä kokonaisia valtioita hajosi samaan aikaan verisiin kapinoihin, sotiin, pandemioihin ja nälänhätiin Euroopasta Japaniin. Tarkkaa syytä ei ole osattu antaa tälle globaalin levottomuuden vuosikymmeniin, mutta voimme rajata pois vapaan seksin, kun valistusajattelu ei ollut silloin vielä levinnyt kaikkialle maailmalle.

Parhaiten tämän Puolimatkan analyysin kapeuden ongelmallisuuden voi nähdä siinä, että hänen mukaansa Neuvostoliitto oli kurja diktatuuri, koska siellä luotiin Euroopan edistyksellisin sukupuoli- ja perhelainsäädäntö. Esimerkiksi Puolimatkan mukaan helpot avioerot ja abortit aiheuttivat perheitten hajoamista ja suuria määriä kodittomia lapsia. Kuitenkin Puolimatka ei mainitse, miksi ylipäätänsä Neuvostoliitto syntyi? Oliko entinen tsaarin valta seksuaalisesti rappeutunut, jotta se romahtaisi vallankumouksessa? Vai oliko sen kaatumiseen jokin muu syy? Vaikuttiko Neuvostoliiton asukkaisiin jotenkin vallankumouksen aikana vielä käynnissä oleva Ensimmäinen maailmansota ja sen aiheuttama talouskriisi? Puolimatka ei mainitse entistä keisarillista Venäjää tai suursotaa kertaakaan, vaan hänen analyysinsä alkaa Neuvostoliitolla kuin se olisi aina ollut olemassa. Samalla kirjailija unohtaa mahduttaa analyysinsä sen, että 1917-1922 välisenä aikana oli hyvin brutaali sisällissota ja sen aikana/jälkeen tehtyjä epäonnistuneita talouskokeiluja (esim sotakommunismi ja NEP), jotka ehkä vaikuttivat perheitten hajoamiseen ja orpolapsiin? Puolimatka ei tietenkään edes mainitse sisällissotaa. Tämä olisi vähän sama kuin syyttä Jememin paraikaa käynnissä olevaa nälänhätää ja koleraepidemiaa löysään seksuaalimoraaliin, eikä Saudi-Arabian massapommituksia ja kauppasaartoa.

Tämä sama asenne näkyy pitkin kirjaa, jossa viitataan tutkimuksiin, että avioerot ovat lisääntyneet, seksuaalinen hyväksikäyttö on suuri ongelma ja nuoret ovat syrjäytyneitä, vaikka he harrastavat seksiä. Puolimatkan mukaan kaikki edellä mainitut johtuvat siitä, että yhteiskunnassamme uskotaan ja rohkaistaan seksuaaliseen vapauteen. Hän ei edes harkitse taloudellisia ja muita sosiologisia ilmiöitä, jotka vaikuttaisivat esimerkiksi avioparien välisen stressitason lisääntymiseen tai yleiseen nuorison pahoinvointiin. Koko kirja olettaa, että yhteiskunnassamme on kaikki rakenteellisesti ihan kunnossa, mutta paneskelemme liikaa ja sen vuoksi ihmisiä masentuu.

Valheita

Törkein valhe on kuitenkin kirjan väittämä, että natsit olivat suurimmaksi osaksi homoja, joitten tavoitteena oli ydinperheen tuhoaminen. Puolimatkan on pakko yhdistää natsit homouteen, koska muuten hänen koko teoriansa sivilisaation romahduksesta ei toimi: Miten seksuaalivapaus voi aiheuttaa totalitarismin, jos natsit nimenomaan vastustivat seksuaalivapautusta?

Puolimatka väittää, että natsit teeskentelivät vihaavansa homoja, koska he halusivat peitellä todelliset homoseksuaaliset tavoitteensa. Perustelu? Puna-armeijan homofobinen propaganda ja yhden jätkän kirja, jossa väitetään suurimman osan natseista olevan kaappihomoja! Puolimatka muistaa mainita erityisesti SA:n johtaja Ernst Röhmnin avoimen homouden. Kuten historioitsija Boaz Neumann on kirjoittanut, että natsien suhtautuminen homouteen muuttui välinpitämättömyydestä suoraan vihaan heidän päästyään valtaan. Vaikka olisikin totta, että suurin osa natseista olisi homoja, niin ei se tarkoita, että fasismi olisi syntynyt homoudesta, kuten Puolimatka vihjailee.

Samalla natsit myöskin teeskentelivät, Puolimatkan mukaan, ydinperheitten suosimista, mutta he todellisuudessa halusivat alistaa perheen valtion kontrolliin alle, joten he eivät voineet puolustaa perhearvoja, koska perhearvon puolustus tarkoittaa, että perhe on ylempi arvo kuin valtio! Mutta eikö Puolimatka itse halua samaa? Hän kirjoitti tähän kirjaan: ”Valtiovalta, joka rajoittaa seksuaalisuuden yhteiskunnallisesti vahvistetun avioliiton ja joka moraalisesti paheksuu ja OIKEUDELLISESTI kieltää esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset seksuaalisuhteet, luo yhteiskunnan luovalle kehitykselle paremmat olosuhteet.” (Korostus oma.)

Eli se, että natsien ideologian yksi kulmakivistä on homoviha ja perverssin patriarkaattisen vallan ihannointi, ei ole Puolimatkalle merkitystä. Natsit pelkäsivät, että juutalaiset lisääntyvät nopeammin kuin valkoiset saksalaiset ja sen vuoksi he kielsivät abortin ja pyrkivät rohkaisemaan “arjalaisia avioliittoja” mahdollisimman paljon. Samalla natsit kirjaimellisesti polttivat ja tuhosivat maailman ensimmäisen trans-klinikan ja koko orastavan saksalaisen homoliikkeen. Sitten natsit passittivat kaikki homot keskitysleireille. Puolimatka ei tietenkään mainitse näitä epämukavia faktoja, vaan hänelle ilmiselvien valheitten levittäminen oman agendansa ajamiseen on ensisijaista. Se onkin ristiriitaista, että Puolimatka käyttää natseja esimerkkinä siihen mihin seksuaalivapaus johtaa, mutta samaan aikaan koko kirjan teesi on kuin suoraan natsien ideologiasta. Ei siis ihme, että Pesolan kaltainen fasisti siteeraa Puolimatkaa samassa kirjassa, jossa hän lietsoo vihaa juutalaisia vastaan.

Huonoa tiedettä

Tästä voimme hypätä kirjan rakenteelliseen ongelmaan: lähdeviitteiden puute. Kaikista hulluimpiin väitteisiin, kirjailija ei anna viitteitä.  Sitten kun löytyy viitteitä, niin ne ovat aika tavanomaisiin tosiasioihin tai sitten lähteistä on vedetty pieni sitaatti, kuten että nuori, joka harrastaa paljon seksiä monen eri ihmisen kanssa voi altistua masennukselle tai, että jos nuori lähtee kaapista ulos liian aikaisin, hän voi altistua itsemurhaan. Näistä sitaateista Puolimatka vetää suuria johtopäätöksiä siitä, että runsas seksi aiheuttaa masennusta, ei se, että esimerkiksi jos nuorella ei ole elämässään muuta sisältöä kuin seksi, hän voi masentua. Tai esimerkiksi, että homovastaisessa kulttuurissa liian aikaisin kaapista lähtevät nuori voi joutua kiusatuksi, mikä ajaa tämän itsemurhaan. Tässä kirjassa referoidaan muutamia yksittäisiä tutkimuksia tai jonkun arvovaltaisen ja joskus ei niin arvovaltaisen henkilön mielipide, mutta ei suuria metatutkimuksia tai virallisia kannanottoja.

Tässä ovat kirjan suurimmat ongelmat. Niitä oli enemmänkin, mutta tästä arviosta tulisi liian pitkä, jos lisäisin aivan kaikki, mikä on kirjassa päin persettä.

Yhteenveto

Tapio Puolimatkan “Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus” on yksi huonommista kirjoista, joita olen lukenut. Tässä teoksessa on paljon toistoa ja olkiukkoja. Se ei täytä edes minimaalisia tieteellisiä kriteereitä ja kirjailijan oma päättelykyvyllä on toivomisen varaa. Ei siis ole ihme, että tämän kirjan kustansi kristillistä kirjallisuutta kustantava Perussanoma Oy. Lukiessa tätä kirjaa, olen saanut toivoa, että minäkin pääsen professoriksi, koska kirjan tekstin perusteella, sellaiseen asemaan ei vaadita paljon.

Mainokset

3 Comments

  1. Puolimatkalla oli pätevät kasvavatusfilosofian alan julkaisut, kun hän haki professuuria. Sen jälkeen hän on ikään kuin mennyt ”pimeälle puolelle”. Aikaisemmin hän teki ero tieteellisten kirjoitusten ja poleemisten kirjoitusten välille, mutta sitä hän ei nykyään tee. Käytän edelleen omassa kasvatusfilosofian opetuksessa Puolimatkan vanhoja kirjoja, mutta hän kaikki tuoreimmat julkaisut ovat käyttökelvottomia akateemisessa opetuksessa. Tämä on sikäli koomista että allekirjoittanut ja Puolimatka ovat Suomen merkittävimmät indoktrinaatioteorian (”manipulaatio opetustilanteessa”) edustajat.

    dos. Rauno Huttunen YTT, KT
    yliopistonlehtori
    kasvatustieteiden laitos
    Turun yliopisto

  2. Kuinka ollakkaan että huonoin kirja ikinä, kun on väärät mielipiteet, väärät ideologiat, eikä ota huomioon historiallista vääryyttää milloin mistäkin. oikea materialistinen oppi löytyy kommunistisesta manifesta, sillä elämässä on kyse vain siitä kuka saa ”tavarat itselleen.

    1. Näyttää siltä, että sinunlaiset ihmiset tulevat sanomaan, että arvio on epärehellinen koska kertojalla on väärä maailmankuva.

      Kuitenkin kun katsotaan kirjan esittelyä, on aika selvää että tämä blogaus kuvaa Puolimatkan teosta ja esittelee siinä olevia ajatuksia heikkouksineen. Sinä taas perustelet näkemyksesi vedoten kommunistiseen manifestiin jota tässä blogauksessa ei ole edes mainittu. Koska blogistin väärä ideologia tarkoittaa sitä että kirja-arvio on epärehellinen.

      MIelestäni sinun minimivaatimuksesi kriitikkona olisi esitellä ajatukset ja kertoa miksi ne ovat väärässä. Koska osaat sanoa että huonosti argumentoitu, sinulta luonnollisesti irtoaa tämä argumentaatioanalyysi joka osoittaa tässä arviossa olevat asiavirheet.

      Ai ei?

      Sitten se taisi olla tuo heitto ns. projisointia joka keskittyy siihen mitä sinä olet ja luulet kaikkien muiden olevan samanlaisia. No. He eivät ole. He ovat parempia. Se ei tosin ole kovin vaikeaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s