Hopean kehruu

Naomi Novikin “Hopean kehruu” (oma suomennos) on viime vuonna julkaistu fantasiaromaani eritaustaisista venäläisistä naisista, jotka joutuvat tulen ja jään demonien valtakamppailun välineiksi.  

Idea  

Novikin romaanin päähenkilö on juutalainen rahalainaajan tytär, joka määrätietoisella halulla poistua köyhyydestä, uudelleen järjestää isänsä rahalainayrityksen kannattavaksi, mikä herättää kahden eri elementin demonin kiinnostuksen. Tästä alkaakin eri naishahmojen näkökulmasta oleva draama, johon liittyy itse Venäjän imperiumin kohtalo ja kullaksi muutettavaa hopeaa.   

Rujoa fantasiaa  

Novik selvästi sai vaikutteita R.R. Martinin “Tulen jä jään laulu” sarjasta, koska tämä on yksi rujon realistisempia fantasiaromaaneja, joita olen lukenut. Fantasia-Venäjä on yhtä kurja ja kylmä kuin oikea keskiaikainen Venäjä, mutta sekaan on heitetty fantastisia demoneja, taikavoimia ja todella vahvaluonteisia naisia.

Koska kirjan maailma on niin rujo, naiset ovat kaikki selviytyjiä, jotka päättivät olosuhteitten pakosta ottaa kohtalo omiin käsiinsä ja sen kautta nousivat tarpeeksi korkeaan asemaan, että pääsivät osallistumaan kosmiseen valtakamppailuun. Tässä on siis vahva feministinen elementti, mutta se on aika hyvin upotettu, koska juonen kontekstissa naisten vahvuus tuntuu vain loogiselta. Esimerkiksi se, että tässä romaanissa mieshahmot ovat kaikki sivuosassa, ei tuntunut mitenkään oudolta tai yliviivatulta.  

Kuitenkin tämä yhdistelmä ei ole yhtä toimiva kuin Martinin kirjoissa. Pidin romaanin realistisemmista kohtauksista, erityisesti alusta, jossa kuvataan hirvittävää köyhyyttä, jota venäläiset talonpojat joutuivat kokemaan ja miten juutalaiset rahanlainaajat, eivät olleet sen paremmassa asemassa. Erityisesti, kun heidän hyvinvointi riippui täysin siitä, sietikö paikallinen hallitsija heitä vai ei. Kuitenkin heti, kun romaaniin ilmestyi demoneita ja muita taikaolentoja, kiinnostukseni lopahti. Hyppelehtiminen eri ihmisten perspektiiviin tapahtui niin äkillisesti, etten enää tiennyt kuka oli kuka ja missä oltiin. Tämä teki lukemisesta todella rasittavaa.   

Yhteenveto  

Naomi Novikin “Spinning Silver” on ihan hyvä romaani, jos omaa paremman keskittymiskyvyn, mutta itse en nauttinut tästä kirjasta. Alku oli kuitenkin loistava, mikä voi ehkä johtua siitä, että olen liian vanha fantasialle? Se, että pidin hyvin realistisesta köyhän naisen kuvauksesta eikä niinkään yliluonnollisista elementeistä voi olla oman kiinnostukseni muuttumisesta tai sitten romaani on vain huono. En ole varma kumpi.