Greta Thunbergin manifesti!

Kun ensimmäisen kerran kuulin ruotsalaisen ympäristöaktivisti Greta Thunbergin koululakosta, mietin että hienoa, että tytöllä on rohkeutta taistella ympäristön puolesta. Samalla kuitenkin en pitänyt tavasta, jolla häntä nostettiin ikään kuin jalustalle. En sitten viitsinyt seurata tarkemmin tämän tytön aktivismia, mutta epäonnistuin siinä. Tarkkailemani äärioikeisto vihaa suunnattomasti Gretaa, jota pidettään joko George Soroksen kätyrinä tai vihervasemmistolaisten aivopesemänä uhrina. Se määrä kiusaamista ja vihaa, jota nämä äärirasistit kohdistivat nuoreen tyttöön, oli käsittämätöntä, mutta samalla mieleen tuli toinen nuori tyttö, joka suututti joukon konservatiivisia miehiä: Malala Yousafzai, joka ei muuta vaatinut kuin oikeutta opiskella Pakistanin talibanin hallitsemassa Swat-laakossa, tullen jihadistien ampumaksi. Joten aloin taas kiinnostumaan Gretasta.

Kun huomasin, että Tammi kustantamo julkaisi Beata & Malena Ernanin, Greta ja Svante Thunbergin kirjan “Sydämen asioita. Perheen ja planeetta kriisissä.” (julkaistu ruotsiksi vuonna 2018) otin sen lukulistaan. En yleensä lue elossa olevien ihmisten elämäkertoja, erityisesti jos nämä ovat vasta 16-vuotiaita, mutta tein poikkeuksen. Tunsin, että omalla laajalla ääriliiketietämykselläni voisin antaa tieteellisemmän mielipiteen Gretan aktivismista. Ovathan Dosentti Leena Malkki & VTM Daniel Sallamaa todenneet Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan viimeisessä raportissa, että  “Mikäli ilmastonmuutokseen sopeuttavat toimet jäävät vaatimattomiksi ja perinteisen politiikan kautta vaikuttaminen alkaa näyttää entistäkin toivottomammalta, on täysin mahdollista, että ilmastonmuutosta hidastavia toimia ryhdytään vaatimaan myös väkivaltaisin keinoin.” Tämä uutuuskirja voikin ehkä paljastaa pitäisikö olla huolissaan Greta Thunbergistä? Ja samalla se voi ärsyttää suunnattomasti äärioikeistoa, joka minusta on aina voitto.

Idea

Kirjalla on kaksi teemaa, ensimmäinen on mikrotason perhekriisi, joka syntyi Thunberg siskosten kehityshäiriöistä ja toinen on makrotason ilmastonmuutoksen aiheuttama ekokriisi.

Kirjan mukaan Greeta Thunberg on autisti, joka kuuluu Aspergerin oireryhmään ja hänellä on OCD:tä (pakko-oireitten häiriö), mutta hän on myöskin huippuälykäs ja omaa valokuvamuistin. Greta kasvoi vasemmistolaisten taiteilijoitten perheessä, jolla oli kristittyjen isovanhempien kautta pitkä ihmisoikeusaktivismin perinne. Gretan perhe olikin ennen tunnettu siitä, että äiti on oopperalaulaja ja he majoittivat pakolaisia ja paperittomia omaan kotiinsa.

Kirja onkin sankarikertomus siitä, miten ensin vanhemmat yrittävät selvittää, mitä heidän lapsiaan oikein vaivaa? (Gretan siskollakin on omat kehityshäiriöt ), sitten löydettyään oikean diagnoosin alkaa sopeutuminen, kunnes vuonna 2018 julkaistu IPCC:n ilmastoraportti muuttaa kuviot täysin. Tämä onkin sellainen innostava kertomus, jossa uskomattomien vaikeuksien jälkeen nuori tyttö ja tämän perhe nousevat terveimpinä ja valmiina pelastamaan maailman.

Greta oli jo kolmetoistavuotiaasta saakka poliittisesti valveutunut nuori tyttö, kuten kirjassa lainatut vanhat Facebook-kirjoitukset osoittavat. Esimerkiksi vuonna 2016 Greta sai aikaan erään ruotsalaisen kirjakustantamon kirjoittamaan yhden koulukirjansa uusiksi, joten aktivismi ei ollut hänelle mitään uutta. Pakko nostaa hattua, koska saman ikäisenä olin täys ääliö.

Gretan autismi on kirjan mukaan aika lievä, sama ovat muut oireet. Tässä kirjassa opinkin paljon autismista ja aspergerin syndroomasta. Kummatkin eivät tarkoita, että henkilö olisi jotenkin tyhmä, harhainen tai muuten henkisesti alikehittynyt. Mutta nämä neurologiset tilat selvästi vaikuttivat Gretan poliittiseen heräämiseen, koska kirjan mukaan Greta radikalisoitui, kun hän näki koulussa dokumenttielokuvan “Meksikoa suuremmasta” muoviroskien lautasta. Siinä, missä muut oppilaat unohtivat dokumenttielokuvan sanoman heti välitunnin alettua, Greta ei unohtanut, vaan joka ikinen järkyttävä fakta painautui hänen mieleensä äärimmäisellä tarkkuudella.

Koska Gretalla ei ole ystäviä koulussa ja häntä kiusattiin oireittensa vuoksi, hänellä ei ollut niitä psykologisia mekanismeja, joilla painaa ikävät ajatukset taka-alalle. Esimerkiksi suurin osa meistä pystyy hetkeksi unohtamaan elämän ikävät asiat, ajattelemalla jotain muuta tai keskittymällä arjen pieniin asioihin, mutta Gretalla näitä mekanismeja ei ollut. Kirjassa kuvataankin, ettei Greta voinut muutakaan ajatella kuin dokumentit faktoja, joita hän alkoi luetella kotona illallispöydällä. Nopeasti Greta alkoi tutkia lisää ilmastonmuutoksesta, huomaten etteivät päättäjät olleet tekemässä mitään asiaan eteen.

Greta itse kertoo tässä kirjassa, että opettajat olivat iskostaneet oppilaitten mieliin, että “Teidän sukupolvenne pelastaa maailman. Te siivoatte meidän jälkemme ja korjaatte kaiken.” Greta ottikin tämän opetuksen tosissaan ja huomasi, että ilmastoraporteissa varoitettiin ilmastonmuutoksen torjuntaan olevan vain kymmenen vuotta aikaa. Greta ei voinutkaan odottaa aikuisuuteen ryhtyäkseen aktivistiksi. Hän toteaakin, että koulutus on aika turha, jos tulevaisuutta ei ole. Tämä onkin joksikin merkillistä, että Greta olisi voinut painua syvään nihilismiin, jossa millään ei ole väliä ja ryhtyä itsetuhoiseksi tai pahimmillaan Theodore Kaczynskin kaltaiseksi erakkoterroristiksi. Sen sijaan hän ryhtyi rauhanhomaiseksi ympäristöaktivistiksi.

Saatuaan vakuutettua vanhemmat ilmastonmuutoksen musertavista faktoista, Greta alkoi perheensä kanssa luoda yhteyksiä ympäristötutkijoihin ja aktivisteihin. Joku voisi arvostella Gretan vanhempia siitä, etteivät nämä yrittäneet rauhoitella tai vähätellä tyttärensä huoliaan, onhan Greta autisti, mutta Greta ei ollut väärässä, eikä autismi tehnyt hänen näkemyksestään vähempiarvoista, koska ne perustuivat viimeiseen tieteelliseen tietoon. Miten voitkaan vanhempana argumentoida nuorelle naiselle, ettei tämän pidä pelastaa maailmaa, jos hän on kerran oikeassa? Tietenkin Gretan vanhempien poliittinen tausta vaikutti asiaan, onhan vasemmistolainen kasvatus antiautoritaarinen.

Lukija pääseekin oppimaan Thunbergin -perheen mukana ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamasta uhasta. Kirjan teesi onkin, että tarvitaan vain yksi tai muutama kuuluisa henkilö, jotka osoittavat oikean tien ilmastonmuutoksen torjuntaan ja muut seuraavat perässä. Greta haluaa olla tämä suunnannäyttäjä, mutta ei profeetta. Kirjan mukaan kaikki tietävät, että ilmastonmuutos on apokalyptinen uhka, tarvitaan vain joku hälyttämään, että jotain pitää tehdä uhan torjumiseksi ja vähän äkkiä.

Antikapitalismi

Mutta Greta ei vain ryhtynyt ympäristöaktivistiksi, vaan hän kerta heitolla muuttui hyvinkin radikaaliksi ympäristöaktivistiksi, jolle mikään muu ei riitä kriisin ratkaisemiseen kuin kapitalismin kumoaminen tai ankara rajoittaminen. Greta sanookin kirjassa puoli leikillä: “Miljardööreistä on päästävä eroon. Kampanjan nimi voisi olla vaikka ‘murhatkaa Bill Gates ja kieltäkää yritysjohtajia ja filmitähtiä hankkimasta lapsia!”

Tässä kirjassa paljastuukin, että Gretan maailmankuva on sekoitus tieteellistä pragmatismia ja hajautettua sosialismia. Greta onkin feministi, vegaani, antikapitalisti ja antirasisti. Kuten kirjassa todetaan Gretalle ympäristöaktivismia ei voida eristää muista yhteiskunnallisista ongelmista, vaan kaikki liittyy kaikkeen, koska yleensä ympäristötuhoista kärsivät juurikin yhteiskunnan heikompiosaiset, kuten eläimet, köyhät, naiset, etniset vähemmistöt, pakolaiset ja vammaiset. Juuri tämän takia äärioikeisto vihaa Greetaa niin paljon. Tämä tyttö on fasistisen maailmankuvan pahin painajainen: “heikompi aines”, nainen ja vegaani, joka haluaa murtaa kaikki ne hierarkiat, jotka ylläpitävät valkoista, lihaa syövää heteromiestä yhteiskunnan huipulla.

Tässä kirjassa opitkin, miten kapitalismi on täysin yhteensopimaton ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Esimerkiksi Greta huomauttaa, että Ruotsin ympäristöbudjetti on 11 miljardia kruunia, mutta samaan aikaan valtio tukee 30 miljardilla kruunulla ympäristöä tuhoavaa teollisuutta. Tässä teoksessa haukutaankin yritysvastuuta ja kaikkia markkinaehtoisia ympäristötoimia, jotka sysäävät vastuun ilmastonmuutoksen torjunnasta tavallisille ihmisille, eikä suurten yritysten johtajille, jotka Gretan mukaan ovat ensisijaisia syyllisiä ilmastonmuutoksesta.

Kirjassa todetaankin, että torjuakseen ilmastonmuutoksen, länsimainen elämäntapa on muutettava radikaalisti. Kuten kirjassa todetaan “Yhteiskunnasta, jolle pinta on sisältöä tärkeämpi, ei ikinä voi tulla kestävää.”

Greta kumoaakin tässä kirjassa oikeiston ylläpitämää myyttiä, että rajoittamalla köyhien valtioitten asukkaitten korkeaa syntyvyyttä, ilmastonmuutos voidaan torjua. Gretan mukaan, mitä rikkaampi ihminen, sitä enemmän tämä kuluttaa, joten on vain loogista, että maailman rikkaimpia ihmisiä pitää verottaa ankarasti ja länsimainen elämäntapa kumota. Edellä mainittu, koska suurin osa Kiinassa ja Intiassa olevista saastuttavista tehtaista ovat länsimaisten suuryritysten omistuksessa ja tuottavat tavaraa länsimaisille markkinoille. Gretan mukaan me olemmekin salakavalasti sysänneet omat ympäristötuhot köyhien maitten niskoille.

Kirjassa onkin konkreettinen lista asioita, mitä pitää tehdä torjuakseen ilmastonmuutoksen, johon kuuluu tuttujen uusiutuvien energioitten lisääminen, mutta myöskin kollektivismin ja paikallisdemokratian lisäämistä. Kirjassa vakuutetaankin, ettei Gretan suunnitelma ole pystyttää ekofasismia.

Se onkin jännää, että Linkola on ajannut aika avoimesti ekofasismia muistuttavaa järjestelmää, mutta häntä ei pidetä yhtä pelottavana kuin Gretaa. Oikeastaan Linkolaa ihaillaan melko avoimesti. Kuten Jari Tamminen on kirjoittanut Voima-lehteen: “monet sellaiset tahot, jotka ovat raivostuneet Gretan ilmastonmuutokseen liittyvien kommenttien kohdalla ovat sitä mieltä, että Pentti Linkola on kyllä tosi oikeassa ja ihan asiaa puhuu hän.”  Mielestäni Gretan ja Linkolan ideoitten vastaanoton erot johtuvat siitä, että Gretan aktivismi on luonut kansanliikkeen, joka ajaa asioita, joita voidaan oikeasti saada aikaan. Linkolan ideat ovat niin radikaaleja, ettei kukaan niitä tosissaan aja, mutta niitä uskovalle tulee hyvä mieli, joka kerta kun Afrikassa jokin suurkatastrofi tappaa tuhansia köyhiä tummia ihmisiä. Linkolan seuraajan ei tarvitse muuttaa elämäntapaansa, koska Linkola ei sitä vaadi, mutta Greta sen sijaan vaatii totaalista järjestelmä- ja elämäntapamuutosta, joka ei ole tarpeeksi yliampuvan vastenmielinen, että se olisi mahdoton toteuttaa. Gretaa onkin vastustettava, jotta voi jatkaa omaa ylikutusta ilman omantunnon tuskia. Parempi ylenkatsoa köyhiä afrikkalaisia kuin itse vähentää kulutusta.

Kuitenkin Gretan näkemykset eivät ole enää radikaaleja, vaan valtavirtaa. Esimerkiksi taloustieteilijä Sixteen Korkman ehdotti jo viime vuonna samoja ideoita Helsingin sanomien kolumnissaan ja hiljattain talousoikeistolainen brittilehti Financial Times totesi, ettei kapitalismi enää toimi. Lehti ehdottaakin koko talousjärjestelmän uudelleenrakennusta ja jopa, että “yritysten olisi otettava toiminnassaan huomioon koko maapallolla oleva elämä.” Björn Wahlroosilla varmaan meni kahvit väärään kurkkuun ja Ronald Reagan kääntyy haudassaan.

Rakenne

“Sydämen asioita” on kirjoitettu päiväkirjamaiseen muotoon, jossa liikutaan tunteitten, kokemusten ja faktojen melskeessä, muodostaen lyhyitä pohdiskelevia kappaleita Thunberg -perheen jäsenten mietteistä. Alussa tämä kirjoitusmuoto ärsytti, mutta hyvin nopeasti se loi romaanimaisen tunneyhteyden, joka oli voimakkaampi kuin jos lukisin tieteellistä teosta ilmastonmuutoksesta. Vaikka tässä teoksessa referoidaan tutkijoita ja tutkimuksia, ne mainitaan henkilökohtaisten tunteikkaitten pohdiskelujen ohella, ikään kuin sokerikuorrutuksena, jolla saadaan helpommin nieltyä ahdistavat faktat. Kirjan rakenne yrittääkin välittää sen, että maailman loppua muistuttava ekokriisi on tulossa, joten ensin on tultava kasvotusten tämän kauhistuttavan faktan kanssa, jonka jälkeen on toimittava nyt ja heti. Kuten Greta kertoo kirjassa “Kun talo on tulessa, sinä tuskin istut keittiöpöydän ääreen kertomaan perheellesi, kuinka hienosti voitte korjata ja kunnostaa kaiken jälkeenpäin. Kun syttyy tulipalo ja talo on ilmiliekeissä soitetaan hätänumeroon, herätetään kaikki jotka voidaan ja ryömitään ulos.”

Yhteenveto

Kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva on melkein oikeassa, että Greta Thunbergin ympärille ollaan rakentamassa henkilökulttia. Kirjassa kerrotaan suunnitelman olevan juuri nostaa Greta julkisuuden vaikuttajaksi. Mutta en käyttäisi sanaa “kultti”, kun kirjassa ollaan aika avoimia Gretan haavoittuvuudesta ja vaikeuksista. Yleensä kulttijohtajat yrittävät antaa kuvan täydellisyydestä ja erehtymättömyydestä. Greta ei keksinyt ilmastonmuutosta ja sen torjuntakeinoja, vaan ihan ympäristötutkijat. Blogissani olen käsitellyt todella paljon fanaattisten ääriliikkeitten johtajien kirjoituksia ja voin todeta, että tämä kirja on positiivisemmasta päästä. Pahinta, mitä Greta voi aiheuttaa on ympäristöystävällisemmmän maailman.

Se onkin todella surullista, että nuoret joutuvat ikään kun nousemaan barrikadeille, kun yhteiskunnan valtaapitävät aikuiset eivät tee mitään näitten nuorten tulevaisuuden eteen. Mutta juuri tämän takia osa oikeistosta ja koko äärioikeisto vastustaa Gretaa. Kuten Henrik Rydenfelt toteaa Etiikka.fi:ssä “Thunberg varoittaa tuhosta, vaatii aikuisilta toimintaa ja syyttää vanhempia sukupolvia sen puutteesta. Syytös on osuva. Sitä ei voi kiistää, joten on kiistettävä sen esittäjän motiivit ja kyvyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s